Viimeisetkin vieraat lähtevät. Liettualaiset kohti Liettuaa.
Minä jään meren rannalle ihmettelemään.
Fillarilla vetelen sateessa.
Satula ei oikein kestä vettä, takapuoli kestää vaikka kuinka hyvin.
Muovikassilla parkkimisesta selviää.
Kumma säksätys taivaalta.
Helikopterilla ne toiset vain lentelee.
Syömässäköhän kävivät, vai muita tärkeitä ja kiireellisiä asioita.
Turistienkien määrä vähentynyt. Muutama syöjä ja syöjätär oli vanhassa pritsumajassa.
Tänne minä suuntaan. Päevakas, maha täyteen miehen malliin.
Täällä heti enemmän syöjiä.
Maltoin sanoa että anna minulle pieni annos. Kun on nälkäinen niin ei aina tahdo lanttu leikata ja tilaa suuren annoksen. Tässä pienessäkin on ihan riittävästi syömistä.
Oskar lähti kotiinsa ja minä jäin satamakapteeniksi. Ei täällä ketään ole jolle komentaisi…