Unessa kuulin äänen:”Go to Hel.” Siitä sitten vain toimeen, tämä Hel on tuossa lähellä, melkein näkyy.
Se on tuo pitkä mereen työntyvä niemi, kuvan vasemmassa yläkulmassa. Siitähän minä jo tullessa purjehdin läheltä ohitse Gdanskiin.
Päätin lähteä junalla, matkaa olisi tullut fillarilla reilu 100km ja sama takaisin.
Fillarin otin tietysti mukaan. 
Ihmisiä alkoi kertyä enemmän ja enemmän. Ilmastointiakaan ei tietenkään ollut. 
Lopuksi juna saapui määräasemalle, Hel nimiseen kaupunkiin. Nämä kaikki ihmiset tulivat tästä junasta.
Ei silti, kyllä täällä on jokapuolella väkeä mustanaan. Suosittu lomakohde.
Minä aloitin tutustumisen uuteen paikkaan rauhallisesti. Kuinkas se nyt olikaan, ”Elä kuin eläisit viimeistä kesäpäivää.”
Täällä niemellä näkyi paljon tällaisia camping alueita. Tämä oli siitä erikoinen, että täällä oli myös kaksi venettä, telttojen ja asuntovaunujen lisäksi.
Autolla ja fillareilla oli ihmisiä tullut tänne ja lyöneet teltat pystyyn.
Yksi motoristi oli vain pressun saanut moottoripyörän päälle sovitettua, itse makasi siinä alla. Jalka vain näkyi. Luotan että nukkui, ettei ollut tapettu tai jotain.
Jälleen huristelin eestaas ja katselin paikkoja.
Kävin niemen toisella rannalla myös kääntymässä, ajoin tällaista kapeaa polkua pitkin. Edessä käveli vastaan kolme rinnan kolme ehkä v16 tyttöä. Neidot on joskus hankalia siinä iässä. Nämä eivät tahtoneet yhtään antaa minulle myös tilaa kulkea. Edes metri toisessa laidassa olisi minulle riittänyt.
Se oli virhe. Olin 15 metrin päässä, osoitin sormella keskimmäistä ja nauroin sellaisen hullun naurun. Sen perään karjaisin että perkeleeeee. Lisäsin vauhtia minkä pohkeista voimaa lähtee.
Neidot säikähti, kiljaisivat jotain, varmaankin että, se hullu ajaa päälle. Ja jopa tuli tilaa, kaksi juoksi toiselle puolelle ja yksi toiselle puolelle ojaan. Nostin kättä ja hihkaisin kohteliaasti ”Dziękuję!” eli kiitos.
Jatkoin kierrostani.
Tällä Puolan reissulla on niin kuuma ollut, ettei ole paljon museoissa viihtynyt. Tämä kuitenkin piti nähdä. Tämä on Hel:lin merimuseo, vanhaan kirkkoon tehty. 
Museossa ne historian vanhat asiat, ihan mielenkiintoisia.
Museossa, eli vanhassa kirkontornissa oli hyvät näkymät. Tässä kuvia kolmeen ilmansuuntaan.
Sitten aloin miettiä että pitää täältä takaisin Gdanskiin päästä. Juna on täysi ja fillarilla ei jaksa. Tai siis jaksaa, muttei viitsi reilua 100 kilometriä kiertää. Joten ostin laivalipun.
Kohta tuollainen katamaraani laiva tuli ja ihmiset kyytiin
Sinne jäi Hel seljän taakse, kun laiva lähti viemään Gdanskin lahden toiselle puolelle. 
Kohti tuollaista ukkospilveä, josta kuitenkaan ei mitään kehittynyt.
Ei se matka niin pitkä ollut, pari tuntia, mutta aurinko ehti jo laskea matkan aikana.
Lopuksi sitten jokeen, lähelle vierasvene satamaa.
Olen tässä vähän syrjäsilmällä sääennusteita katsellut, heikkoja tuulia ja vielä vastaisia lupaa, niin pitkälle kuin ennusteet rohkenevat ennustaa.
Joten jatkan seikkailujani Gdanskissa. Kyllä ne tuuletkin syksyyn mennessä vaihtuu mieleisiksi…