Eilen aamulla heräsin kauheaan tyyneyteen. Kello 6 aurinko porotti eikä tuulen häivää. Ei ollut purjeveneily ilma, joten läksin jälleen fillarilla seikkailemaan. 
Satamassa oli yksi ruotsalainen ja venäläinen vene ulkomaalaisia minun lisäkseni. Sinne jäivät nukkumaan kun läksin katselemaan kyliä.
Aamuvirkut kalastajat olivat jo saaliin saaneet ja puhdistivat kampeloita verkoista.
Minä jatkoin matkaa.
Ensin tuli vastaan puomi, puomeilla merkitään mielenkiintoiset paikat.
Sitten tuli aitoja ja portti jossa vartiomiehet rynnäkkökiväärin kanssa vahdissa. Heitä en uskaltanut kuvata, sen näköisiä että se ei ole hyvä idea. Käännyin sivulle pikkutielle.
Kapearaiteisen vetureita näkyi seisovan salaisena aseena aidan takana.
Tänne johti myös normaalileveyden kiskot. Tällaista risteystä, joissa kohtaa leveä ja kapea raide, en ole aiemmin koskaan nähnyt.
Läksin seuraamaan tätä kapearaiteista. Sitä oli kyllä joskus tänävuonnakin ajettu, siltä näytti kiskot.Pöllitkin olivat vielä ihan iskussa.
Väliin löytyi tuollaisia hylätyn näköisiä rakennuksia.
Hiekkaista mäntymetsää, eteenpäin vain.
Lopuksi päädyin tälle Hel:liin johtavalle tielle, kiskot vain jatkuivat. Minä käännyin tänne museoon johtavalle pikkutielle. 
Näytin voimakorttiani lippukassalla, lipunmyyjä pyöritteli korttiani ja ihmetteli. Minä näytin henkkareit,a että katso, se on minun veteraanikorttini. Jo laski museoon ilmaiseksi. Itseasiassa pääsin melkein joka kohteeseen tällä kortillani.
Sen tiesin,tai siis luulin tietäväni, että täällä piti olla Adolfkanuuna. Suomessa olen useampaan kertaan käynyt Kuivasaaressa ja Örossakin katselemassa näitä 12 tuumaisia, eli 305mm kanuunoita. Tämä Aadolfkanuuna on sitten 406mm.
Perskuta, se oli purettu. Ainoastaan lavetti johon kehto kiinnitetään oli jäljellä.
Ei silti, oli täällä paljon muuta nähtävää. Adolfkanuunan kranaatit ja ruutikartussit. Kyllä tuhannenkilon Adolfkranaatti saa kyytiä, kun lähtövoimaa antaa 152 kiloa tykkiruutia.
Aika massiivisia rakennelmia.
Mielenkiintoisen näköisiä vekottimia pilvin pimein.
Tällaisen vielä ostan itselleni, sivuvaunu K750, sivuventtiili koneella. Tosin tiedän kun olen sen saanut, alan ihmettelemään mitä sillä teen. Ei minulla ole kesäisin aikaa moottoripyöräillä, talvella jos tuollaisella vetelen saan sen tosihullun maineen. Siitä jos hullunmaineen saan, en kyllä ole moksiskaan. Nyt saan hullunmaineen fillarilla ajelusta, olen Puolassa ajanut noin 350km fillarilla.
Näitä museoita oli monessa tykkiasemassa sekä tuolla tulenjohto tornissa.
Yhteen museoon piti ostaa oikein lippu, kun voimakorttini ei kelvannut.
Täällä museosta toiseen vei ihmisiä tällainen museojuna.
Karu kapine, kuten työkalut ennen olivatkin. Ei niissä kuljettajan hyvinvointia ajateltu.
Meinaan silloin ennen.
Takaisintullessa kävin hautausmaalla istuksimassa ja vettä juomassa. Puolalaisilla on erilainen tapa hautojen rakentamiseen. Hautakivi ei riitä vaan pitää tuollainen kivi myös arkun päälle jostain syystä laittaa.
Perskuta, kaupungissa olikin tälle päivälle sopiva ravintola. Kenttätykki ja krääsää niin perkeleesti ympärillä.
Soppatykissä oli ruokaa, kävin maksamassa ja neito laittoi lautaselle pataljoonasoppaa. 
Tätä soppaa eivät siviilit olleet pilanneet. Siinä oli perunaa, makkaraa, savulihaa, makarooneja ja mitä kaikkea vielä. Siis juuri kuten pataljoonakeitossa pitääkin olla.Tuo muovilautanen ja lusikka oli kyllä etikettivirhe, mutta soppa oli hyvää.
Nämä siis eilen, nyt on perjantai aamu ja olen katsellut säätietoja. Nyt kohtapuoleen on lähdön hetki. Olen odotellut sopivia tuulia jo toista viikkoa, toivottavasti ennusteet pitää suunnilleen paikkansa. Tai joka ennuste näyttää vähän erilaista, minkähän niistä nyt sitten osaisi valita luottoennustuksekseen?
Suuntana on Klaipeda, matkaa on vähän toistasataa mailia. Että ei kannata ihmetellä, jos huomenna aamulla ei olekaan blogissa uutisia kahvipöytään…