Aamulla kun oli vielä viileää otin rattaan ja läksin. Piritasta keskustaan on kiva pyörätie.
Kaikki eivät olleet päässeet perille, vaan olivat sortuneet matkalle.
Minulla on jaloissa voimaa, panin rattaalla niin että ketjut rutisevat. Jälleen tuttu paskanhaisu pöllähti nenään.
Ei se minusta tullut paskanhaisu. Tai ehkä osaksi, mutta suurin syy on tuo Tallinnan lahti. Sinne pumpattiin 50 vuotta viemärit, taitaa olla metrejä sontaa meren pohjassa. Se alkaa kuplia ja haista kesällä.
Paransin vauhtia, ohi tämän Suomen sillan. Puoliksi rakentamatta, eikä saadakaan valmiiksi. Sama kuin rautatietunneli Helsinki Tallinna välillä. Puuttuu vain se tunneli, avajaispuheetkin on jo pidetty ja lipun hinnat määrätty.
Hienohan Tallinna on kesällä.
Kävin laivaterminaalissa katsomassa väenpaljoutta, sitä ei ollut. Oli kuin huopatossu tehtaassa.
Tässä Admiraali altaassa törmäsin vanhaan mummoon. Mummo oli ongella altaassa. Kai siinä jotain kalojakin on, mutta erikoinen näky. Ei tämä kodittoman näköinen ollut, muuten vain erilaiset harrastukset.
Lopuksi päädyin tänne. Baltijaaman viereiselle Balti torille.
Menin tähän kahvila kioskiin. Vanhaan tuttuun tyyliin myyjä ei puhu kuin venäjää.
Mutta kyllä minä osaan beljashin ja kartoska piirakan ja kahvin tilata venäjäksikin. Luulisi kyllä että myyjäkin joka varmaan koko ikänsä Eestissä asunut, osaisi edes myymänsä asiat eestin kielellä. Mutta ei, pravdaa lukee ja moskovan uutisia kuuntelee.
Minä jatkan valitsemallani tiellä.
Väännän Eestin suvessa rattaalla. Kilometrejä tuli aamulenkillä 40…