Alkoi toinen aalto, yli vuoden on toitotettu että toinen aalto on usein kovempi kuin ensimmäinen. Pitää paikkansa, muttei saa jäädä tuleen makaamaan. Toinen aalto toisena päivänä toi ihmiset jälleen Hansapäiville.
Kaikki kynnelle kykenevät on liikkeellä. Kuka milläkin keinolla.
Siitä on 2 vuotta kun oli viimeksi Hansapäivät. Kansa on kovin ärsyyntynyt kaikkiin rajoituksiin ja meninki on kuin olisi kepillä huitaissut anpiaispesää. Sen perskutarallaa surina, silmille käyvät. Kun jotain tarjosi niin riuhtaisivat kädestä ja muuta kuin ostivat. Suomalaisia oli vieläkin enemmän, vähän väliä joku niistä kehui kielitaitoani. Minä silmät pyöreänä, mikähän voisi olla syy, miksi puhun melko hyvää suomea? Joku ehdotti että isäsi tai äitisi on suomalainen. Minä että koko suku on suomalainen. Ei näille helteessä siltikään mennyt perille viesti, kysyivät että miten se on mahdollista että koko suku suomalainen ja sinä virolainen? Mitä siihen sitten enään voi sanoa? Sanoin että niin se vaan on, suomalaiset on sukujuuret.
Yksi kun saatiin torjuttua, kauppa käteen ja rahat pois, tuli heti toinen tilalle.
Naiset on hankalia asiakkaita, näille pitää kovin kehua kuinka sopii leningin väriin ja kaikkea.
Miestelle on helpompi myydä. Lyö lippalakin käteen ja sanoo että iske päähän. Jos asiakas epäröi, niin sanoo että olet melkein herrasmiehen näköinen kun päähän tempaiset lippalakin.
3 nuorta miestä oli tempaissut vähän enemmän kotiolutta. Olivat perin hilpeällä tuulella. Kaksi osti itselleen lippalakin ja kolmas kokeili. Alkoi selittää ettei sovi. Minä että miten niin ei sovi? Onhan se päässä? Tämä että malli on jotenkin epäsopiva. Minä että perskuta, pannaan sopimaan. Ne 2 jo lakin ostanutta riemastui, juu pannaan sopimaan. Kaivoivat kaverin lompsan ja sieltä rahat ja lähtivät uusiin seikkailuihin uudet lippalakit päässä.
Välillä kun vähän hellitti niin läksin kävelemään. Tästä olisin ostanut metrilakua, mutta kun ei ole kuin sinisiä ja punaisia pötköjä. Ei täällä oikein lakritsia myydä.
Tuttuja myyjiä kävin tervehtimässä. Tämän köysi ja nyöri kauppiaan kanssa usein törmätään, niitä näitä jutellaan.
Tämän Latvialaisen muki kauppiaan kanssa ei jutella, kun ei ole oikein yhteistä kieltä. Muuten vain tervehditään.
Tämän kenkämyyjän kanssa muutamat sanat vaihdetaan. Tämä myy eestissä tehtyjä nahkakenkiä. Yhden tutun miehen tapasin, tämä myi aiemmin kotiolutta hanasta, Nyt käveli vastaan, minä että terve Urmas. Tämä alkoi puhua että lopetti oluen myynnin ja on grillissä töissä. Oli kyllä vissiinkin tempaissut vähän oluttakin hanasta, kuten ennenkin. Mukava mies, mutta ei ole oikein kaikki kotona, kerran selvisi ettei osaa oikein kirjoittaa, lukea kyllä osaa.
Tuli ilta ja yritin pistää telttaa kiinni, ei siitä mitään meinannut tulla. Survuivat välistä vielä apajalle. Lopuksi sentään sain seinän kiinni ja meno rauhoittui. Läksin satamaan jossa sielläkin oli meno rauhoittunut.
Siellä oli myös tämä vene. Suomalaiset jotka olivat myös mukana Riialahden regatassa. Nämä suomalaiset voittivat kilpailun jonkun lys luokan.
Oli siellä näköjään myös Katariina Jee, illalla kuvasin. Katariina Jee oli jätetty laituriin valmiiksi Muhuväinä regattaa odottamaan. Miehistö Saaremaalla.
Nyt on kilpailu läpi, markkinat jatkuvat. Jos täälläpäin seikkailee veneellä, kannattaa katsella tiedoituksia. Ei ole hyvä idea yrittää Muhuväinä regatan ajalla samaan satamaan. Karuselli pyörii…