Aamulla oli kaikki niin rauhallista eilisen hulinan jälkeen, mutta tiedossa on että kolmas laine on tulossa. Joissain tapauksissa kolmas laine on kuulemma paha, mutta tässä tilanteessa en usko. Tänne kentälle on odotettavissa väsyneempi kolmas aalto, on toivoa että nenä pysyy pinnalla. Perse kestää merivettä kyllä, antaa tulla vaan.
Juu, selvästi on rauhallisempaa. Kuin olisi savua suitsuttanut mehiläispesään, mehiläiset rauhoittuu savusta.
Tulin siihen tulokseen että minua ei tässä tilanteessa tarvita, läksin satamaan. Aloin juttelemaan tuossa lähellä olevan veneen kimpussa olevan miehen kanssa. Selvisi että tämä on eläkkeelle jäänyt kaitseväen majuri. Meillä alkoi yhteinen jutustelu, oli paljon kerrottavaa ja kuultavaa. Istuimme useamman tunnin turinoimassa.
Minulla oli päässä tämä lippalakki jonka olin ottanut myyntitiskiltä päähäni. Majuri alkoi kysellä että mistä näin tyylikkään lakin sait? Sanoin että tule mukaan, näitä on vielä muutama jäljellä rynnäkön jälkeen. Andrei osti kaksi, sanoi että toisen vie pojalleen ja toisen pitää itse. Tuli takaisin muutaman tunnin päästä ja kysyi, onko näitä vielä? No ei ollut kuin pari valkoista. Mies oli pahoillaan, oli käynyt isäänsä tervehtimässä, näyttänyt uutta lakkia. Isä oli ottanut lakin ja sanonut iloisesti, toit minulle lakin, kiitos. Eihän Andrei kehdannut vanhalta isältään lakkia ottaa, ja sen toisen oli jo pojalleen antanut. Nyt jäi Andrei ilman lakkia, sanoin Andreille, tule syksyllä käymään luonani Tartossa, etsin sinulle lakin siihen mennessä.
Hansapäivät alkoivat hiipumaan, oli aika laittaa tavarat kasaan.
Yhtä nopeasti kuin kaikki alkoi, kaikki myös purkaantui.
Homma käy tottuneesti, kaikki tietävät mitä tehdä. Väsyneenä teltat kasaan ja loput tavarat autoon.
Karavaani lähti liikkeelle. Kaikki jälleen eri suuntiin, kohdatakseen jälleen jossain. Uudestaan ja uudestaan. Minä huokaisin helpotuksesta, kuten moni muukin. Tämä oli kovin koitos jossa olen ollut, täysi hullunmylly.
Minä jäin tyhjälle kentälle orpona seisomaan. Heilautin vielä kättä loittonevalle karavaanille.
Jäljistä näkee että karavaani on kulkenut tästä, ruoho on tallattu pölyksi. Lähdin tarpomaan lakki silmillä kohti satamaa, vähän eksyneenä.
Mutta ei hätää, suunnitelmia on, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Voihan tässä elämässä muutakin tehdä kuin Hansapäiviä viettää….