Raivaus sukeltajat harjoittelivat Abrukalla, siitä vain kaverin tönäisemänä mereen. Olihan täälläkin satamassa uiminen kiellettyä, kuten näköjään jokaisessa satamassa. Sukeltaa nähtävästi saa.
Aikansa sukeltaja etsi kunnes löysi.
Sarvimiina. Epävakaa kapine, samanlainen kuin raskaana oleva nainen. Ei tiedä milloin ja mistä syystä räjähtää.
Heräsin aikaisin aamulla. Kuten melkein joka aamu herään, aiemmin tai myöhemmin.
Merisää ei mitään ihmeellistä lupaa. Liivinlahdelle itätuulta, eli vastaiseen, sadekuuroja. Sekä sanat ”on ukkosta” Esim suomenlahdelle ennuste on ”voi olla ukkosta.” Kuulostaa pieneltä erolta, ei välttämättä ole.
Ei kun köydet irti ja menoksi.
Aallonmurtajan aukosta ulos.
Sinne jää Abruka utuun.
Idässä alkaa aurinko valaista, kokka kohti itää.
Heikkoa on tuuli. Välillä nousi muutamaan metriin, sekin vastaista.
Kihnun saaren vieressä tuli purjelaiva vastaan, Moonlaid. Eikä sitä sadetta eikä ukkosta tälläkertaa onneksi kuitenkaan näkynyt.
Satamassa oli Kalevi jahtklubin kalevipojad sekä pari purjevenettä Latviasta.
Nämä ovat kilpapurjehtijoita, kuten melkein kaikki Baltiassa. Ei nämä ymmärrä sellaista kuin huvikseen purjehtimista. Eivät varmaan osaa iltakävelyäkään hautausmaalla vaan juoksevat kuin esteradalla hautojen yli.
Muhun miehetkin tulivat takaisin sen uisun kanssa. Minä huikkasin että: ”Tere muhu mehed.”
Kävin vielä fillarilla kylillä.
Hienoa mastomännikköä.
Eipähän täällä paljon ole tapahtunut siinä välissä kun poissa olin. Mitä nyt joku Kihnulainen kännipäissään mäntyyn autolla vetäissyt. Nykyään harvinaisempaa, ennen jokapäiväistä.
Kissankellot näyttää iltaa, oli hyvä päivä, jälleen.