Heräsin aamulla aikasisin, tuollainen on maisema kun luukusta katsoo.
Läksin tuonne suon laitaan katsomaan mitä tapahtuu. Mitään ei tapahdu taaskaan. Aika on pysähtynyt.
Hämähäkin seittejä joka puolella, kuin kauhukuvassa.
Täällä auringon puolella usva nousi kaislikosta. On syytä lähteä etten jää tänne ikuisiksi ajoiksi. Tämä on sitä mistä ne puhuu, autuutta. Ei sovi minulle.
Vieläkin nukkuvat nukkumatit, minä otan ja lähden.
Tuota vielä ihmettelin. Onkohan tuollainen ankkuri tuossa hyvä idea. Ehkä se näppärä astinlauta, mutta on tosi vaarallinen naapureille.
Vedin itseni tämän poijun viereen, sitten vasta tempaisin koneen käyntiin. Nukkukoon nyt oikein tosissaan nukkujat. Jos heräävät kyselevät tyhmiä, minne lähdet ja kaikkea sellaista.
Siellä ne jököttää veneissään.
Minä vedän tyynessä moottorilla kohti länttä.
Viimeinen vilkaisu reservaattiin.
Meri on hienon vihreä.
Veneitä menee eestaas, moottoriveneitä ja purjeveneitä. Ei kyllä yhtään purjetta näkynyt ylhäällä. Onkohan jossain saunakarhujen saaressa sauna palanut, ovat lähteneet evakkoon, seuraavaan saunaan. Mutta mistä nämä muut tulevat?
Minä jatkan purjehdusta. Näin tänään enemmän veneitä kuin aiemmin koko kesällä yhteensä. Aika monta kertaa tuli mentyä Saaremaan ja Pärnu väliä, useimmiten aivan yksin.
Mutta sitten alkoi näkymään lopuksi määränpää, Tammisaari.
Laiturissa paljon paikkoja tyhjänä. Sinne lähden.
Otin tuon isopurjeen pois ja levitin laiturille.
Kiersin rullalle ja tungin tuonne lazybagiin. Vieressä kulki ihmisiä, kysyivät mitä teen.
Sanoin että tuolta tulee rajuilma, on syytä ottaa purjeet alas.
Näytin kännykästä että tulossa navakkaa tuulta, se on vierassatamien saunamajurien myrsky. Purjeet vain pois niin ettei hajoa.
Tälläinen oli päivän taival…