Kuukausittainen arkisto:toukokuu 2016

Kuinka jälleen päädyinkin pakolaisleiriin? Pakolaisleiristä suunnistin Eestiläisten ja Latvialaisten mukana uimahallin saunaan. Olipa sauna. Ihan perkeleen kuuma sauna, äijät heitti löylyä kilpaa ja vihdat viuhuivat. Pesuhuoneessa oli laudanpätkistä kasattuja persiin alusia, jotka tosiaan olivat tarpeeseen. Sisään tuli pari äijää jotka … Lue loppuun →

Tarvitseeko aikataulua olla? Jos haluaa että jotain tapahtuu määrättyyn aikaan, kääntää omaa sisäistä kelloa. Niin on sekin ongelma selvitetty. Vähän kuin parkkikiekossa, aika kertoo milloin tulin johonkin, ei mitään muuta. Ja se aika pahvikellossa on toisille, ei itselle.

Tänävuonna on tullut jo kuukausi täyteen veneilyä. Sen kunniaksi päätinkin sitten tulla vaihteeksi Tartossa käymään. Miten sekin kuukausi nyt niin äkkiä meni? Laitankin huopahatun päähän ja käyn vähän retkeilemässä. Sen jälkeen uudelle kuukaudelle veneilemään, menköön kun on alamäki taas. Vai … Lue loppuun →

Yöllinen seikkailu tulee näköjään jokakerta samaa viivaa. Alkavat jo reitillä olevien hylkyjen haamut käännellä kylkeään, kun aina sama harmaapää yöllä häiritsee hukkuneiden merimiesten rauhaa. Tottuvat kyllä minun retkiini.. Jostain syystä Helsingistä ajautuu helposti Tallinnaan ja Tallinnasta Helsinkiin. Tälläkertaa kuunsilta toi … Lue loppuun →

Kello on 2 yöllä. On pimeä vielä, on aika lähteä jälleen eteenpäin. Sen siitä saa kun ei osaa ajoissa lähteä, niin sitten se halu yllättää yöllä. Tuttavat kysyivät milloin tulen takaisin? Mitä siihen osaa vastata? Kun ei edes itse tiedä … Lue loppuun →

Kävin kaupungilla etsimässä motivaatiota. Muistin työmotivaationi joskus kauan sitten olleen käytösä aseman liepeillä. Siellä se kadonnut motivaatio olikin ehjänä rautatieaseman kulmilla.  Käännyin takaisin saareen motivoituneena ja kirveellä pöllikasan kimppuun. Loppuihan ne pöllitkin. Nyt pitää alkaa suunnitella jotain muuta. Esimerkiksi purjehdusta, … Lue loppuun →

Halonhakkuuterapia jotenkin kieroutti mielen, jäin halkoja pieksemään. Alkoi jotenkin tuntua luovuttamiselta, kun kasassa on vielä pöllejä ja poislähtöä suunnittelee. Eikun mulgipuderia ja töihin. Sitten alkoi sataa, sateessa ei viitsi pois lähteä, eikä puita hakata. Sitten vaan ollaan ja ihmetellään elämää. … Lue loppuun →

Halonhakkuu terapia alkaa riittää. Ei terapiaakaan saa liikaa ottaa ja väärin käyttää. Siinä on omat vaaransa, ottaa sen kaikkein suurimman käkkyräkannon ja iskee kirveen siihen. Pöks ja ei naarmuakaan, kirves kimpoaa puusta. Sellainen terapia on pahasta, vie itseluottamuksen. Pitää valita … Lue loppuun →

Eipä ollut pitkä meriseikkailu. Hietalahteen ja takaisin. Hietalahdessa oli joku Tallinnassa käynyt turisti ufo kadun laidassa tollottamassa. Eikun moottorilla takaisin Villinkiin, halkopinon kimppuun kirveen kanssa. Kirves onkin hyvä terapiaväline, melkein kuin maalipensseli. Pensselillä hivellään ja lääpitään, kirveellä tempaistaan niin paljon … Lue loppuun →

Se kun eläkeläiset panevat tulen tynnyriin, ei tarkoita että pitää lähteä. Tuuli pohjoisesta kylmästi, paikka jossa olin oli suojainen. Jäinkin möllöttämään laituriin ja pilkkomaan saunapuita ja huoltamaan venettä. Tänään uusi lähtöyritys, luulen minä. Tänään ei vain tuule..