Yöllinen seikkailu tulee näköjään jokakerta samaa viivaa. Alkavat jo reitillä olevien hylkyjen haamut käännellä kylkeään, kun aina sama harmaapää yöllä häiritsee hukkuneiden merimiesten rauhaa. Tottuvat kyllä minun retkiini..
Jostain syystä Helsingistä ajautuu helposti Tallinnaan ja Tallinnasta Helsinkiin. Tälläkertaa kuunsilta toi jälleen Tallinnaan. Kalevi Jahtklubin satamaan. Minua ei enään pidetä vieraana, satamakapteeni ei tule laiturille vastaan. Eikä kyllä tarvikkaan, teimme keväällä sopimuksen että jos on pahatuuli tulla rantaan, niin soitan että tule apuun. Portit aukeaa jäsenkortilla, porttikorttiakaan ei tarvitse hakea.
Superbussi, Eestiläinen versio suomalaisesta Onnibussista vie yötämyöten asfalttia etelään. Tuntuu tämä elämä taas kääntyvän yökyöpeli asentoon enemmän ja enemmän. Talvella taas nukkuu kuin pesukarhu.