Halonhakkuuterapia jotenkin kieroutti mielen, jäin halkoja pieksemään. Alkoi jotenkin tuntua luovuttamiselta, kun kasassa on vielä pöllejä ja poislähtöä suunnittelee.
Eikun mulgipuderia ja töihin. Sitten alkoi sataa, sateessa ei viitsi pois lähteä, eikä puita hakata. Sitten vaan ollaan ja ihmetellään elämää.
Kyllä minun nyt pitää edes vähän käydä kaupungilla kääntymässä. Ei silti, rauhassa täällä saa olla, varikset ei raaku, käki se on kuin kukkuu ja linnut laulaa.