Kaunis aamu, kuten aina veneellä. Jos ei sattumoisin satu myrskyä ja vesisadetta, tai räntää.
Ulkona oli jälleen miinuksella, veneessä lämmitin puhaltaa tuvan 19 asteiseksi. Kyllä se kuumemmaksikin lämmittäisi, mutta viileässä nukkuu paremmin.
Päätin ottaa rattaan ja lähteä aamulenkille. Se onkin aika kovaa pehmeässä hiekassa fillarilla ajaa.
Tänne pohjoiskärkeen vaihteeksi.
Hienon näköistä.
Sen ovat huomanneet myös Tallinnan äveriäät, rakentavat öky huviloita saareen.
Minä en ole tuohon majakkaan päässyt, pitäisi joku kerta etsiä joku jolla avaimet. Aika monessa majakassa olen kyllä käynyt.
Tästä en tiedä mikä tämä on. Ehkä johonkin sotalaivojen navigointiin liittyvä neuvostoliiton aikainen käkkyrä.
Käännyin takaisin sataman puoleen.
16 tonnia painava veturi. Sillä turisteja vedetään saarella sinne männikön kylään. Kiskoja on koko saari täynnä, mutta ne on niin huonossa kunnossa.
Veturi on päältä hino, sisältä vähän patinoitunut. Aivan kuin tehtaalta tullut neuvostoliiton aikaan.
Moottorin olivat vaihtaneet. Alkuperäinen oli niin huonoksi päässyt että helpompi laittaa toinen toimiva kone. On kuulemma jonkun Detroit 2 tahti dieselin kopio.
Oli aika jättää Naissaari. Hyvästelin Neito satamakapteenin, sanoin että tulen vielä takaisin.
Sinne jäi neito parvekkeelle vilkuttamaan, kun kulkuri läksi.
Rehvakkaasti purjeella kohti aurinkoa.
Tuollaista reittiä tänään. Jos joku ihmettelee miksi tuollainen vinkkeli Tallinnan lahdella.
Tuo on syy. Lahdella kulkee reittijakojärjestelmä, Tallinnan laivat, tai siis Suomen laivat pyyhkivät siinä eestaas ja pyyhkivät kovaa. Parempi pysyä pois tieltä, väistää.
Pirita sataman aallonmurtaja.
Köytin veneen kiinni melkei tyhjään satamaan.
Olihan siellä 3 kylähullua kulkuria minun lisäkseni. Täällä Pirita, suomenlahden parempi puoli…