Aamulla heräsin kello 4, siitä vain liikkeelle. Heilautin kättäni hyvästiksi, vaikkei näitä minun lähtöjäni kovin usein ketään ole katsomassa. Koira on se joka portille jää odottamaan, ja netissä jotkut tahtovat mukanani elää kulkemisen riemuja ja suruja.
Kohta kun pääsin kulman taakse aloin nostamaan isopurjetta, perskutarallaa, se jäi tuohon 1 reivin kohdalle. Samaan kohtaan kuin jäi kun vaijeri jäi kehrän väliin. Meinasin ruveta kiljumaan sieluni tuskaa, kunnes tajusin että minulla oli 1 reivin köysi kiinni mastoliikiltä.
Kun reiviköyden löysäsi niin purjekin nousi ylös.
Horisontti kallistui tuttuun asentoon ja silloin läksi.
Autopilotti suuntaan 192 astetta. Siis se on kulmamitta, mangneettipohjoisesta myötäpäivään. Se ei ole sitä maapallon keskeltä mitattavaa kulmaa, jonka asteen 1/60 osa eli kulmaminuutti on se merimaili meren pinnalla. Se ei myöskään ole celsiuksia eikä faarenheit asteita, vaan ihan vaan kompassi suunta.
Loki asettuu siihen mihin asettuu, siitä vain voi tarkkailla miten vauhti onnistuu.
Sitten alkoi purjehdus, oli aikaa tehdä kaikkea, kuten vaihtaa vieraslippu saalingin oikeaan sakaraan. Miksi minun pitää laittaa vieraslippu, en tunne olevani vieraisilla? Kotoinen tunnelma tulee kun tulen Tallinnaan ja Eestin puolelle.
Helsingin kasuunimajakalla oli vielä näin hyvä näkyvyys. Sitten alkoi edestä kuulua laivojen sumutorvien tuomiopäivän pasuunan törähdyksiä. Kuka ei ole sitä kokeillut ei osaa kuvitella miltä kuulostaa laivan koneen ryskytys, jonkun sadan metrin päästä näkemättä laivaa. Kun tuomiopäivän pasuuna huutaa lähellä, niin tahtoo nousta niskakarvat pystyyn.
Olin syrjässä Tallinna Helsinki reitiltä, olen jo sen oppinut että se on minulle liian vilkas paikka. Mutta tuossa kulkee poikittain koko Kotka, Hamina ja Pietarin liikenne. Ainoastaan yhden kerran olin Muugasta vastaantulevaa rahtilaivaa jonkun sadan metrin päässä sivuutuksessa.Se oli ihan hallittu, näin kaukaa tutkassa, että ei olla törmäyskurssilla.
Sumu on märkää ja kylmää, kaikki pisaroi pilvessä.
Kunnes yhtäkkiä tuon Aegnan jälkeen tulin sumusta aurinkoon. Tuolta se sumu näyttää kauempaa, tuollainen tumma horisontti.
Minä saavuin kesäiseen Tallinnaan, tulin Pirita top satamaan jossa minulla on alkukesäksi sovittu ja maksettu venepaikka.
Tuolla vieraspaikoilla on juhlaliputus, Hakaniemen venekerhon eskaaderi on lähtenyt oikein ulkomaille. Minä liputan sataman suurimmalla suomenlipulla sen kunniaksi, että tulin/pääsin jälleen lahden tälle puolen. Hea tuju…