Georg Ots’in jalanjäljissä

Vaikka on Suomen kesä kaunis, niin on myös Eestin suvi hyvä.Aloin tekemään itselleni terveys aamupalaa.Hieno näköala aamiaispõydästä.Tuossa vieressä on veneiden talvisäilytyskentällä kesällä leirintäalue. Karavaanareita kokoontuu sinne kymmeniä ja kymmeniä. Näillä ei kyllä kaikilla ole oikein kaikki kunnossa, meinaan latvassa. Kun karavaanari näkee minkä tahansa kaivonkannen niin se tahtoo merkata sen. Kuten nämä ajoivat tyhjään koloon, jossa oli kaapelikaivon kansi, avasivat säiliön pohjahanan ja lorottivat säiliöt tyhjäksi kaapelikaivoon.Sitten lähtivät pois, kun säiliö tyhjä, lähtivät seuraavalle leirintäalueelle. En tiedä onko tuo rituaali sitä, että tahtovat näyttää mitä ajattelevat tästä paikasta? Koirat kun näkevät puhelinpylvään,niin niillä on samanlainen halu merkata reviirinsä. Haistelevat sitten että kuka on käynyt ja mitä tämä on syönyt.Mitähän puhelinmiehet ajattelee kun tulevat ja hyppäävät kaapelikaivoon johtoja laittamaan? Se ei muuten ollut yksi auto joka siinä kävi ja näytti olevan aika moni kaivonkansi märkä muuallakin. Eli kaikki joissa on rautakansi kelpaa merkkaamiseen.Onhan täällä satamassa kyllä näitä sadevesikaivojakin, tosin ne kyllä menevät suoraan mereen, ei mihinkään puhdistamoon. . No olkoon karavaanarit omissa oloissaan, minä lähdin Georg Otsin jalanjäljissä kaupungille. Georg olikin mies suuren äänen ja suurten jalkojen kanssa. Jos olisi elänyt länsimaassa olisi ollut maailmankuulu, nyt vain suuren ja mahtavan neuvostoliiton kuulu. Ja samassa myös suomessa kuulu.Bussi vie ja tuo. Tallinnassa on kaupunkiin rekisteröityneillä asukkailla ilmainen joukkoliikenne. Minun pitää maksaa se euro per reissu.Kävin katselemassa turistien hortoilua, yhden tuttavan bongasin kaupungilla.Kyllästyin ja käännyin takaisin Piritaan.Tullessa vielä bongasin nuo etelän hedelmäpuut.Puissa kasvoi  tuollaisia, otin makoisan kävyn mukaani.Terveiset suomeen, auringonlaskun maahan…