Juhannusaattoa ei kutsuta tälläpuolella lahtea juhannusaatoksi, vaan voitonpyhäksi. Minä ihmettelin kauan mistä se nimi tulee. Kuulostaa neuvostoliiton aikaiselta pyhältä. Mutta sen tarina onkin vanhempi. Kyseessä on 1919 ratkaisutaistelu toisella puolella Eesti ja Latvia, toisella puolella saksa. Punaisten kanssa oli välit jo selvitetty keväällä aiemmin.
Tähän voitonpyhän seremoniaan kuuluu sellainen voitonpyhän tulen jakaminen. Presidentti ja paljon muita oli mukana seremoniassa Tallinnassa, jossa nämä nuoret kotkat panivat tulen palamaan.
Sitten sitä tulta jaettiin sellaisiin tötteröihin joilla tämä tuli vietiin eri maakuntiin presidentin käskyllä.
Minä satuin paikalle kun tuli tuotiin Kuressaareen, siitä tötteröstä ottivat tulen ja jakoivat kaikenmaailman öljylamppuihin ja lyhtyihin. Ihmiset veivät myös kotiinsa, en tiedä mitä tekivät.
Puheita pidettiin ja lopuksi vapaaehtoisia oli vartiossa tällä itsenäisyystaistelun muistomerkillä.
Sitten tulentuojat marssivat pois, kodukaitseliidun, eli suojeluskunnan miehiä, niiden naisosaston jäseniä. Nuoret kotkat, eli nuoret miehet, sekä kodutyttäret, eli tyttöjen osastot. Sinänsä näiden toiminta on varmastikin nuorille ihan hyvä asia. Homma on johdettua, yritetään keksiä jotain tarpeellistakin tekemistä. Pysyy ainakin pois pahanteosta ja löytää samanhenkistä yhteiseloa.
Tuo tulenkantaminen kyllä jotenkin minulle nosti hymyn, kuulostaa niin miten sanoisin, erilaiselta. Mutta toisaalta kaikenmailman olumpialais tuliakin kyllä kiikutetaan eestaas. Kyllä näille Eestiläisille itsenäisyys on pyhä asia, on kokemusta sen menettämisestä. Tuntuu silloin paljon tärkeämmältä, kun sitä ei pidä ihan itsestään selvyytenä.
Nyt on satamasta lähtenyt kohta kaikki, täällä oli 4 suomalaista purkkaria, Liettuasta sekä Latviasta. Kaikki purjeveneet on häipyneet, ainoastaan yksi Latvian moottorivene on vielä jäljellä.
Lueskelin siitä Bellingshausenin alkuperäisestä retkestä, mitä niihin kahteen laivaan oli ruokatarpeita kasattu. Hirmuinen lasti, herneitä 20,5 tonnia, 65,8 tonnia ruis ja vehnäkorppuja. Voita tonnitolkulla ja viinaa ja vahvaa viiniä melkein 4000 litraa, tupakkaa yli 200kg. Tosin viina ja tupakka loppuivat moneen kertaan, sitä saatiin matkanvarrelta lisää ostettua.
Minä kokosin myös vähän tarvikkeita lähtöä varten. Tupakkaa ei ole, kankeaa viinaa on yksi pärekopallinen hätätapauksia varten.
On tullut jälleen aika irroittaa köydet, aika alkaa virrata päälärin reunojen yli. Aika ei lopu, sitä tulee ja tulee lisää taivaan tuutista. Kunnes se pääläri on täysi ja virtaa yli. Silloin on oikea aika jatkaa matkaa. Oskari, satamakapteeni lausui, tulehan takaisin. Kun tulet niin jatkamme juttelua siitä mihin viimeksi jäätiin.
Kyllä satamakapteeni ja kulkuri hyvin pärjää, meillä ei juttu lopu kun istuksimme ja kerromme tarinaa…..