Vastseliinassa oli myös ohjelmana köydenveto kilpailu. Siihen oli ilmottautunut 2 viisimiehistä joukkuetta, joista osa oli myös ollut voimamies kilpailussa. Säännöt oli yksinkertaiset. Joukkueet vetävät keskenään kunnes toinen saa kaksi voittoa. Eli kilpailu ratkeaa kahdella tai kolmella vedolla.
Toisella puolellä yhteispaino 620 kiloa, toisella vähän alta 600.
Huuto oli kova sekä katsomossa, että kilpailijoilla, kun miehet ottaa mittaa toisistaan. Yllätysvetona tuli myös läheisestä ankerias-soppaa myyvästä teltasta 5 naista haastamaan köydenvetoon sen voittaja joukkueen.
Huutelivat, että ettekai meitä pelkää. Olemme syöneet kyllä ankerias-soppaa. Ehkä tiesivät mitä tapahtuu.
Jos se olisi ollut ihan noin, olisi neidot vetäisty puroon kertanykäisyllä. Mutta, vastajoukkue sanoi ennen alkua, että ottakaa tasoitukseksi pari vahvistusta siitä hävinneestä joukkueesta. Kun sekään ei tahtonut riittää, ja neidot alkoi luisua kantapäät maata kyntäen kohti puroa, huusivat neidot että apua, auttakaa. Alkoi tapahtua. Yleisöstä alkoi tulla miehiä apuun, ei kuradi, ette vedä tyttöjä uimaan. Niin siinä kävi, että voimamiehet tulivat tyttöjen puolelle ojaa köyden perässä. Vastaan panivat mutta ei auttanut, vastapuolelle tuli niin paljon vetovoimaa, että riittää. Katselin minäkin että joko lähden, mutta ei tälläistä nostoväen miestä enään kaivattu. Eestiläiset hoitivat itse homman.
Se yli 600 kiloinen äijäkööri alkoi vikisemään, että teille tuli apuvoimia. Sen jälkeen neidot huusivat megafonilla, että olette juoruämmiä. Ei me enään teidän kanssa kilpaa vedetä toista kertaa, tulkaa syömään ankeriaskeittoa, annetaan teille voitto ja keitto. Niille jotka ojassa uivat keitto oli ilmaista, muille maksaa 3 euroa. Hyvä veto, telttaan tuli jonoon kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä jonottamaan urheiden neitojen keittämää soppaa. Myivät soppatykin tyhjäksi kerralla.
Hyvä meininki….