Eilen hyppäsin vihdoin Türi kaupungista junan selkään ja Tallinnaan. Juna oli täpätäynnä. Löysin istumapaikan, mutta seuraavilta asemilta väki jäi seisomaan. Vanha muori tuli seisomaan viereeni käytävälle, katsoin kun ei kukaan tahtonut muoria päästää istumaan. Hyppäsin ylös ja tarjosin muorille että istu, minä jaksan seistäkin. Muori kiitteli kovasti, kuuntelin 82 vuotiaan puhetta, kuulosti aivan suomen aksentilta. Kysyin että oletko suomalainen, mutta tämä olikin Inkeriläinen. Aksentti ei ollut vuosien mittaan kadonnut vaikka Eestiin olikin päätynyt Pietarin kulmilta monen monen mutkan kautta kaukaa kaukaa kierrellen. Meillä riitti muorin kanssa juttua, onneksi Tallinna oli pääteasema, muuten olisi menty ohitse. Todellinen teräsmuori, voi kun itse pysyisi samanlaisessa tolkussa ja kunnossa. Jaksaisi säilyttää myös sellaisen positiivisen elämän asenteen…
Tallinnassa vabaduse, vaan ei vabanduse tuulia haistelemaan. Meri näkyy herätessä veneen ikkunasta, se on tärkeä.