Tietä kauppalaivalle

Kävin aamukävelyllä Katajanokalla, laiva ahmi matkustajia sisäänsä. Minä vilkutin matkustajille, joku vilkutti takaisin.

Läksin vesisateeseen takaisin, kerran vilkaisin laivaa ja sitten sateessa nokka kohti tuulta askelta toisen eteen. Olin ottanut itselleni päämäärän vaihteeksi.

Saalinkiin laitoin merikihujen kiusaksi Smiltynes Jachtklubin viirin. Siinähän viirinkyttääjät ihmettelevät.

Ja sitten läksin, vettä vähän tihkui taivaalta, taevas nutab.

Ohi tuosta suurempien jäänmurtajien.

Ja ohi tuollaisen pienen jäänmurtajan.

Silja yritti kiilata minua, pysyin kovana ja se käänsi kohta ja sivuutti hienosti. Minä sentään ajan purjeella, se konevoimalla.

Suomenlinnan kirkko/majakka siellä.

Sinne jää Helsinki seljän taakse.

Taivas selkeni ja purje vetää.

Ei niin erityisen kovaa kulje, mutta kyllä tästä johonkin päästään. Ennenpitkää, tai sen jälkeen.

Kaikenlaista kulkijaa, vetävät kuin viimeistä päivää. Antavat minun kulkea rauhassa, eivät kiilaa.

Siten yhtäkkiä tajusin, perskuta, se on kauppalaiva ja törmäyskurssilla. En ole mitään merenkulkukursseja käynyt, parissa kokeessa kylläkin kylmiltään. Sieltä sain paperin jolla Trafi teki minulle huviveneen kuljettajan lupakirjan. Siellä muistan kun puhuivat kokeessa kauppalaivoista joille pitää antaa tietä.

No minä muutin vähän kurssia että kiireinen kauppalaiva pääsi kulkemaan vapaasti. Olipa hyvä että tajusin sen olevan kauppalaiva ja annoin tietä, muuten se olisi kyllä näköjään jyrännyt minun ylitseni.

Kiihdytin vähän vauhtia kun suora aukeni.

Paha myrinä kuului kymmeniä minuutteja ennen kuin tämä sotalaiva tuli. Se veti omaa väyläänsä tutkat pyörien.

Kohta toinen jyristeli jälleen kaukana. Tai ne kulki väylällä, minä en.

Sotalaivoilla on tarkoitus, näillä ei.

Lopuksi alkoi kyllästyttää purjehtiminen. Käänsin keulan rantaa kohti.

Huristelin saartenvälistä ilta auringossa. Ei sitä aina kuitenkaan tarvi yöllä kulkea ja lampulla rantaa etsiä.

Kalliossa oli renkaita johon sai keulan kiinni.

Siinä se oli, minun yksityis satamani.

Että tänne minä päädyin. Jos joku kiinnostunut jäljestä niin tässä sellainenkin…

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.