Lähtövalmisteluja tehdessämme vilkuilin mastoon vindexiä, sitä nuolta joka näyttää tuulensuunnan. Naapurit ihmettelivät onko jokin vialla. Ei, totesin, katselen vain että onnistuuko lähtö purjeella vai ajelehdinko rantakaislikkoon ennen kuin saa vähän vauhtia että saa ohjailukyvyn. Vai pitääkö tästä koneella lähteä. Naapurit alkoivat yllyttää että tottakai purjeella, minä emmin. Mutta kun yksi äijä totesi, että kyllä minä purjeella lähtisin, oli valinta tehty, minä myös purjeella. Köydet irti, poijuköydestä nykäisten vene liikkeelle, purjeet ylös ja niin olin kohta aivan kaislikon reunassa, kuten uumoilinkin.Pakko käynnistää kone 5 sekunniksi että sai veneen kääntymään pois kaislikosta. Nauroivat vielä meille. Hah….
Mutta siitä selvittyämme hyvä myötäinen tuuli toi 25 mailin päähän Tammisaaren edustalle. Ajoitus oli jälleen täydellinen, tuuli tyyntyi kun saavuimme määränpäähän. Ranskan perunoita ei syödä, syömme Eestin kartulid ja vurstid…