Tuuli on vähän moinanut.
Alta 10 metriä tuulee. Aamulla kun olin vielä satamakapteeni, käveli mies purjehtijan takissa ja kysyi oliko tänne vaikea tulla? Sanoin että ei, sitten aloin miettiä että mitähän mies tahtoo? Kysyin että missä mielessä vaikea? Selvisi että mies oli ollut eilen tänne tulossa Ruhnusta, muttei uskaltanut tuohon ojaan ohjata, vaan kääntyi Roomassaareen. Oskar tiesi että tänne oli tulossa ja minä tiesin illalla odotella.
Tässä satamarakennuksen yläkerrassa on myös merepääste miesten varikko. Auto seisoo tehtäviä odottelemassa.
Sekä peräkässy täynnä tarvittavaa tavaraa. Tuo teksti: ”Teise võimaluse nimel!” on aika hyvä. Se on jotenkin että: ”Toista mahdollisuutta varten.” eli anna toinen kerta yrittää. Pelastamme ja saat uudesti jatkaa elämää. Eestissä sanotaan että jos pelastuu jostain, sitä pitää juhlia myöhemmin toisena syntymäpäivänä. Uusi elämä.
Kiirettä pitää, vedän rattaalla ja laulan: ”Missä on peukalo, missä on peukalo? Täällähän minä, täällähän minä.” Enhän minä laulaa osaa, mutta jos 4 vuotias haluaa kuulla ja laulaa, sinnoin voin minäkin kajauttaa. Ääntä kyllä piisaa, laadusta ei ole toivoakaan.
Ilma on kylmä, yöllä oli kuulemma hallaa.
Spaa ja sanatoorium. Olen Spaade maalla…