Aurinko nousee kello 5.30, samaan aikaan kuin minä. Ulkona muutama aste lämmintä ja kylmä pohjoistuuli.
Kävin kävelemässä tuon Piritajoen sillalla ja katsomassa maisemia. Vielä on Kalevi jahtklubin purjehtijoiden veneet maissa.
Tuolla vierassataman puolella näkyy olleen äkkilähtöjä vierailla, poijuhaat on poijuun jääneet. Minulla on sellainen koukku, lähtee helpolla irti yksinkin.
Soittelin tutulle autotrokarille, kerroin että haluan auton. Tämä että myyn kyllä sinulle auton.
Minä että tahdon vuokrata auton, viikoksi ensialkuun. Katsotaan sitten lisä jos haluan jatkaa. Tämä teki tarjouksen josta ei voi kieltäytyä, 10 euroa päivä.
Tilasin Bolt taksin, kohta Aleksander pyyhkäisi kohdalle ja sanoi Juhtme, harasoo. Viittasin että DaDaa, sitten mentiin.
17 km ja 17 minuuttia myöhemmin olin kohdalla, lasku oli 7,50 euroa joka läksi luottokortilta. Autotrokari tuli pettävän hymyn kanssa ja antoi avaimet. Sanoi että katso öljyt 500km välein, takakontissa on öljyä jos tarvitsee. Hyvää matkaa toivotti.
Eihän 10 eurolla nyt voi ihmeitä odottaa, mutta kyllä tuo liikkuu ja on katsastettukin.
Automaattivaihteet ja kaikki, ei kun menoksi kokorahan edestä.
Siitä sitten kohti etelää, autopilotti vai mikä nopeudensäädin se nyt onkaan.
Koira pahastui kun tuli vieras auto portille, haukkui kovasti. Kohta tunsi ja oli riemuissaan. Piti sellaista kuuromykän mölinää ja tahtoi kovasti näyttää kuinka oli ikävä ollut. Istuin portailla ja koira työnsi päänsä kainalooni ja näytti riemunsa. Olihan minullakin riemu.
Kävimme vielä vähän ulkoilemassa, koira on vanha ja väsynyt. Se kyllä unohtuu kun saa ketjun kaulaan.
Tämä kyltti joen rannalla kertoo kaiken olennaisen:
”Sinun kohtalosi on Tartto, se on ikävöinnin kaupunki. Sinä et pääse siitä eroon ikinä, kuin tahtoisitkin.”
Katselin tuota kylttiä pitkään ja mietiskelin maailman ilmeellisyyttä.