Kävin vielä kiertelemässä Kuninkaansaaarta, edellisreissulla toissakeväänä, se jäi kokonaan väliin. 
Sumusireenit huusivat merellä, oli aika lähteä. 
Ajoittain näkyvyys oli ihan hyvä, sitten taas kaikki katosi Lontoon sumuun.
Välillä sumusta ilmestyi sotalaivoja, välillä taas kerrostaloja.
Tuossa Voimanpesän kohdalla sumu hälveni kokonaan. Kävin tankkaamassa vähän polttoainetta lisää. 
Yllättävän kallista, tai siis eihän raha ole ongelma? 
Ongelmaksi se tulee ainoastaan jos sitä rahaa ei ole. Edellinen tankkaaja oli tankannut kerralla minun parin vuoden polttoaineet. Minä laitoin 20 litraa tankkiin. Suurin syöppö on keväällä lammityslaite.
Uudestaan matkaan.
Lopuksi päädyin tuttuun paikkaan. Aurinkokin alkoi paistaa ja sumu hälveni.
Miksi minä jostain sumusta kirjoitan pitkiä kertomuksia? Sumussa kun liikkuu niin alkaa nähdä näkyjä ja kuulla ääniä. Tervetuloa vain kokeilemaan.
Oli Tacon aika, chiliä pitää laittaa lusikallinen, silloin se on parhaimmillaan.
Hyvä päivä, tutka ohjaa perille varmemmin, kuin tuskaiset rukoukset…