Saaremaan saaressa

Hieno on Kuressaaren kaupunki, minä tykkään kovasti. Montakohan kertaa olen täällä ollut? Lentokoneella, purjeveneellä, autolla, bussilla. Aina tulen takaisin.

Kaupungin keskusta tehtiin uusiksi, tuli kävelykeskusta, saa siitä autotkin ajaa, 10km tunnissa.

Mutta olemattoman hiljaista on, täällä on yleensä aika säpinä kun turistit ryntäävät eestaas.

On täällä monet paikat auki.

Ja muutamat taas suljettu. Jotenkin kuulostaa oudolta että kirjaston vessa on suljettu tartuntavaaran takia. Luulisi että vessan käyttö kuuluisi ihmisoikeuksiin. Kirjasto itse saa olla auki. Rautatie varikoilla on vesiposteissa kyltti että 4m lyhyempi vesikaari on vaarallinen, ajolangoista voi 25000 voltin jännitteestä valokaari lyöjä letkun pitelijän käteen ja tappaa. Kyllä on ärhäkkä virus jos pönttöön kustessa virus lentää elimeen. Vaikka kaari vanhemmiten lyhenee, niin ei sen vielä pitäisi viruksen mahdollistaa tarttuvan. Kyllä luulisi vessassa käynnin kuuluvan ihan perusoikeuksiin.

Kyllä minä olen ymmärtänyt että virus tarttuu ihan muuta teitä. Vähän sama juttu kun Tarton kaupungissa oli poljettavat kaupunkipyörät käytössä koko talven. Nyt keväällä sanoivat ettei voi niitä sähköpyöriä ottaa käyttöön, kun kuulemma virus tarttuu. Oli lähellä etten taas soittanut kaupunginjohtoon ja kysynyt onko nyt kaikki varmaan tarkkaan harkittu riskit? Pari päivää myöhemmin oli tiedoitus että otamme sittenkin myös sähköpyörät käyttöön. Näillä oli nähtävästi käsitys että poljettavasta pyörästä ei tartu, sähköpyörästä tarttuu. Kuulostaa sähköallergialta. Toiset sanovat sitä luulotaudiksi, monet sanovat että pitää ymmärtää toisten elämän tuskaa.

Olen vähän alkanut harkita että pitäisiköhän tästä jokupäivä jatkaa matkaa? Tässä linkki, vasemmassa laidassa on jahisadam. Siitä alkaa kuvaa näkymään, vasemmassa laidassa on Birgitta. Kun sitä ei näy, se lähtenyt. Niin helppoa se on elämä….

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.