Auringon nousun aikaan ylös. Nyt se on jo helpompaa kun on syksyn puolelle kääntynyt kesä, alkukesästä aurinko nousi monta tuntia aiemmin. 
Läksin jälleen kaupungille.
Kuinkas ollakaan, päädyin jälleen tänne rautatieasemalle. 
Kävin ihastelemassa entisajan voimanpesiä. Suurin osa neuvostoliiton aikaisia kolkkoja kapineita. 
Jaloissa oli ylimääräistä voimaa, läksin ajamaan tuota ratapohjaa kohti Rohuküla suuntaan. Nykyjään tätä kutsutaan terviseradaksi.
Piiitkiä suoria.
Poikkesin radalta syrjään ja löysin nämä Ungru lossin rauniot. 
Lähellä siinä oli vanha neuvostoliiton ajan sotilaslentokenttä. Siinä olisi ollut mahdollista vetäistä fillarilla kiitorataa nousukiitoon. Vähän kokeilinkin, sitten annoin periksi. Nuo mustat jäljet on kyllä jonkun muun tekemiä.
Tuollaisia lentokone hangaareja oli pitkin levitelty. Siellä istui lähtövalmiina Migin ohjaamossa lentäjä, joka oli valmiina lähtemään puolustamaan maataan, kun vihollinen hyökkää.
Eihän se lentäjän vika ollut, mutta koko homma oli karannut käsistä, kukaan sinne ollut hyökkäämässä. Sota oli aikaa sitten loppunut, mutta nämä ei osanneet rauhoittua. Uhkakuvia piti löytää, etsimällä.
Lopuksi tänne Rohukülan satamaan.
Tuollainen suomalainen moottorivene oli ylös nostettu. Oli sitten vetästy kiveen niin perusteellisesti. Trimmisylinterin varret lohjenneet irti vetolaitteesta ja kaikkea sellaista. Äijät naureskeli että suomalaiset vakuutusyhtiöt ovat hyvä työnantaja heille. Ei tingi hinnoista.
Tulin samaa tietä takaisin Haapsaluun.
Nyt se viimeinenkin vieras on lähtenyt, olemme satamakapteenin kanssa kahden. Eikä nuo Eestiläisten veneetkään paljon liiku.
Ei silti, en tiedä kuinka tuollaisellakaan uskaltaa liikkua?
Katamaraani jossa lipputanko mastona. Rungot on tuollaisilla palkeilla sidottu yhteen. Sitomiseen käytetty köysiä ja kuormaliinoja. Tuo etustaagikin näyttää aika kehnosti tuetulta.
No ehkä se laiturissa kestää, rannalle nosto on kyllä tehtävä varovasti ettei hajoa kappaleiksi.
Olen katsellut säätiedoituksia, mitään hyvää ei ole luvassa. Siis purjehdukseen sopivaa säätä ei luvata. No voihan sitä elämässä kuulemma muutakin tehdä kuin purjehtia, ovat kertoneet. Pitäisi joskus näiltä tarinaveikoilta kysyä, että mitä sitä voisi tehdä ja miksi? No ehkä lähteä Odessaan käymään…