Aamukahvin keitto jäi vähän kesken, kaasu loppui liedestä. Tai siis kaasupullosta loppui kaasu ja liesi kylmeni.
Tuo harmaa puolan pullo tyhjeni, olihan minulla varalla tuo eestin 3kg pullo.
Puolasta ostamani paineenalennin ei tähän sopinutkaan, se oli tarkoitettu adapterin kanssa käytettäväksi ja adapterissa oli se tiiviste. 
Hyppäsin Bolt taksiin ja pyyhkäisin tuonne Lasnamäelle, Ehitusen ABC myymälään, jossa hyllystä löysin sopivan paineenalentimen. Hankala paikka tuo Lasnamäki, umpivenäläinen, en millään tahtonut saada ymmärtämään että mitä haluan. Tulin takaisin ja panin reduktorin paikalleen. Kun olin saanut aamukahvin niin pää alkoi toimia. Tarvitsin myös varapulloon kaasua.
Ei kun tuonne Lasnamäkeen takaisin ja huoltoasemalle. Siellä maksuautomaatille johon apumies pani sen summan joka kaasuun ja tämän palveluun kului. Minä maksoin yhteensä 6 euroa.
Mies alkoi survoa kaasua pyttyyn, avasi hanaa pullon kyljessä ja laski painetta pois että kaasu pääsee tilalle.
Höyry vain nousi kun nesteelle tehdään tilaa.
Nyt minulla oli jälleen täysi 3kg varapullo kaasua, saa monet kahvit keittää. Sergei odotti Bolt autossa vieressä ja toi minut takaisin Piritaan. Koko reissu taksilla ja balloonin täyttö maksoi saman kuin suomessa maksaa se 2kg kaasua. Ajaudun yhä kauemmaksi suomen asioista, enään ei ole edes suomalaisia kaasupulloja veneessä. Suomenlippu nyt kuitenkin vielä on.
Tämä ei kylläkään ole vieraslaituri jossa minä oleilen, mutta ei nuo vieraslaituritkaan sen kummempia ole. Kuoppaista ja reikäistä asfalttia. Säkkökaapit joista saa sähköä.
Vesiraanat joista vesi lentää, ei yhtään letkua koko laiturilla.
Minä olen tähän varautunut, Liettuasta ostin liittimiä ja letkua.
Saan veneen tankit ja vesipäälärit täyteen. Maailmalla pitää olla oma-aloitteinen, vettä ja kaasua saa kun sen itse ottaa, omilla vehkeillä.
Uhkaa iltapäivästä 14m tuulta, en lähde kauaksi, 14 on liikaa vastaiseen…