Vähän ennen auringon nousua köydet irti ja moottorilla jokeen. Riian keskustasta, jossa vierassatama sijaitsee, on merelle tunnin matka moottorilla vastatuuleen jokea.
Edellispäivän maininkia oli ja tuulikin oli ehkä 8m/s. Keulapurjeen nostossa taas kastui takapuoli. Pitäisi saada videolle kun äijä lähtee veneen etukannelle aallokossa purjetta panemaan nostokuntoon. Voisihan sen panna narulla kiinni yläpäästä, niin että saisi myös alas vedettyä ilman kannelle menoa. Jostain syystä se jää aina suunnitelmaksi ja tulee mieleen kun siellä kannella aallokossa hyppää.
Riianlahti on aika avoin, pohjoisen puolella ensimmäinen saari suojana on Ruhnu, 100km kaukana pieni saari. Seuraava onkin sitten Saarenmaa, siitä 50km eteenpäin. Kyllä tänne tuulta ja aaltoja mahtuu kun sillepäälle sattuu.
Purjeet ylös ja köydellä taas peräsinpinna kiinni ja tiukkaan vastaiseen kohti Ruhnun saarta. Ensimmäinen halssi vetikin aina Eestin aluevesirajalle, tuuli alkoi kääntymään vastaan, joten halssi idän puoleen. Sen jälkeen olisikin ollut luovia viimeiset 5 mailia, tuuli alkoi moinaamaan, joten päätös oli, purjeet alas ja moottorilla Ruhnuun. Gps näyttää välimatkaksi 117,984km
Tuo köysiviritys vie venettä vastaiseen paremmin kuin autopilotti. Autopilotti alkaa tempomaan edestakaisin suotta. Köydellä kun vetää peräsintä vähän vääntämään tuulesta alas, isopurje vääntää keulaa tuuleen. Keulapurje vääntää tuulesta alas, Näiden kauhuntasapainossa vene nousee tuuleen niin korkealle kuin yleensäkin nousee. Puuskissa korkeammalle ja päinvastoin. myös tuulen suunnan kääntymiset tulee automaattisesti huomioitua. Köysi on halpa, ei vettä pelkää ja yllättävän toimiva viritys.
Satamakapteeni tervehti iloisesti Ruhnussa, ”Aga tulit tagasi.”