Vieraita on Liettuasta, Ruotsista, Latviasta, Suomesta Saksasta ja Eestistä.
Sitten tulee vieraita paljon myös tuolla pika-katamaraanilla. Se tuo ihmisiä Saarenmaalta ja Pärnusta.
Kävin jälleen majakalla ilmojen haltijoita lepyttelemässä, majakanvartija joka ovella myi lippuja, ei tahtonut rahaa. Kädestä tervehtien toivotti tervetuloa takaisin. Minä kuulemma käyn oppaasta, kun kerroin tämälle viimeksi suomen rantaruotsalaisten tarinaa. Kysyi missä olin 2 viikkoa? Käyttäydynköhän jotenkin omituisesti kun jokapaikassa jään mieleen, no ei nämä kyllä pahalla katso paluutani. Päinvastoin iloisesti tervehtivät ja kysyvät missä kävin välillä. Tälläiset tervetulotoivutukset saa myös minut iloiseksi.
Perskuta, kun tuollalailla ajelevat kippurasarvisilla fillareilla. Kävin kylällä ja yhden kurvin takaa alkoi oranssi paita paistaa. Pakko lisätä kierroksia ja isompi vaihde Dahoniin. Tämän tärähtäneen kuvan tempaisin ennenkuin ajoin ohitse ja huikkasin Eestiläisille että ”Jõudu.” Tarkoittaa suomeksi että voimia, Vilkaisin nopeusmittaria, 33 oli vauhtia, oikeastaan yhtään kovempaa ei olisi kulkenut taittopyörällä. Kyllä Eestiläisille nauru maittoi, kun hullu suomalainen vetää fillarilla kuin hullu. Olisi ne kyllä kovempaa päässeet, eivät vain viitsineet näyttää. Tuli muuten poljettua Riiassa 230 km fillarilla, täällä Ruhnussa 22. Ei sen takia, että toisista ohi pääsisi, se on sen takia että reviiri laajenee.
Tuossa eiliset, tänään taas tapahtuu jotain, luotan…