Siitä minä sitten aamulla läksin, kello oli jo melkein 8 kun irroitin köydet.
Sinne jäi kaikki kiireiset lennukkimiehet ja purjehtijat nukkumaan. Levätköön rauhassa. Satamakapteeni heilautti ikkunasta kädellä kun läksin.
Kihnu Virve oli jo lähtenyt, tämä on aikainen.
Purje vei ja Kihnu jäi horisonttiin.
Aikansa kutakin, sitten se perhana tyyntyi. 1/3 matkasta meni purjeella sitten oli käynnistettävä moottori.
Lähellä Pärnua alkoi sitten muitakin liikkua.
Eikä väylältä uskalla poistua, vedet on miinoitettu.
Olipa paljon ihmisiä Pärnun rannoilla. Aivan tolkuttomasti, on alkanut Eestin suvi®.
Lopuksi saavuin Pärnu kaupunkiin. Muutama suomalainen purjehtija oli jo tänne ennättänyt, yksi vanha tuttavakin Baltian seikkailuilta. Rannalla jälleen Pärnun pursiseuran eläkeukot tervehtivät iloisesti. Kyselivät mistä mies tulee.
Minä otin veneestä lipun pois, merkiksi satamakapteenille.
Soitin autovuokraamoon, neito valitteli että auto jonka varasin oli Ooppeli huollossa. Tarkoittaa että oli rikki.
Tarjosi että ota tuosta tuollainen. Tämä oli joku Opel Insignia. En ole koskaan moisesta mallista kuullutkaan.
Hyvä autohan se on, ainakin ihan hyvä ajella.
Automaatti keppi D asentoon, vasemmassa laidassa rattia tuollaisia symboleita joiden arvasin olevan autopilotti ja sitten mennään.
Nappuloita on kojelaudassa aivan hirvittävän paljon, yritin niitä välillä vauhdissa painella. Yritin saada huvikseni ajotietokonetta päälle, ei tullut, alkoi radio huutaa, välillä taas alkoi kylmää puhaltaa oikein tosi paineella. Luovutin ja annoin olla.
Koira oli vastassa, on näköjään erityisen vihainen kun Ooppeli tulee. Kai Ooppelikuskit on epäilyttävää väkeä tämän mielestä. Leppyi kyllä kun minut tunnisti Ooppelikuskiksi.
Että sellainen päivä, purjeella ja Ooppelilla pitkin mantuja….