Ihmeellistä jorinaa

Siitä läksin eilen aamulla kivassa tuulessa ja auringossa eteenpäin. Kohta se jälleen tuli ja veti ohi, tämä humppalaiva Amorella. Tiemme kohtaavat usein.Lemlandin jälkeen läksin itäpuolelle, sumu nousi ja sumutorvet huusivat länsipuolella.Maarianhaminan itäsatamassa oli jokunen vierasvene. Täällä on hinnat nousseet. Viime syksynä alennus oli 100% nyt ainoastaan 20.Kävin katselemassa jälleen tätä Northern cross laivaa.Surullisen näköinen loistolaiva, vähän niinkuin hylätty. Kyljet lommoilla, paikkaakin oli pitänyt manöövereiden jälkeen hitsailla. Lepuuttajat kovin likaiset, likavesi vanat valuneet kylkiä alas. Ei oikein kelpaa tuollaisena Bond elokuviin. Olisikohan tuo jo alennusmyynnissä? Pitäisikö tehdä tarjous, pestä kyljet ja panna myyntiin.Silmään pisti tuo antennien määrä. 12 piiskaa 6 tuollaista pienempää kupolia, mitä lie gps ja muuta sieni tattia. 2 tutkaa, jumalaton satelliitti kupu. Joitain muita antennin näköisiä virityksiä.

Minulla on yksi antenni, televisio antenni. Sekin on laatikossa kun ei ensi kytkemällä keväällä toiminut. En ole televisiota kaivannut. Heräteostoksena tilasin piiskan, vhf antennin mastonhuippuun, kuten kaikilla tosi purjehtijoilla on.Mahti lepuuttaja minulla jo on, se roikkuu veneen perässä ja näyttää että maailman matkaajia ollaan. Lepuuttaja on meren tuomaa saalista.

Tänne kokoontuu erilaisia ihmisiä, erilaisilla veneillä. Tässä on jonkinlainen maailma nympäri purjehtijan vene. Keulassa ankkuri joka painaa 50kiloa, siinä perässä kettinkiä. Mastot on tosi tukevasti rikattu, tuuliperäsimet ja kaikki on.Nämä nuoret taas tulivat ja lähtivät tälläisellä moottorittomalla veneellä. Siitä vaan tyrkkää irti laiturista ja keulapurjetta kiristämään. Tyylikästä menoa, sellainen keulapotkureiden pärryyttäminen on välillä niin koomisen näköistä. Lähdön jälkeen takakannelle kipusi ehkä 5 vuotias tyttö, tuli auttamaan peräsimen kanssa. Tästä tytöstä tulee vielä merenkävijä, jos näin jatkaa.On täällä muutakin nähtävää.

Nyt alkaa aika olla täysi, vuolaa yli äyräiden. On aika lähteä..

Vielä ennen lähtöä Puttes campingissä lämminvesisuihkussa.Joku valittaa että se on kallis. Ei se kallis ole ja jos ei ehdi suihkutella riittävästi 4 minuutissa, niin ei se likaisuudesta ole kiinni. Silloin kyseessä on joku puhdistautumis rituaali jota tehdään suihkun alla. Toiset odottavat että rituaalisuihkuttelijat ovat lopettaneet. Tuollainen 1 euron kolehti lopettaa sen rituaalin ja säästää vettä ja antaa muillekin mahdollisuuden päästä suihkuun. Tosin ei täällä mitään jonoja ole.Ratas kasaan ja mukaan.Sinne jäi tyhjä satama auringonpaisteeseen. Kyllä minulle tälläinen leirintä-alue-vierassatama sopii.Tykin putket vielä sojottavat ja näyttävät suuntaa. Ne on kyllä deaktivoituneet, näyttävät ainoastaan suuntaa, eivät määrää nopeutta jolla poistutaan.

Purje toi Lumpardin kulmaa hipoen jälleen Degerbyn kaupan viereen. Hento tuuli, mutta kun uskoo että se vie, niin silloin se vie. Sama kun jos ei usko kaupan automaattiovien avautuvan nenän edessä, silloin ne ei myöskään avaudu. Purjeeseen ja tuuleen pitää epäröimättä luottaa.

Etana ennusti poutaa, kuten aina. Ahvenanmaalla paistaa aurinko aina, jos ei sattumoisin vähän sada.Leirintä-alueen omistaja oli hommannut vahtikoiran. Olikohan tullut väärä valinta, ei tämä harmaaviiksi mitään vahdi, katselee surullisena ympärilleen. Ehkä oli alueen isännän kanssa tullut sellaiseksi. Katselin kun isäntä istui takapihalla selkä kumarassa ja nojasi kyynärpäitä polviin. Sääliksi kävi ukkoa, tosi ystävällinen mies, joka kerta kun olen ollut on mieleen jäänyt kuinka ystävällinen on.

Täällä on pari matkailuautoa kerrallaan, yksi mökeistä on kerrallaan vuokrattu, välillä satamassa on yksin, välillä on parikin venettä. Ei sellaisilla tuloilla paljon hurraata huudeta, eikä investointeja tehdä. Eikä ole paljon tehtykään vuoden 1970 jälkeen. En tiedä saisiko samanlaisen suosion kuin Poroholma Raumalla, jos oikein yrittäisi. Poroholma on tähänkin aikaan vielä kovin suosittu.Ei ole tykkimiehet rasvaavassa tykkejä ja huolehtimassa että sankkiruuti pysyy kuivana. Näkyy oikein vettä olevan sankkiruuti kupissa, joku rautalanka vielä tungettu sankkireikään.Bomarsundin kulta-aika on ohi. Tämä linnoituksen torni antautui kymmenessä tunnissa, Aika paljon oli saanut tykinkuulia sitä ennen muureihin. Se oli sitä aikaa kun Engelsmanni kolmella sadalla laivalla seilasi Suomemme rannoilla. Tosin se maa oli sillä ajalla osa Keisarillista Venäjää.

Rannoilta löytyy paljon näitä laivojen kiinnitys rautoja, osa on jostain syystä rikottu. Ihan tarkoituksella, ei näitä tuuman paksuisia ihan vandaalien mielijohteesta saa kappaleiksi ja mutkalle.

On aika irroittaa köydet…

Tulipas hypättyä joutessaan bussin selkään ja läheiseen Godbyn taajamaan. Eihän siellä mitään tekemistä ja tarvittavaa ollut, ostin omenoita. Yritin myös käydä tuollaista peliä pelaamassa. Eihän siitä mitään tullut. Pistin 2 euron rahan sisään ja aloin painelemaan nappeja. En ymmärtänyt siitä pelistä mitään, painelin vilkkuvia nappeja kunnes näyttöön tuli että game over. Hukkaan heitetty raha.Tykkien katveessa viihdyn paremmin kuin ostoskeskuksen hedelmäpelin kahvassa. Lampaita myös näkyi. Niiden käytöksestä arvaan, että ovatkin venäläisten tykkimiesten sieluja. Toljottivat kuin neuvostoliiton rajavartiat turistia ennen. Silmäkään ei rävähtänyt.Linnoitushan tietysti on hajoitettu jo krimin sodassa, jonka muistoksi muistokiviä pystytetty.

Tämä vanhan postitien laituri kyllä on sortunut ihan korjaamisen puutteeseen. Alimmaiset vanhemmat puuosat lahonneet. Päälle on laitettu uudenpaa puuta, mutta alempia ei vaihdettu. Lopuksi vielä isketty betonivalua päälle. Sitä puuperustukset eivät kestäneet vaan sortuivat. Suuri vahinko, se oli historiallinen laituri historiallisella paikalla. Liekkö nykyaikana sellaista varaa korjata koneiden voimalla, ennen mies voimalla se onnistui kuitenkin rakentaa.

Getalle tulevat kaikenlaiset ihmiset, kellä mikäkin tarkoitus. Tänne tulee myös näitä seinäkiipeilijöitä. Uskomaton suoritus, äijä istui tuossa turvapatjan päällä. Lähti siitä tuollaista negatiivista jyrkännettä sormi ja varvasvoivin kapuamaan. Toinen oli tarkkana, jos ote heltiää on lähtö muuten lähellä. Minä en tuollaisessa asennossa pysy hetkeäkään, jos tuohon nostettaisi, puhumattakaan että pystyisin kiipeämään.

Minä nostin verkon pois veneen alta ja lähdin eteenpäin.Vettäpelkäävä autopilotti piti kapaloida, kun välillä mahdolliset kuurot heittivät vettä niskaan.Väylää luotsien talon ohitse. Luotsit on häipyneet, samoin merivartiostot. Vierassatamia on muutamia, ei montaa. Eikä täällä muita liiku kuin minä ja merikotkat.Tuollainen on GPS loggeri, kirjoittaa muistiin paikkansa viiden sekunnin välein. Tästä saa kartalle oman kulkemansa reitin, kun vain muistaa panna päälle. Tällä kertaa läksin niin että en muistanut. Alkaakohan kohta köydet ja ankkurit unohtua?Saavuin Bomarsundiin, vaikka viiva internetissä jäi alkupäästä vähän vajaaksi. Yksi Ruotsalainen purkkari oli jätetty laituriin, ei täälläkään muita. Putte’s Campingissa kaikki ennallaan, kuten ollut jo 1970 luvulta. Täällä Bomarsund…

Geta on pohjoisin osa Ahvenanmaan pääsaarta. Aika jyhkeät kalliot putoaa Selkämeren eteläreunalta mereen.Ahvenia riittää syötäväksi, joka päivä Ahvenanmaan ahvenat.Aika hienot maisemat täällä. Fillarilla kylälle, sitten uudestaan ja kävellen mäenpäälle. Mikäs täällä…

Illalla myöhään ilmestyi Käringsundiin myös kolmas vene. Suomalainen jotka olivat olleet Havsviddenissä pari päivää odottamassa että pääsi satamasta ulos. Pohjoistuulilla on koko selkämeri tilaa tehdä aaltoja kapeaan ulostuloon. Minä nostin purjeet ja kaakkoistuulessa Getalle, Djupvikiin.Ohi Sälskärin majakan, syvään pohjoiseen aukeavaan vuonoon nimeltä Djupvik. Pohjoistuulet on tälläkertaa ohitse, joten täälläkin voi olla.Tuohon venevajan nurkalle kallioon kiinni. Pistin salaverkon veneen viereen yöksi. Katkaistu verkko, 10m pitkä pätkä. Ennenkuin sain sen illalla paikalleen jo oli alkupäässä yksi ahven.Aamulla niitä sitten olikin enemmän. 14 ahventa, pieni kuha ja pieni ahven. Kuha oli alamittainen, mutta oli tukehtunut verkkoon.Olen ymmärtänyt että salaverkon saa panna, jos on nälissään ja veneessä ei ole kuin makkaraa. Se on sellainen pakkotila. Hätä ei lue lakia, se on ihan lakiin kirjoitettu. Joten on vähän niinkuin velvollisuuskin laittaa verkko veneen alle. Sen asian selittäminen Åålanderille voi olla vaikeaa, joten verkko on salaverkko. Ja eihän tämä nyt internetin välityksellä leviä kuin koko maapallolle.

Maarianhaminassa eilen satamassa purjeet ylös ja merelle.Sinne jäi sateenkaari ihmiset, miehet mekko päällä, naiset housuissa.

Veneessä on kaksi lippalakkia, toinen merelle, toinen maihin. Jos laitan merelle uuden satamalakin päähän, tuuli vie sen välittömästi mereen. Vanha säilyy päässä, sen kanssa ei vain kehtaa maissa enään liikkua. Alkaa näyttää rantojen mieheltä. No toisaalta erottuisihan sateenkaari ihmisistä ensi silmäyksellä. Ei taida kyllä näinkään olla sekaantumisen vaaraa.

Jonkun tunnin purjehduksen päästä alkoi Eckerö näkyä. Oli siellä jo yksi vene, ruotsin lippu odottamassa.

Siihen kylki kylkeen kiinni. Purjeveneellä mennään toisen viereen jos mahdollista.

Laitan tähän nyt postikortin kuvan kun en ole sitä lähettänyt, kun en tiedä mihin lähettäisin. Että terveiset vain Ahvenanmaalta, hyvin menee.

Kävin jälleen kirjastossa lukemassa lehtiä. Ihmettelin että jopas tulee paljon porukkaa kirjastoon. Tiedonhaluisia ihmisiä. Mutta sillä olikin jotain tekemistä näiden sateenkaarilippujen kanssa. Ahvenanmaalaiset on jotenkin leimaantuneet sateenkaari ihmisiksi, onkohan sillä jotain tekemistä ruotsinkielen kanssa?

Istuin rauhassa lukemassa kunnes yhtäkkiä jyrähti joku sateenkaari rokki. Sellainen jumalaton bassonjytke ja äijät huutaa tuskassa. Pakenin kirjastosta, kuten kaikki siellä lehtiä ja kirjoja lukeneet. Lähtiessä ehdin vielä tempaista ovensuusta tälläisen tärähtäneen kuvan, tässä soittajat panee ämyreistä 100 desibeliä ihmisten korvaan. Jumalansanaa kajautetaan uruilla kirkossa, että kansa alkaisi uskomaan herraan. Täällä pannaan rokkia, niin että sydän hakkaa, että alkaisi sateenkaari maittamaan.

Alkaa olla lähdön aika.

Joku joskus sanoo ettei sitä olla kiveen hakattu, nyt on hakattu kiveen.