Getalle tulevat kaikenlaiset ihmiset, kellä mikäkin tarkoitus. Tänne tulee myös näitä seinäkiipeilijöitä. Uskomaton suoritus, äijä istui tuossa turvapatjan päällä. Lähti siitä tuollaista negatiivista jyrkännettä sormi ja varvasvoivin kapuamaan. Toinen oli tarkkana, jos ote heltiää on lähtö muuten lähellä. Minä en tuollaisessa asennossa pysy hetkeäkään, jos tuohon nostettaisi, puhumattakaan että pystyisin kiipeämään.
Minä nostin verkon pois veneen alta ja lähdin eteenpäin.
Vettäpelkäävä autopilotti piti kapaloida, kun välillä mahdolliset kuurot heittivät vettä niskaan.
Väylää luotsien talon ohitse. Luotsit on häipyneet, samoin merivartiostot. Vierassatamia on muutamia, ei montaa. Eikä täällä muita liiku kuin minä ja merikotkat.
Tuollainen on GPS loggeri, kirjoittaa muistiin paikkansa viiden sekunnin välein. Tästä saa kartalle oman kulkemansa reitin, kun vain muistaa panna päälle. Tällä kertaa läksin niin että en muistanut. Alkaakohan kohta köydet ja ankkurit unohtua?
Saavuin Bomarsundiin, vaikka viiva internetissä jäi alkupäästä vähän vajaaksi. Yksi Ruotsalainen purkkari oli jätetty laituriin, ei täälläkään muita. Putte’s Campingissa kaikki ennallaan, kuten ollut jo 1970 luvulta. Täällä Bomarsund…