Ihmeellistä jorinaa

Päivällä jälleen purjeet ylös ja menoksi. Sitä ennen löysin vielä purkin hernesuppia. Vähän erikoinen hernesoppa, siinä on ohrasuurimoita. Kyllä sitä syö.Mikäs nyt päivällä on purjehtiessa auringossa, yöllä on vähän raskaampaa. Matkalla näkyi jälleen tuttuja, tuo suurempi teki niin helvetin aallon, että sillä jo vainolaisen pelottaa.Sitten oli näitä joihin en haluakaan tutustua. Pari yötä meni aika vähillä unilla, nyt aloin ajoissa katselemaan kuhun päänsä kallistaa. Meressä oli poiju, otin siitä kiinni ja köytin veneen keulaan. Laki on kuulemma sellainen jos löytää saa pitää. Minä en edes matkaani poijua ottanut, se oli ketjulla kiinni. Paikka on Paraisten portti.

Sinne jäi Maarianhamina kello 7 aamulla.Tuollaisia pilviä tupsahtelee  horisontista, tempaisevat välillä hyvät tuulet ja vettä niskaan. Koko matkalla näin 3 venettä, kaikki purjeveneitä. Laivoja sitten paljon enemmän, en kaikkia kuvannut enkä tullut laskeneeksi. Osa laivoista hävyttömät tungettelee lähelle. Sama kuin autolla ajaessa, välillä edessä kulkeva ajaa liian lähellä minua. Ei laivojen kanssa hätää ole, nuo näyttää väylän mutkassa tulevan kohti, kohta kurvaavat pois. Minä itse olen matalikon päällä odottamassa, että tulkaa jos uskallatte.

Hyvä tuuli toi lopuksi Rymättylään.Pimeyskin ehti laskeutua. Karttaplotteri ja radari töihin niin näkee pimeässäkin. Taskulampulla kuitenkin poijut pikkuväylällä on etsittävä. Näkyvät tutkassakin, mutta luonto loppuu sokkona vetää. Perillä 23.40, melkein 17 tuntia. Meinasin mennä laituriin, mutta siinä olikin veneitä. En lähtenyt pimeässä soheltamaan, jäinkin ankkuriin lahteen.

Maarianhaminan itäsatamassa on jälleen pistämätön tarjous. Satamakapteeni antaa puhelimessa koodit joilla pääsee huoltorakennukseen, lupaa tulla keräämään rahaa, vaan ei tule.  Saunat lämpiää 4 tuntia aamulla ja sama illalla. Pesukoneet ja kuivaajat toimii, sähköä ja vettä tulee laiturille. Laiturilta voi seurata tuollaisten perinnepursien kilpaiĺua, yllättävän hyvin liikkuvat osaavien käsissä.

Satamaan ilmestyi aamulla iso moottorivene. Äijät aloitti kaatoryypyillä kun vene laiturissa kiinni. Iltapäivällä jutut oli jo samat jota olen ennenkin kuullut samasta veneestä hoilotettavan. ”Voi kun sä olet ruma, hahhaa.” Missä sitä kaljaa on? Hahaa. Meinasin mennä saunaan, käännyin takaisin kun nämä olivat siellä. Menin myöhemmin, saunan ovet on auki, tyhjiä ja puolikkaita kaljapurkkeja jätetty saunaan ja pukuhuoneeseen. Ei ollut saatu niitä roskikseen. En halua nimetä venettä, mutta Monni se on. Toiset ei osaa arvostaa vierassataman tarjoamaa ilmaista lahjaa, odottavat että siivoojat tulee ja siivoaa jäljet.

Alkaa olla aika lähteä, joten sitten köydet irti ja eteenpäin. Maarianhaminaan tulen kyllä vielä takaisin. Länsipuoli on kyllä purjehtijoiden paikka, itäpuolelle vain välillä eksyy tarjousten houkuttelemana. Nyhamnissa tuulee 9 lännestä, saisi pysyä siellä, mutta ennustivat kääntyvän enemmän pohjoiseen.

Itäsatamaan ryntäsi tuollainen vekotin. Veti hurukyytiä sataman lähelle, aikamoinen peräaalto tempoili satamassa, veneet hyppivät köysiä vasten. Pari äijää sitoi venettä kiinni, ennenkuin kaikki köydet olivat paikallaan, yksi kantoi golf säkkejä rannalle. Taitaa tuo golf olla huono harrastus. Tuollaisia samanlaisia satamaan tuloja olen nähnyt ennenkin, jonka jälkeen heti golf säkit laiturille ja pelaamaan.

Golfissa on kuulemma etiketti miten käyttäydytään, nämä sankarit osaavat keskittyä yhteen etikettiin vain kerrallaan. Veneilyssäkin on olevinaan etiketti, toisia ei häiritä suotta.

Toinen huono merkki on jos moottoriveneen kyljessä lukee Targa, se on myös niin monta kertaa nähty. Pässinpäät.Länsisatamassakin on hiljaista, muutama vierasvene jäljellä. Itäsatamassakin hinnasto kohdallaan, satamakapteeni lupasi käydä, ei ole näkynyt. Koodit pysyy ennallaan.Syksy se on mikä täältä kohta pois ajaa..

Sinne jäi taakse Färjsundet. Siellä olivat tavalliset veneilijät. Paikallinen meripelastus veteli moneenkertaan ohi ja sivuutti. Etsivät vimmatusti pelastettavia. Pelastaminen on niillä veressä kuin ajokoiralla refleksi jänistä takaa ajamaan lähteä. Ei tahdo uskaltaa tervehtiä, pelkään että tulevat väkisin hinaamaan johonkin.

Maarianhaminaan, Itäsatamassa on jälleen hinnoittelu palannut normaaliksi. Satamakapteenin kioski on kiinni, ikkunassa numero. Soitin, äijä antoi koodit, kertoi että tulee huomenna, katsotaan sitten uudestaan. Tuohon lahteen on ankkuroitunut mahti-alus. Perässä Gibralttarin lippu. Siellä taitaa olla näitä parempiosaisia enemmänkin, yhdessäkään tavallisessa paatissa en ole nähnyt Gipbralttarin lippua, kaikki on olleet ökylaivoja. Tuota kuva kun suurentaa niin näkee että etummaisen maston juuressa on äijä pesemässä laivaa. Siitä sitten arvioimaan laivan pituutta ja maston korkeutta. Koko masto ei edes sopinut kuvaan. Yöllä joka saalingissa paloi valkoiset ankkurointivalot. Pisimmän maston huipussa punainen, lentokoneille.

Sillan juuressa jälleen kerran.Tuolla on jonkinmoinen satama, ei siellä kyllä oikein vieraspaikkoja ole. Kyllä veneen aina saa johonkin kulmaan köytettyä.Tuolta mäenpäältä on hyvät näköalat. Talon portinpielessä oli omenapuu, täynnä omenia. Kävin esittelemässä itseni. Kerroin että ”Jag heter Jukka, jag kan inte talar svenska.” Kysyin että onko omenoille käyttöä?. Ei ole, vastasi, isäntä. Hyvä totesin ja menin puun juurelle ja keräsin kassillisen omenoita. Isäntä katseli hämmästyneenä.

Ystävällisiä ihmisiä täälläpäin.

Tuossa lahden toisella puolella ovat Dervissit harjoittamassa menojaan. En ole ennen perehtynyt, mutta nyt katselin että mitä tapahtuu. Näillä ruohokenttien Dervisseillä on tarkkaan säädellyt liikkeet joita pitää tehdä. Ne Turkin Dervissit tanssivat ympyrää ja pitävät käsiään määrätyssä asennossa, silloin Jumala on otollinen kuulemaan rukoukset. Nämä kotomaan palvojat seisovat ja keikuttavat tuota keppiä edes takaisin tarkkaan määrättyä kaavaa noudattaen. Kunnes ovat saaneet koko rukouksen voiman keskitettyä keppiin, silloin lähtee rukous valkoisen pallon kiidättämänä kohti taivasta komealla kaarella.Parempi osaisilla on tälläiset paavimobiilit joilla saa huristaa edestakaisin.Toisilla on tälläinen työnnettävä kärry. Näitä keppejä on sitten eri palvonnan asteisiin ja muotoihin omat.Oli minullakin tämä oma koukkupää sateentorjunta keppi mukana. Ajattelin kohteliaisuudesta myös harjoittaa sitä kepin heilutusrituaalia, tietysti ilman sitä valkoisen rukouspallon taivaalle laukaisemista. Ei ollut hyvä idea. Kaikki alkoivat tuijottaa, minusta nähtävästi näki että olen vääräuskoinen. Tunsin itseni tunkeilijaksi, kuin vääräuskoinen Mekassa, se voi olla jopa vaarallista. Lähtiessä sanoin että teillä on tuo Eestin lippu ylös-alaisin tankoon nostettu. Mitäpä ne Dervissit siitä välitti tai ymmärsi, pyörivät vain väkkyrää sen kepin kanssa.

Näille kaislikon reunan asukkaille olen paha paimen. Siitä varoitellaan, että jos ja kun se lippalakkimies tulee ja heittää nokan eteen peltilusikan, sitä ei saa ottaa. Ja silti se kaidalla tiellä pysyminen on kaislikon asukkaille vaikeaa, aina joku lankeaa kaidalta tieltä ja haukkaa lusikasta. Legendan mukaan se lippalakki veitsellä tappaa, vetää fileiksi ja pannulla kuumentaa helvetin tulessa ja pistää suihinsa uskostaan sortuneen.

Kaikenlaisia uskomuksia sitä täällä maailmassa onkaan. Lippalakkimies senkun porskuttaa eteenpäin. Välillä hienosti luovien, välillä kuin sika vatukossa. Läksin jälleen sillan alle. Täällä on enemmän tavallisia ihmisiä, vähemmän näitä valaistuksen saaneita.

Jälleen linnassa käymässä. Joka kerta linnaan kun linnan näkee.Odottamassa olivat myös lampaat. Lammasten seurakunnassa oli sellainen legenda syntynyt, että täällä kävi kerran mies, joka ravisti omenapuuta. Mies lupasi tulla takaisin joku päivä. Odottivat sitä päivää kuin uudestisyntymistä. Ja minä tulin, ja minä ravistin niille omenoita puusta. Kaivoin vielä taskustani kuivaa öylättileipää jota olin säästänyt tätä tilaisuutta varten. Lampaat saivat uskolleen vahvistusta, kun oikein odottaa ja määkii, niin se mies tulee jonakin päivänä ja ravistaa meille omenapuuta.

Tänään se sitten tuli, lampailla kääntyivät silmät nurinpäin hurmoksesta. Minä tunsin jotenkin hassuttaneeni niitä, mutta tehty kun tehty. Hassutuksen uhritkin olivat niin onnellisia, hetken.

Siitä lähti, taakse jäi Maarianhamina.Läpi Lemstömin kanavan. Moottoriveneellä sillasta pääsee alta, purjevene ei mahdu ilman aukaisua. Aukeaa tunnin välein keskisuvella 8-22 välillä, nyt on enään 9-17. Jos oikein ymmärrän niin 15.9 jälkeen ainoastaan tilauksesta, joka maksaa 80 euroa.Paikan nimi on Kasteholma. Omistaja ukko tuli käymään, kysyin että sovitaanko syyshinta. Niinhän me pienen tinkimisen jälkeen sovittiinkin, puoleen hintaan. Osaankin yllättävän hyvin Ruotsin kieltä.Jotkut onnettomat eivät osaa käyttää paaluja. Sitovat veneen kiinni tuohon takana, olevaan nauloilla kiinnitettyyn kalikkaan. Eihän tuollainen kalikka venettä kestä. Kalikka on sen takia ettei silmukka, joka paaluun heitetään, putoa mereen. Tuolla vastarannalla heinäpellolla painaa jotain hulluja, mitä lie kylähulluja. Niillä on tuollaiset norsun pään kokoiset kontit mukana, keppejä näyttää törröttävän niistä. Outoa porukkaa…

Hiljaiseksi muuttuu Maarianhamina.Veden lämpö laskenut nollaan…

Kesän lopussa jopa sateenkaari ihmiset muuttuvat normaaleiksi. Kuuman kesäpäivän vouhotukset loppuvat, reaalisuus tulee esille.

Alkaa olla aika lähteä, teenkin sen, irroitan köydet laiturista.