Kasteholman linnan ympärillä on aita, aidan sisällä omenapuita ja lampaita. Keskustelimme lampaiden kanssa telepaattisesti, lopuksi ymmärsin mitä ne halusivat. Haa, pyysivät ravistamaan omenapuuta. Suuri riemu syntyi happamista omenoista. Sain ikuisia ystäviä, kun uudestaan kävin kävelemässä ne ryntäävät perääni. Seuraavat kun kävelen aidan takana.
Törmäsin myös ihmeelliseen muurahaispesään. Niiden kanssa ei saanut katsekontaktia ja järjellistä yhteyttä kuten lampaiden kanssa. Kulkivat edestakaisin, löivät valkoista palloa ja jähmettyivät katsomaan ihmeellisessä asennossa, kun se pallo lensi johonkin kaukaisuuteen. Perin kummallinen harrastus.