Ajolähtö

Tuli ajolähtö Haminan Tervasaaresta. Kyllähän minä tiesin että on koulujen lopettajaiset, mutta sitä minä en tiennyt että lapsukaiset tulevat Tervasaareen.

Enkä minä ymmärtänyt että niitä tulee niin paljon. Porukkaa marssi parijonossa saarelle. Minä kävin äkkiä ostamassa lisää ruokaa ja köydet irti ja purjeet ylös.

Purje vei, eli toi minut Majasaareen.Illalla laitoin lämmittimen päälle ja katselin tietokonetta. Ihmettelin miten näin viileä on, varpaat palelee. Perskuta, tuo Safiren lämmittimen keinukytkin oli tuuletus asennossa. Kabiinissa oli 12 astetta lämmintä ja vielä ulkoa kylmää puhaltaa varpaille. No, kytkin oikeaan asentoon ja nukkumaan kylmään makuupussiin.

Aamulla uudestaan laiturista purjeella, hienossa auringonpaisteessa ja määränpää oli Ulkotammio.Täällä on muutama muukin vene laiturissa, rauhallista.76millisen putki näyttää itään.

152 millinen sojottaa taivaan napaan…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ajolähtö

Rahasta vaikka lauletaan

Kaupat yrittävät mainostaa että tule meille viettämään laatu aikaa.

No eläkeläiset käyvät lyömässä eläkerahat peliautomaatteihin. Kyllä siellä nuoriakin käy hengailemassa, niitä en uskaltanut kuvata.

Molemmissa kaupungeissa on huonot puolensa myös. Kotkassa tuo paperi ja sellutehdas lykkää välillä sellaisen hajun taivaalle, että päätä särkee. Se on kuulemma rahan haju. On minullakin välillä rahaa, ei se noin haise, johtuen varmaan kun se on oma raha. Varmaankaan omaan nenään oma tehdas ei haise. Sama kuin 5 kilon hauki, naapurin saamana on liian iso ja maistuu puulta. Itse pyydystettynä se on oikein hyvän kokoinen ja makuinen.

Täällä Haminassa tuuli puhaltaa hiekkaa silmiin tyhjillä kaduilla. Jostain vieri tuulen mukana myös kaljapurkki

Päätin lähteä taas uimaan, uimahalliin. Hinnastossa oli normaali hinta5, eläkeläiset 3,5, veteraanit ilmaiseksi.Olihan minulla kortti siihenkin tarkoitukseen. Näytin korttia kassaneidolle.Neito pyöritteli korttia kädessään ja ihmetteli että olen nuori veteraani. Minä että olen minä ihan täysikäinen, näytin vielä henkkareita. Katso nyt, siinähän lukee, että oikeuttaa veteraani alennuksiin. Pääsin ilmaiseksi uimaan.

Samoin pääsin tuonne ruk museoon kortilla.

Mahti kortti tuo minun kriisinhallinta veteraani kortti, jonka puolustusvoimat minulle lähetti.

Että jos pitäisi kapinoita tukahduttaa, tai kansan nousuja nostattaa, tai muuten vaan kriisiä pukkaa päälle ja se pitäisi saada hallintaan, niin epäröimättä vaan yhteyttä.

Vanhan palkkasoturin motto:”Rahasta vaikka lauletaan, se vain maksaa vähän enemmän.”….

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Rahasta vaikka lauletaan

Suomen suvi

Voi ihme miten on kylmä ulkona. Aamulla lämmintä +4, tuulta 10m/s ja pientä vesivihmaa. Piti oikein laittaa pitkät kalsarit jalkaan, kun läksin kylälle käymään. Joku viisas voi laskea, kuinka kylmältä tuntuu tällainen poskessa.Veneessä on 12 astetta aamulla, tuuli tulee luukun raosta sisään ja en viitsi laittaa lämmitintä kovemmalle. Ajattelin että yöllä herää kun on kuuma, jos säädän suuremmalle. Sitä paitsi tuo ennuste lupaa että ihan lähiaikoina ulkolämpötila nousee toiselle kymmenelle. Kyllä kai yksi kesä näinkin menee.

Aamu uinnille on syytä mennä varovasti.

Kävin satamakonttori-kahvilassa kyselemässä että jos maksankin vain 10 euroa päivä. Neidolla ei kuulemma ollut valtuuksia sopia. Kertoi kysyttäessä, että omistaja käy päivänmittaan paikalla. Annoin 20 euroa ja sanoin että kerro omistajalle että tässä on kahdesta päivästä. Kun kävin myöhemmin oli omistaja kuulemma käynyt ja todennut että olkoon.

Viereen ilmestyi vene. Hollandialaiset ovat vanhaa merenkävijä kansaa. Samat miehet näin jo Kotkassa. Kyllä käy sääliksi Alankomaan poikia, heillä ei ole purjeveneitä rekisteröity. Se on kyllä sellainen turvallisuusriski etteivät ymmärrä. Onneksi suomalaiset ovat ymmärtäneet, vähistä valtion rahoista rahoittavat meidän rekistereitä. Muuten ovat kyllä hollandialaised hyvin varustautuneet ja iloisella mielellä. Pipot päässä ja toppatakit seljässä hyörivät.

Nauroivat kun kyselin että onko kylmä? Tiesivät että suomi on kylmä, eivät arvanneet että näin kylmä voi olla…

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Suomen suvi

Yleisessä saunassa

Lähdin aamu uinnille Katariinan uimalaan. Maauimala oli auki, altaan 26 asteinen vesi höyryää aamukylmässä. Uimalan saunassa on mukava käydä, erityisesti täällä Kotkassa. Nämä entiset laivamiehet, ahtaajat ja paperikonemiehet, juttelevat vanhoista ajoista. Urheilu näille on jalkapallo, ei golf.

Vene on kotkalainen puuvene, ei kylläkään purjevene vaan sellainen fiskari. Ottavat kyllä joukkoonsa, kun ei ala skuuteista tai levangeista höpöttämään. Miksi pitäisikään?

Minä päätin lähteä tutustumaan merimuseoon, merihenkinen kun olen. Museo oli ihan mielenkiintoinen.Mutta tuo rakennus, minä en ymmärrä tuollaista rakennusta. Yleensä kaupungeissa on tarkkaa millaisen talon ja millaisen värisen saat rakentaa. Tämä on niin riitasointuinen, että tulee rytmihäiriö. Minä ymmärrän tuon muodon, se on joku meren aalto tai vastaava. Mutta noita kirjavia pellinkappaleita ja niiden päällä olevia alumiini listoja ei olisi tarvinnut laittaa. Häpeäpaaluun arkkitehti, oli sitten kuinka kuuluisa hyvänsä. Merimuseo ei ole saanut arvoistansa rakennusta.

En voinutkaan jäädä laituriin yöksi kuten suunnittelin, en halua tuollaisen taideteoksen vieressä nukkua. Sama kuin kahvi ei vessassa maistu. Lähdin purjehtimaan kohti Haminaa. Kilpaa sadepilven ja auringon kanssa.Jäin kolmanneksi. Aurinko voitti.Sadepilvi joka syöksi rakeita ja vettä ja tuulta niskaan oli toisena.  Minä olin hyvä kolmonen. Oikeastaan jo lähtiessä tiesin että näin käy, mutta tärkeintä ei olekaan voitto, vaan hyvä kilpailu. Minäkään en helpolla anna periksi, enkä missään nimessä luovuta, peli ei ole menetetty. Joku päivä otamme uusiksi ja näytän närhen munat.Tuosta kaivinkoneen luota meni väylä josta pääsi Haminan keskustaan. Aallonmurtajassa joka on nyt rakenteilla, on kyllä aukko. En uskaltanut purjeilla tempaista katsomaan mitä näkyy. Onko se umpikuja ja onko aukon kohdalla vettä? Kiersin sovinnolla häkkyrät ja pääsin Haminan kaupunkiin.

Tänään oli hyvä päivä, jälleen…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Yleisessä saunassa

Ankarasti kielletty

Kävin tuolla satamatoimistossa, kysyin että pitäisiköhän minun maksaa? Neito satamakapteeni-tarjoilija tiedusteli, että koska tulit? Minä kysyin vastaan, että pitääkö puhua totta?

Kuulemma pitäisi maksaa ja puhua totta, no sitten kerroin että sunnuntaina tulin. He olivat lauantaina kuulemma merkanneet että olen saapunut.

Kerroin että en ole halukas maksamaan hinnaston mukaan 25 euroa vrk, että mitä tehdään. Kertoivat että heillä on hinnastossa, jos vene jää seisomaan niin hinta on 10 euroa vrk. Minä riemuissani että sehän on minulle tarkoitettu, vene seisoo asennossa laiturissa, ei liiku, ei makaa kyljellään. Köysillä vene köytetty laituriin. Otan sellaisen.

On kuulemma tarkoitettu että jos vene jätetään yksin, omistaja lähtee muualle. Mihinkä minä tästä veneestä muualle lähden? Ei se ole hyvä vaihtoehto.

Sovimme kuitenkin hinnaksi sen 10 euroa vrk, jätettiin vielä se ensimmäinen päivä pois, kun olen niin rehellinen. Antoivat vielä kahvin kaupan päälle.Kysyin, miksei saa kahvin kanssa vessaan mennä? Kahvin kanssa lupasivat, kielto koskee kuulemma vain alkoholijuomia. Kerroin että en halua kahvia vessassa juoda, lupasivat että saan myös juoda tässä terassilla kahvini, jos haluan. Se ei minulle selvinnyt miksi jotkut pyrkivät vessaan juomaan alkoholijuomia ja miksi se pitää oikein ankarasti kieltää. Niin kovasti tahtovat että tavallinen kielto ei tepsi. Pitää olla ankara kielto. Maistuukohan juomat paremmin vessassa, vai ehtiikö siellä istuskellessa ja iltaa viettäessä jano yllättää. Minua ei häiritse jos joku vessassa kahvia tai kaljaa juo. Tupakkaa joku polttaa joskus. Se häiritsee ja voi myös koko vessa räjähtää.

Sitä ei ole muuten ylös kirjoitettu, että kahvilan terassia ei saa vessana käyttää.

Miten tässä maailmassa ilman sääntöjä tulisi toimeen? Kuri se olla pitää ja tarkat säännöt.

Hyväntekijäni, etten sanoisi Mesenaattini teki jälleen kerran minulle hyvän tarjouksen. Autopilotti, ei uusi mutta hyvä toimiva laite. Sinne vanhaan tuli aina vesi sisään ja sen aivot saivat vesipöhön. Kuinkahan monta kertaa olen sitä kuivatellut?

Nyt laitteen järki on sen näyttölaitteen sisällä. Ei pitäisi sateen enää autopilottia turmella. Taitaa olla myös vahvempi tuo moottori osakin. Kompassianturikin on erikseen.Sinisorsakin tuli katselemaan asennus töitäni, kaakatti jotain käsittämätöntä kaakatusta. Olen nähtävästi jo niin metsäläisen näköinen, että eläimet ei pelkää, ihmiset vähän karttavat.

Nyt pitäisi vain kokeilla pilottia, odotan kun lähdön hetki lyö ja laitan autopilotin laulamaan

 

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ankarasti kielletty

Aika entinen ei enää palaa

Aamulla heräsin 5.30. Otin fillarin ja läksin katselemaan.Mitä ihmettä, tuollainen ohut valokuitukaapeli oli laitettu tienvierustaa kulkemaan. Se oli huolellisesti sidottu ja välillä puihin nostettu. Tottakai lähdin kaapelia seuraamaan, kun sellaisen näen. Tuollaisia vehkeitä alkoi löytyä.Lopuksi armeijan telttoja. Minä ihmettelin että missä kaikki ovat. Samassa käveli vartiomies paikalle, kysyi mikä mies? Kerroin olevani työnhaussa. Mitä töitä, ihmetteli asemies. Mitä vaan töitä, vaikka desantin töitä. Kysyin onko teidän leiri hylätty? Tämä kertoi että kaikki vielä nukkuvat.

Voi ihme, silloin joskus ei kyllä kello 6.30 enään nukuttu. Eikä laskettu asiattomia teltan viereen ihmettelemään. En minäkään häiritä halunnut, ihmettelin vain että missä kaikki ovat. Eikä se mitään sotilas aluetta ole. Tai siis oli joskus, ei enään.

Aloin seurata mihin se kaapeli on toinen pää viety. Matkalla oli kaikenlaista teollisuus aluetta.Asiaton liikkuminen kielletty. Siten on vielä erikseen asiaton oleskelu kielletty.

Lievennykseksi löysin kyltin työhönotto. Ajattelin jos joku kysyy, tulin myllärin työtä etsimään. Seurasin kaapelia varmaan 3 kilometriä. Lopuksi kaapeli loppui ei mihinkään. Vanhan hylätyn satama makasiinin seinään.

Kaupungilla muistelin missä se Kotkan Ruusun viimeksi näin. Sitten tuli kuin väläys, muistikuva vuosien takaa. Tietysti, Kotkanruusu, Kotkankatu, Kotka.

Kiiruhdin eteenpäin Kotkankatua, kunnes näin tutun näköisen talon. Pettymys oli suuri kun löysin ovenpielestä rollaattorin. Pää painuksissa kävelin pois. Aika entinen ei koskaan enään palaa…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Aika entinen ei enää palaa

Kotkan Pelargonia.

Kun kaikki kysyvät Kotkan ruususta, niin voin kertoa etten sitä enään löytänyt. Ihan vain tälläinen vanhan aikainen pelargonia, joka kukki mummon akkunalla löytyi vielä.

Pelargoniat on sitten ihan eri lajia kuin Ruusu, minä tiedän. Ensimmäisen kerran tuli myös käytyä Kairossa 1976 , sitä Kotkan ruusua etsimässä. Olin silloin nuori, vapaaehtoisena armeijassa, siloposkinen. (Oi sitä aikaa.) Vieläköhän se Ruusu on yleensä hengissäkään? Kairo kuitenkin vielä on olemassa.

Samoin se Kotkan Kerttu on kadonnut. Tai siis palanut savuna taivaan tuuliin. Ehdin minäkin sitäkin käydä kokeilemassa. Perskuta, kaupassa on voimaruokaa. Jotain pulveria hyväuskoisille. Ei tulisi mieleen ostaa ruokaa jonka nimi on voimaruoka. Jos joku kuulostaa kusetukselta, se myös todennäköisesti on sitä. Vaikka kauppamiehet kuinka yrittää sitä mustaa valkeaksi väittää.Minun voimaruoka on Reissuniekka ja vahva espresso.

Täällä Kotka…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kotkan Pelargonia.

Kilpaa mopon kanssa

Kyllä pitäisi veneen katsastusvaruste listaa vähän perata. Nyt on kaikkea mahdollista tilpehööriä, mitä pitää mukana kantaa, jos meinaa veneen katsastaa.  Kalaverkko puuttuu varusteista, ilman sitä tulee nälkä kun joutuu tyyneen. Hyödyllisempi verkko on kuin mela, jota sitäkin on minulta kysytty nähtäville.Minä vältyin nälkäkuolemalta.

Minä nostin purjeen ja lähdin eteenpäin. Tiukkaan vastaiseen 5-6 solmun kyytiä.

Kohta tuulen puolelta lähestyi vene, se tuli myös kohti itää, tuli enemmän sivutuuleen kuin minä. Vene saavutti ja lähestyi, minä nyin kaikista köysistä vuorotellen että lisää nopeutta pitäisi saada. Sitten se tuli rinnalle, pieni vene, ainoastaan keulapurje auki. Perskuta, sillä oli kone käynnissä, moottori sille työnsi vauhtia ja se pukkasi oikealta ohi. Kuinkas olla, kohta sain minäkin ottaa kurssia alemmas tuuleen, vauhti nousi vips 7 hujakoille. Minä huitaisin siitä myös sen oikealta puolelta vuorostani rinnalle ja ohi. Sen jälkeen nosti jopa isopurjeen, joka ei kyllä ollut kovin iso.

Sen jälkeen se jäi kyllä hetkessä, kun se moottorinsa sammutti. Pienistä asioista on elämän riemut kasatut. Pääsee moottorilla ajavasta ohi purjeella. Salaverkosta saadut kalat. Hylkeen näkeminen.

Minä saavuin Kotkan kaupunkiin. Tänne tulen aina uudestaan.

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kilpaa mopon kanssa

Paikatulla purjeella tyyneen

Aamupäivästä tuuli nousi, minä nostin purjeet ja lähdin. Huru kyytiä, luovia välillä ottaen kohti itää. Yllättävän paljon tuli purjeveneitä vastaan. Suurin osa tavallisesti purjehtien, muutama pakitti perse edellä vastaan. Eivätkä hävyttömät yhtään väistäneet. Hyvä ettei yhteen törmätty kun minäkin ajattelin etten väistä. Että katsotaan kumpi on kumpi. Kyllä ne sitten väistivät lopuksi. Nämä nähtävästi uskoivat että pakittavalla on etuoikeus.

Perskuta, yhtäkkiä alkoi tuuli tyyntyä.  Kun tuuli alkaa tyyntyä on syytä toimia, kun on vielä ymmärrys tallella.  Kun tuuli tyyntyy ja se kauhea tyyneys alkaa on leikki kaukana. Moni merimies on mereen hypännyt, kun päässä alkaa viiraamaan kauhea tyyneys. Jotkut tekevät epätoivoisen valinnan ja tempaisevat moottorit käymään.  Savu persiistä nousten huristavat horisonttiin ja päätyvät sinne purjehtijoiden helvettiin, jossa moottorit savuaa ja purjeet paukkuu mainingissa.

Parempi on kun tekee nopean valinnan kuten minä ja tuulen viimeisillä kuolinhenkäyksillä rantautuu saaren rantaan. Tässä on hyvä näköala katsella kun moottorit käynnistyvät ja taas läksi yksi purjehtija helvetin tielle.

Tekisi mieli huutaa että: ”Älä hyvä ihminen käynnistä sitä konetta.” Kerran huusinkin, mutta nämä tulivat vielä hullummaksi. Sitä mesoamista ei kyllä sivustakaan katsele, kun tyyneyden hullu saa kohtauksen. Tämän mieli ei ollut tyyni, vaikka tuuli oli…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Paikatulla purjeella tyyneen

Purje kunnossa

Minä katsoin että helatorstaina paloi purjeneulomossa valot, menin ovesta sisään, ajattelin jutella tämän mukavan ammattilaisen kanssa. Tämä katsoi hämmästyneenä, mistä tiesin tulla, purje oli juuri valmis.

Neuloja laittoi takaliesmaan pitkän kaistaleen uutta kangasta, suositteli, että ala harkitsemaan lähivuosina uutta purjetta.Purjeesta kuulemma näkee että maailmaa on nähty ja kelejä. Aurinko ja tuuli ovat kangasta hapertaneetPerskuta, on minun naamanikin aurinkoa ja tuulta nähnyt. Ei se kuitenkaan hapertunut ole. Onhan se vähän räjähtäneen näköinen, mutta minulle kelpaa, toisista ei niin väliä olekaan.Minä lähdin eteenpäin turvan valvoessa. Vettäkin heitti välillä niskaan, ei tässä sokerista olla…

Kategoriat: Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Purje kunnossa