Ihmeellistä jorinaa

EPerskuta, tuo E-lukija lakkasi toimimasta.  E lukija on laite jolla saa E kirjoja vaikka kirjastosta ladata ja lukea tällaisella laitteella. Laitteen akku tyhjeni eikä latautunut.No ei se mitään, näppärä jätkä lataa sen akun vaikka kameran laturilla. Nämä lithium akut ovat vähän vaarallisia, ylilataus tai liian purku voi ne räjäyttää. Selvisi että akun suojapiiri oli kärvähtänyt, ei lataa eikä toimi. Minun vehkeeni ovat vähän järeitä tällaiselle elektroniikalle.

Eikun tutulle elektroniikka asentajalle. Tämä tutki ja etsimme akkua jossa olisi suojapiirit, mutta kännyköissäkin suojapiirit on itse puhelimessa. Kun ei saatu toimimaan niin käskin ottaa suojapiirin pois. Vähän vastahakoisesti tämä otti sen koko piirin pois. Otti kun käsi E lukijalla lupasin etten jätä lataukseen valvomatta. Taas toimii lukija. Tai minähän se lukija olen, tämä laite näyttää tekstin jota luen.

Puolan mansikat.

Puolassa alkaa jo olla mansikat myynnissä. Hinta 2 kilon laatikolta 14 slotia, eli 3.5 euroa. 1,7 euroa kilo. Eihän nämä aivan Saaremaan mansikoiden veroisia ole, mutta ihan hyviä kuitenkin. Näitä syödessä malttaa odotella niitä Saaremaan omia. Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Kumpi se sitten on oman maan mansikka? Suomi vai Eesti, Puola se kuitenkaan ei ole, vaikka sielläkin usein tulee seikkailtua…

Nyt on Kalevin Jatklubilla laitureita, vähän sähköt ja vedet kesken, mutta ilmankin pärjätään. Ainakin minä, kunhan jonkun laituripaikan löytää. Minulle ei enää vieraslippua salkoon nosteta, vasta kun tuli toinen suomalainen kävi satamakapteeni lipun nostamassa.Nämä Kalevin purjehtijat ovat sitten kovin kilpailuhenkisiä, tässä vähän mallia millaiset veneet ovat. Pelkkiä kilparaasereita. Ei keularullia, purjeet on laminaattipurjeita. Tuossa tuhruinen kuva bussin ikkunasta kun äijät vetää sateessa purjeella kilpaa. Monta kertaa viikossa treenaavat.Yhdessä oli outo lippu, sini must roheline? Se on ainakin jonkun ylioppilaskunnan värit, miksi se on veneen saalingissa ei minulle selvinnyt.Mutta minä kokosin tavarat, reppu, putkikassi ja lippalakki.Ostin lipun Lux Expressiin ja paikan bisnesluokkaan.Bisnesluokassa on penkkejä toisella puolella 2, toisella 1. Jalkatilaa on niin että riittää ja penkit on kuin tv tuoli. Elokuvia saa valita tietokoneelta jos haluaa. Näitä vehkeitä lähtee puolentunnin välein, paahtavat 2,5 tuntia Tartoon. Kovin ovat suosittuja, tämäkin loppuunmyyty. Edellis iltana kun ostin lippua niin 3 paikkaa oli jäljellä.

Koiralla jälleen riemu. On jo oppinut että kun elektritakso tulee portille, niin siinä tulee ränduri koju…

Läksinpä sitten kaupungille, ei veneellä jaksa möllöttää. Bussi 1A Rummu pysäkiltä, Hobujaamassa vaihto 52 ja pysähtyy Baltijaama oven edessä.Siinä vieressä on se vanha Baltijaam tori. Siinä oli ennen maailmanlopun meininki. Rappioihmiset oleilivat siellä. Se oli suljettuna ja nyt avattu uudestaan.Nykyaikainen tori. Tosin sellaisissa vanhoissa on myös oma tunnelmansa, lihan ja kalan ostaminen näyttää kyllä arveluttavalta. Mutta kyllä ihmiset ostivat. Ennen myyjät puhui venäjää ja vähän Eestin kieltä. Nyt selviää ihan Eestilläkin. Tämä uusi on kyllä aivan eri maata, hieno kiiltävä tori.Kävin kirjakaupassa katselemassa, löysin autokoulu opuksen kuinka Tallinnassa ajetaan autolla.

Tuollaiset monikaistaiset ympyrät on vaikeita hahmottaa, niitä on myös Tartossa. Jos et tiedä mikä kaista on haluamaasi suuntaan niin vaikeuksia tulee. Nämä paikalliset vetävät kuin hullut. Veneellä luoviminen on hyvää harjoittelua näissä liikkumiseen…

Sunnuntai iltapäivänä tuli jälleen sellainen lähtemisen halu. Tempaisin purjeet ylös ja lähdin kiertämään saarta. Tarkoitus oli mennä Porkkalaan, kuten ystävilleni kerroinkin. Lämmintä oli varmaankin sen 20. Istuin ilman paitaa ja shortsit jalassa. Vastaan alkoi tulla muita veneitä paljon. Niillä oli toppatakit ja  pipot päässä. Siis veneilijöillä, ei veneillä. No tietysti ajattelee että nämä menevät vastatuuleen, niinkuin menivätkin. Mutta kohta vetäisin ohitse kahdesta samaansuuntaan kulkevasta, myös niillä toppahaalarit. Ei minun ollut kylmä. Vähän arvuuttelin että mitä ne minusta ajattelevat, hullu vetää ilman paitaa ohi. Iloisesti vilkuttaa mennessään. Luovii edestakaisin, kunnes yhdellä luovilla suunta jääkin päälle.

Luovin tuon Isosaaren kulman luota, yhtäkkiä tajusin että kompassissa on tuttu suunta 1.92. Perskuta, tämä suuntahan vie, eli tuo Tallinnaan. Minä tunnen että se tuo, se ei ole mitään viemistä.Autopilotti ohjaa kun tulee nälkä, vauhdissa tacot. Viireistä valitsin sopivan saalinkiin, tuttu sini-must-valge lippu. Aurinko lähti ja jätti minut jälleen yksin merelle, tuuli on sentään ystäväni.Sinne läksi aurinko. Jälleen tuuli yritti viedä minua Kuradin munan päälle, jälleen luovia.

Jälleen kuunsilta näyttää tien Piritaan, tosin osaan jo pimeässäkin tämän polun. Kello 2 yöllä oman kerhon omaan laituriin, Kalev jahtklubi. Miten minusta on tullut tällainen yökyöpeli???….

Tiedon tie tökki, vähän kuin mieron tiellä. Tietokone ei tahtonut käynnistyä, väliin käynnistyi välillä ei.

Minä otin vehkeen auki, tutkin ja tutkin. Lopuksi löysin vian, tuo ruuvimeisselin kärjen edessä oleva valkoinen käynnistyskytkin oli viallinen. Minä otin kytkimen pois ja nyt se käynnistyy tulitikulla. Ei raapaisemalla mutta painamalla reiästä nuppi alas. Osiakaan ei jäänyt kuin tuo yksi ruuvi ylimääräiseksi. Niin ja tuo risa kytkin. Olenpa taitava mekaanikko.

Kyllä nyt kelpaa tiedon valtatiellä surffata ja älyverkoissa seikkailla.

Nälkään vetäistään Salvestin suppia. Chiliä päälle niin että soppa on punaista, jopa alkaa maistumaan.

Päälle kohvid ja korput.

Nyt alkaa kyllä taas aikaa olla kertynyt varastoon. Alkaa olla aika lähteä eteenpäin. Että perästä kuuluu…

Viimeisestä paukkuliivien kokeilusta oli joitain vuosia. Päätin puhaltaa liivit täyteen.Aamulla ne olivat lytyssä. Ei niissä suurta reikää ollut mutta halusin ehjät liivit. Kävin ostamassa uudet. Netissä katselin liivien käyttö ohjetta. Yllättävän paljon vaatii liivit tarkistusta. Käsketään joka kerta ennenkuin käytät liiviä, tarkistamaan: Tarkista kaasupullo, tarkista varmistusnasta ja sulake.

Vähän epäilen ettei kovin usein kukaan katso sulaketta sekä pulloa. Katsookohan kukaan jokakerta? Ehkä sellainen joka ei kotiovesta pääse ulos tarkastamatta kolmea kertaa onko liesi pois päältä.

Uuden liivin mukan tuli käyttöohje myös. Siinä luki: ”Tarkoitettu käytettäväksi rannalla ja vesillä vesitiiviiden vaatteiden kanssa.”

Mitä ihmettä se tarkoittaa, vesitiiviiden vaatteiden kanssa?? Minulla oli fleese takki, se ei ole vesitiivis?? Enkö voikaan sen kanssa käyttää uutta liiviäni??

Ehkei pitäisi lukea käyttö ohjetta…

Lähdin seuraamaan tuollaista vene armadaa, päädyin kaivopuiston viereen.Kaikenlaista lennokkia alkoi lennellä edestakaisin. Matkustajakone uusi Airbus 350 lensi muutaman kerran, ei sentään tehnyt silmukoita kuten seuraavat lentäjät.Lentävät aika kaukana, sekä tämä minun laatikkokamerani ei ole mikään luontokuvaajan tötteröllä varustettu. Mutta jotain kuvailin.Rannallekin oli kerääntynyt musta ihmisten paljous pällistelemään.

Nuo Amerikan ihmeet oli näyttäviä masiinoita, jylinän saattamana lentäjä lentelee aika tiukkoja liikeitä. Välillä tempaisi pystysuoraan taivaalle ylöspäin niin että muutamassa hetkessä katosi näkyvistä. Todellinen hävittäjä.Ehkä samaa voiman tunnetta voi kokea tuollaisen moottoripyörän seljässä. Moottori joka on pyörien päällä. Jonkun näköinen heittoistuin persiin alla…

Minä katselin säätietoja, lupasivat sadetta. Nyt läksin kilpailemaan sateen kanssa. Kyllä minä tiesin miten siinä käy, mutta ei se estä leikkiin ryhtymästä.Purjeet ylös ja kohti Helsinkiä. Kauan ei sitä riemua kestänyt, vaan sadepilvi ohitti ja heitti vedet niskaan ja vei tuulen pois.Tuo autopilotti, jonka aivot ovat erikseen pääkopassa, joka taas on mittarin takana, vei sateessa eteenpäin. Minä kyyristelin sprayhodin takana. Ei sielläkään kuivana säilynyt. Kohta olinkin jälleen perillä, Helsingin kaupungissa. Nyt oli aikaa syventyä kaasuhellaan.Kuvasta ei oikein näe, mutta se alkoi puhaltaa sellaisen liekin että ei olisi niin suuresta väliä.

Keväällä vanha paineensäädin alkoi risoa. Nähtävästi vettä sisällä koska pakkasella ei toiminut, päivän lämmettyä jälleen laski kaasua lävitse.

Piti muutaman kerran oikein puhalluslampulla kahvit keittää. Se on kyllä vaarallisen oloista meininkiä sisätiloissa, mutta kahvia teki mieli. Kävin ostamassa uuden paineensäätimen. Nyt se alkoi risoa, välillä ei meinannut kaasu tulla läpi, toisinaan taas löi sen helvetin liekin.En tiedä miten tämä uudempi ostos nyt toimii, toivottavasti toimii kauemmin kuin tämä kevään ostos. Se keväällä hajonnut oli minulla 15 vuotta, alkuperäistä ikää en tiedä. Möllötän saaressa, katselen vesisadetta ja odotan kesää. Keskikesä on parin viikon päästä, sitten alkaa päivät lyhenemään…

Ilmatietäjät joihin uskon ennustivat aurinkoa ja itätuulta, joka päivällä nousee kovemmaksi. Ja niin se oli.Kirkko jonka vieressä oli mukava nukkua jäi seljäntaakse.Edessä aukeni kallioon räjäytetty oja jota myoten tänne lahdelle pääsee veneellä.Aika heikkoa liikkuminen aluksi, mutta kun ei hellitä niin tuulikin nöyrtyy päättäväisen luonteen edessä, ja katso tuuli nousi.Kaukana kaikesta, ei täällä paljon nähtävää ole, voi ihan omien ajatustensa kanssa auringossa purjehtia. Välillä katselin kartasta, että Suursaari on lähempänä kuin suomen ranta. Aamupalakin tuli vauhdissa syötyä, itseasiassa niin tapahtuu aika usein. Sitten tuli ruoka aika, tai siis nälkä, silloin on se ruoka aika.Tässä laivassa ei ole seisovaa pöytää, on vain tällainen keinuva pöytä. Taitava kokki, purkista mulgipuderid kuumaksi ja lautaselle.Mitä minä näinkään? Merikotka. Minä kiljaisin merikotkan kutsuhuudon. Se on: ”Merikotka, Merikotka, tule tule tänne Merikotka.” No ei se viereen tullut, mutta tuli katsomaan, mitä tuo harmaapää hullu huutaa veneestään. Merikotka on ylväs lintu, oman tiensä kulkija. Sen perässä lentelee usein variksia ja lokkeja kiusaamassa, mutta ei se niistä paljon välitä. Lokki on taitolennossa parempi kuin merikotka, sama kuin ihminen yrittää hyttystä nitistää. Joskus onnistuu, joskus ei, mutta aina tulee uusia tilalle.Tänään minä voitin auringon, olin yli puolituntia ennen auringonlaskua satamassa. Paikan nimi on Pirttisaari.Sadekin tulee vasta myöhemmin. Voittajan olo…

Tuollainen mastodontti ilmestyi laituriin Ulkotammiossa.Hankala vehjes, siinä oli tuollainen koristeköysi pingoitettu laidalle. Mutta se on koriste, ei sillä voi nojata. Ei erityisesti työveneille tehtyyn laituriin, jossa mustasta kumista tehtyjä toppareita. Muutenkin se on vähän kuin herraskaisille rakennettu. Generaattorit käymään että sai aamukahvit keitettyä. No huvinsa kullakin, voihan sitä maailmaa ihmetellä vaikka tuollaisesta keskosten happiteltasta.

Mutta minä läksin, luovia tuolla valtakunnanrajan tuntumassa. Kunnes näkyviin tuli Haapasaaren merivalvontatorni. Armeija on kyllä täältäkin pois muuttanut, muttei kokonaan hylännyt.

Käyvät Tammisaaresta asti täällä väyliä harjoittelemassa. Ihan mallikkaasti vanha Jurmo laituriin osui, armeijalla on ohje että rantautumiset mietitään etukäteen. Miehistölle selväksi, että kuka tekee mitäkin. Sitten vaan tehdään.

Äijät kävi jäätelöt ostamassa ja lähtivät eteenpäin.

Minä rantauduin kirkkolaituriin, piruntorjunta kappelin vieressä tulee hyvä uni. Kauppa aukesi.Jostain syystä nämä ihmiset kokoontuvat kaupan pihalle, ostavat lonkeroa ja kaljaa ja juovat pullonsuusta kaupan edessä. Olen ensimmäinen joka on tänä keväänä vierasvene maksun maksanut. En ole ensimmäinen veneilijä, mutta ensimmäinen maksaja.

Tänään oli hyvä päivä, lämmin aurinkoinen ilma, hyvä tuuli. Täällä Haapasaari, itäinen suomenlahti, huomenna jossain muualla.

En lähtenytkään tänään eteenpäin, jäin tähän rajavyöhykkeen kupeeseen saarelle oleilemaan. Saaren nimi on UlkotammioVeli venäläiset yrittävät kaapata älyverkko yhteyteni. Lisäksi yrittävät ryövätä rahani puhelimeni kautta. Olen kuitenkin tarkkana enkä anna lupaa.Saaren rannoilla on ollut armeija jatkosodassa linnoitettuna. Vanhoja tykkiasemia ja rakennusten kivijalkoja. Tarkemmin kun katsoo jalkoihinsa näkee myös naulojen ja piikkilangan ruostuneita jäänteitä rantakallioilla.Puun oksilla kasvaa hamppua, sitä mitä putkimiehet käyttää. Otankin talteen, jos rahat loppuu myyn jollekin, saa sekoittaa tupakkaan. Käsittääkseni tämän luonnontuotteen myynti on ihan laillista.Kerään aikaa pääläriin, pian on jälleen aikaa kertynyt riittävästi ja lähden, suuntaan johon tuuli vie…