Ihmeellistä jorinaa

Minulla jäi aamulla vielä aikaa, päätin käyttää ajan hyvin. Kaivoimme nuorelle miehelle banaanilaatikoista kapteenin lakin ja läksimme Emajõen kaldalle. Meillä oli jo aiemmin tehty uusi purjevene, laskimme sen veteen ja vilkutimme ja toivotimme sille hyvää matkaa. Juttelimme mihinpäin purjevene suuntaa ja voi olla että suomenlahden rannikkoa liikkuu itämerelle ja niin edespäin.

Mutta sitten tuli lähdön hetki, kerroin lähteväni Saarenmaalle. Nuori mies sanoi että odota siellä, hän tulee perässä. Lupasin odottaa vaikka tiesin ettei se suunnitelma tälläkertaa onnistu.

Laskin menemään matalalla mittarilentoa elektrirattaalla pitkin pyörätietä.

Tähän Tartu hotellin vastapäätä, bussijaamalle suunnistin.

Ja katso, bussi tuli. Ihmeellisen myöhään tuli, vasta lähtöajalla oli laiturissa. Ei ole ennen niin sattunut.

Lippujen tarkastus ja ihmiset bussiin.

Ja taas mennään. Lux näyttää mallia miten matkustetaan.

Minä olen tottunut matkustaja, kuinkahan paljon olen bussilla matkustanut? Ja taas mennään.

Lennart Meri niminen lentokenttä.

Turvatarkastuksessa selkäreppuni ei kelvannut, se ohjautui käsikontrolliin. Neito sanoi että haluaa katsoa reppuuni. Sieltä löytyi tuollainen, polkupyörän satula.

Voihan se olla röntgenissä epäilyttävän näköinen, karhunraudat tai vaikka mikä relva. Sain kuitenkin pitää satulani, ei ne sentään niin vainoharhaisia ole.

Kävin vielä ennen lentoa palvetuvassa katsomassa.

Siellä oli just niin kuin meinasinkin, kompassi ja matto.

Tyttö soitti lähtömusiikkia, kunnes lähtöportti avattiin ja lähdettiin.

Kansa koneeseen ja kiitotielle. Kyllä Lux on parempi vaikkakin hitaampi, paljon hitaampi.

Atr tempaisi taivaalle ja minä mukana, kohti Kuressaarta.

Yli Ylemiste järven, miksi se on noin vihreää vesi? Onko se levää? Siitä otetaan Tallinnan juomavesi. Koko järvi siinä lentoaseman vieressä on aidattu, siihen ei pääse rannalle mistään.

Nyx karkki suuhun ja mennään.

Kun karkki on syöty on alla jo Kuressaaren ringitie ja Auriga keskus. Nämä ovat tuttuja maisemia.

Kun moottorit sammuivat tilasin Bolt taxin, läks keskustasta tulemaan vastaan minulle. Kohta koneen ovet aukesivat ja minä ensimmäisten joukossa ulos, olin oven vieressä.

Vene oli tallella minua odottamassa.

Köydet kiinni ja ehjinä. Varaköysiä oli veneen kannella jos olisi tarvinnut, olisivat naapurit sitoneet lisää tarvittaessa.

Lippu vain veneeseen ja kaikki on taas kuten ennen…

Aamulla alkoi näistä Neuvostoliiton aikaisista kovapuhujista kuulua ostokehoituksia. Ja ostoralli alkoi.

Tähän telttaan pääsi vain teltan lievettä nostamalla.

Yritin tihrustella tekstiä, mutta ihmiset katsoivat paheksuen kiinnostustani. Sen ehdin nähdä että joka arpa voittaa ja että arvonnassa on videoita ja perse tappeja kuulemma. Ei sinne kyllä jonoa ollut.

Tässä vuokrattiin keppihevosia. Minä meinasin myös vuokrata, minä muistelen että olen joskus lapsena kokeillut. Mutta ei onnistunut vuokrata, ehkä minuun oli jäänyt joku paha haju sieltä porno teltasta. Vuokraaja nainen, jolla muuten oli ihan oikea ponikin ratsastukseen, katsoi vain kieroon kun kerroin tahtovani kokeilla keppihevosta. Ei ollut kuulevinaan.

Tämä mies myi musiikkia, tässä vähän voimisteli käsiään kunnes jatkoi. Kyllä sillä kesätyörahat sai.

Oli täällä tuttujakin, Turkkilaiset, jotka asuvat Tartossa tekivät minulle kebabit.

Täällä on tekemisen meininki, oikein olantakaa markkinoita. Kunnes kaikki hidastuu. Tavarat autoon ja karavaani lähtee jälleen koti tielle. Kovapuhujan voima on hiipunut..

Aurinko oli vielä aika matalalla kun heräsin. Alkoi hiljakseltaan tapahtua.

Jopa alkavat myyjätkin herätä.

Sitten se taas läks, alkoi sen saatanallinen ostoralli. Ihmiset olivat niiin kovasti asioita vajaat.

Tuttavani Urmas oli pannut grillin töihin. Urmas on kova poika tekemään kun työtä on vajaa tehdä.

Huuteli minulle tuolta grillin takaa, miten menee, mitä kuuluu? Suomeksi huuteli. Minä että hyvin menee, onko sinulla kaikki kunnossa?

Ensimäistelle piti jo saada shaslikki eteen aamupalaksi. Urmas on jostain Võrusta, käy välillä Tarton kauppatorilla myymässä ja kohtaamme vähän joka puolella markkinoilla.

Mutta markkinat jatkuvat.

Minä en kuulemma osaa palvella ihmisiä, kuulemma soitan liikaa suutani. No en tiedä, eipä tuosta useinkaan kukaan ole loukkaantunut. Täytyy vähän alkaa jotain muutakin kuin markkinoita suunnitella. Vaikka lentokonetta persiin alle…

Oli aika ryhtyä toimeen. Jälleen autoon tavaraa lastaten.

Vielä sopii kauppaa kun oikein survotaan.

Antsla kaupunki jossa alkaa Haukka markkinat. Tämä on rajaseutua ja sen huomaa, jäänyt kehityksestä aikaa sitten, ja lisää jäävät. Nuoret miehet ovat peräkammarin poikia jotka elävät äitiensä luona ja juopottelevat. Vanhoja miehiä ei ole, ne on hautausmaalla. Nuoria naisia ei ole, ne ovat Tallinnassa ja Tartossa. Eikä ne peräkammarin pojatkaan pitkäikäisiä ole, kulkevat isiensä polkuja kiihtyvällä vauhdilla. Muorit taas ovat sitkeitä, ei ne ilkeyttäänkään kuole.

Katsoi oikein Vikipediasta, mikäs tämä Antsla oikein on. Antsla on runsaan tuhannen asukkaan epäitsenäinen kaupunki (linn, asustusüksus) ja entinen kaupunki Antslan kunnassa Võrumaan maakunnassa Virossa. Älkää minulta kysykö mitä tarkoittaa epäitsenäinen kaupunki?

Mutta tuosta se lähtee, telttaa pystyyn jalkakäytävän reunalla ja tavarat telttaan. Huomenna tempaistaa,

Veneelle pitäisi päästä, kun ei päässyt teimme veneen. Sen viemme jokupäivä Emajõgeen ja laskemme veteen.

Tein vähän kalenteria tekemättömistä töistä. Marraskuussa on vapaata vähän, silloin taidan lähteä Turkkiin. Sitten on joulun pyhinä vapaat, silloin lähden varmaankin kaukoitään.

Pihlajassa on marjoja.

Minulle on turha väittää, ettei pihlaja osaisi täätä ennustaa. Pihlajalla on paljon maagisia kykyjä…

Vapaapäivä. Minulle tuli 4 vuotias päivähoitoon. Lapsen isä ja äiti hoitavat lasta vuoroviikoin. Minä hoidan päivisin joka viikko, olen enemmän lapsen kanssa kuin isä ja äiti.

Niin kiire on. Laps sai 3 vaihteellisen rattaan ja nyt panee sillä niin että minä en pysy perässä. Tai siin perässä pysyn ja kaukana.

Nuori mies tokaisi minulle, seuraavan kerran kun lähdet Saaremaalle, älä lähde yksin. Kyselin että mitä se tarkoittaa, tarkoittaa kuulemma sitä että hän haluaa mukaan.

En minä vielä lähde, monta päivää vielä. Se myrskyvaroitus on otettu tosissaan, mutta lopuksi sitä ei tullut kuin Sõrve säärelle. Hyvä niin..

Ilmatieteenlaitos pani eestiin ensimmäisen luokan myrskyvaroituksen. Eli kaikkein suuremman varoituksen. Tässä kuvassa Pärnun sataman tuulimittarin dataa. Purjevene jäi Kuressaareen, meren rannalle. Kuressaaressa ei ole enään niitä nettikameroita, saisi katsella että miltä näyttää.

Mutta tälläistä näyttää Sõrven säärellä, siellä niemellä joka on Saaremaan vierellä. Rakeet pani auton säpäleiksi.

Tuollaisia rakeita tuli taivaalta. Täällä Tartussa ei ole kuin vähän tuullut. Parkkihallit lupasivat että auton saa viedä ilmaiseksi suojaan parkkihalliin. Kohta oli ilmoitus, joku oli vienyt autonsa parkkihalliin ja nyt kauppasi paikkaansa 500 eurolla.

Minä vein Ooppelin syötiksi kadun varteen. Ei se raesade koko eestiä peitä.

Lapsen hiekkalaatikon sen sijaan peitin. Katsotaan mitä tulee…

Markkinat on loppu, muutama eestiläinen vieras on pois lähdössä. Suomalaisia on minun lisäkseni toinenkin vene.

Mutta kyllähän Saaremaalla on meri teema aina lähellä.

Jos ei muuten ole niin tehdään meri teema. 4 vuotiaalle saa elämyksen kun otetaan laudanpala, istutetaan siihen kaislan korsi ja korteen pannaan sanomalehti purjeeksi.

Se kun pannaan veteen niin tuuli alkaa kuljettaa pientä purtiloa. Sen kulkua seurasimme, lopuksi kiikarilla seurasimme. Lopuksi se katosi silmistämme. Se lähti maapalloa kiertämään, ehkä joskus tulee takaisin.

Mutta meidän oli aika matkustaa takaisin. Lux tuli ja alkoi meitä viemään kohti arkipäivää, joka sekin on yhtä seikkailua.

Katselemme maisemia, tässä Väike Väinä.

Matka kesti 5,5 tuntia, 5 tunnin kohdalla kysyin matruusilta, tykkäätkö matkustaa. Vastaus tuli miettimättä ja suomen kielellä, Kyllä…

Yöksi katselin veneen köydet kuntoon, tuulta oli vähän luvassa. Ei mitään ihmeellistä, mutta navakkaa lupasi.

Veneen matruusi katsoi ja halusi itselleen myös nyöriä. Kovasti matkii tekemisiäni, nuo keulanyörit on kyllä just kuin minun laittamani solmut.

Aamulla tuuli oli kadonnut ja otimme rattaat. Meillä on samanlaiset rattaat, minulla vain korkeammalla satula ja ohjaustanko. Sitten mennään.

Siellä se oli Roomassaaren satamassa, Sandow luokan miinalaiva Sakala,. Siihen me tutustuimme. Reppu piti jättää laiturin vierelle pöydälle. Kysyin että pelkäättekö että siinä on räjähteitä? Eivät kuulemma pelkää, mutta syy on juuri se ettei joku tuo repullista trotyliä ja viskaa jonkun oven taakse pommia piiloon.

Kysyin että missä saan kuvata? Saan kuulemma missä vain, eivät laske sellaiseen kohtaan jossa salaisuuksia.

Sellainen oli Sakala.

Tuollainen oli samaan aikaan satamassa, se on se Tiir. Vanha neuvostoliiton rajavartioston laiva.

Meripäivillä oli myös tivoli, jos jonkin näköistä pyöritinta. Ostin jokun lipun ja kävimme muutamassa masiinassa. Tosin kaikkein makeimmat naurut tuli siitä kun kyykimme naamat vastakkain nurmikentällä ja tyrkkäsimme vuorotellen toisen seljälleen niin että jalat ilmaan heilahtivat. Ei ne halvemmat huvit ainakaan huonompia ole…