Minulla jäi aamulla vielä aikaa, päätin käyttää ajan hyvin. Kaivoimme nuorelle miehelle banaanilaatikoista kapteenin lakin ja läksimme Emajõen kaldalle. Meillä oli jo aiemmin tehty uusi purjevene, laskimme sen veteen ja vilkutimme ja toivotimme sille hyvää matkaa. Juttelimme mihinpäin purjevene suuntaa ja voi olla että suomenlahden rannikkoa liikkuu itämerelle ja niin edespäin.
Mutta sitten tuli lähdön hetki, kerroin lähteväni Saarenmaalle. Nuori mies sanoi että odota siellä, hän tulee perässä. Lupasin odottaa vaikka tiesin ettei se suunnitelma tälläkertaa onnistu.
Laskin menemään matalalla mittarilentoa elektrirattaalla pitkin pyörätietä.
Tähän Tartu hotellin vastapäätä, bussijaamalle suunnistin.
Ja katso, bussi tuli. Ihmeellisen myöhään tuli, vasta lähtöajalla oli laiturissa. Ei ole ennen niin sattunut.
Lippujen tarkastus ja ihmiset bussiin.
Ja taas mennään. Lux näyttää mallia miten matkustetaan.
Minä olen tottunut matkustaja, kuinkahan paljon olen bussilla matkustanut? Ja taas mennään.
Lennart Meri niminen lentokenttä.
Turvatarkastuksessa selkäreppuni ei kelvannut, se ohjautui käsikontrolliin. Neito sanoi että haluaa katsoa reppuuni. Sieltä löytyi tuollainen, polkupyörän satula.
Voihan se olla röntgenissä epäilyttävän näköinen, karhunraudat tai vaikka mikä relva. Sain kuitenkin pitää satulani, ei ne sentään niin vainoharhaisia ole.
Kävin vielä ennen lentoa palvetuvassa katsomassa.
Siellä oli just niin kuin meinasinkin, kompassi ja matto.
Tyttö soitti lähtömusiikkia, kunnes lähtöportti avattiin ja lähdettiin.
Kansa koneeseen ja kiitotielle. Kyllä Lux on parempi vaikkakin hitaampi, paljon hitaampi.
Atr tempaisi taivaalle ja minä mukana, kohti Kuressaarta.
Yli Ylemiste järven, miksi se on noin vihreää vesi? Onko se levää? Siitä otetaan Tallinnan juomavesi. Koko järvi siinä lentoaseman vieressä on aidattu, siihen ei pääse rannalle mistään.
Nyx karkki suuhun ja mennään.
Kun karkki on syöty on alla jo Kuressaaren ringitie ja Auriga keskus. Nämä ovat tuttuja maisemia.
Kun moottorit sammuivat tilasin Bolt taxin, läks keskustasta tulemaan vastaan minulle. Kohta koneen ovet aukesivat ja minä ensimmäisten joukossa ulos, olin oven vieressä.
Vene oli tallella minua odottamassa.
Köydet kiinni ja ehjinä. Varaköysiä oli veneen kannella jos olisi tarvinnut, olisivat naapurit sitoneet lisää tarvittaessa.
Lippu vain veneeseen ja kaikki on taas kuten ennen…