Ihmeellistä jorinaa

Katselin telakalla veneitä. En tiedä kertooko nimi veneestä, vai veneen omistajasta. Pandora nimestä tulee mieleen Pandoran lipas. Voiko siitä mitään hyvää sanoa.Tuo tuolla takana näkyvä vene on nimeltään Navetta, ehkei omistaja oikein pidä veneestään, vai eikö pidä veneilystä? Vai onko se joku vitsi?Tänne on kertynyt myös veneitä jotka eivät päässeet veteen. Mikä lie syynä. Odotan nostoväkeä töihin, nostavat ensin tuosta nosturin alta jonkun ylös. Jos vanhat merkit paikkansa pitää niin ohjaavat minut tyhjentyneeseen kohtaan ja nostavat maihin. Joku luulee että eivät jaksa kuunnella minua, vaan nostavat veneen ylös niin pääsevät eroon minusta. Sitä minä en usko.

Kirjoitan vielä huomenna lyhyesti kuinka homma sujui…

Päätin vaihtaa satamaa, köydet irti ja menoksi. Enhän minä kauaksi lähtenyt, ihan vain tänne salmen toiselle puolelle telakalle. Alan valmistelemaan venettä huomiseen rannalle nostoa varten.Nyt minä tiedän mikä tässä on vikana. Elämästä on kadonnut tarkoitus, samoin kuin ampiaisilta kun yhdyskunta hajoaa. Ampiaiset muuttuvat arvaamattomiksi, eivät kestä yhtään häirintää vaan käyvät kimppuun. Tuppaavat seuraan eivätkä osaa elää, kun se elämän tarkoitus, yhdyskunnan palveleminen on loppu.

Samaa on nyt tässä minun olemisessani, purjeet on veneestä pois riisuttu, kesän purjehdukset purjehdittu. Elämän tarkoitus on nyt suunnattava johonkin muualle.Marssin tuonne junarata asemalle.En osaa mitään minigöraneita syödä, ostin kaupasta karjalanpiirakoita.Juna tuli ja hyppäsin kyytiin, kohti etelää.Tuollainen asema, kaikki ovet tietysti lukossa. Mitä sitä nyt ihmisiä asemalle sisään päästämään, hiekkaa vain tuovat lattialle. Vielä kuitenkin vaivautuvat junalla ihmisiä viemään, eivät sano että kävelkää köyhät. Kai sekin aika kohta on käsillä.Tuossa kylän vetovoimat huilaa.Kävin katsomassa vieraslaituria, on siellä joku vene.Kävin katselemassa kylän nähtävyyksiä. Huoltoasemalla kävin ihmettelemässä, miten diesel voi olla älykästä? Olisin mennyt kysymään kassalta mikä on dieselin älykkyysosamäärä, mutta se oli itsepalvelu asema.Eestiläisille jotka koti-ikävissään kaipaavat Eestin ruokaa on oma kauppa. Kävin minäkin siellä, en kyllä mitään tarvinnut.Päätin lähteä takaisin veneelle, mitä minä täällä satamakaupungissa haaveilen.Suorasuuntaus takaisin Tammisaareen.Kävin etsimässä oman pukkini tuolta venepukkien joukosta.

Huomenna nousee purjevene ylös, tänä kesänä tuli 1619 merimailia mittariin, Eestissä, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Jokunen maili myös Suomessa…

Ikkunasta vuotaa vettä, sateella tulee, sekä kun luovii kovasti niin vesi roiskuu ja tilkkuu sisään. Olen yrittänyt monta kertaa tiivistää, nyt sain aikaiseksi irroittaa koko pokan.On sinne ainakin silikonimies silikonia iskenyt. Oli myös silikonilla täytetty vedenpoistoreijät jos vesi pääsee sisään niin ei jäisi tuonne alumiiniprofiilin sisään. Nyt oli jäätynyt ja käyristänyt kulmaa.Survoin uretaanimassaa tuonne huulen viereen. Saas nähdä kuinka käy…

Aamupäivästä nostin purjeet ylös, köysiä en kuitenkaan irroittanut. Siinä pitelin purjeita tyhjäkäynnillä vetämässä. Tuuli oli muutaman metrin suoraan sivulta.

Jos joku ihmettelee miksi niin tein, niin purjeet olivat vähän kosteat. Sitten riipaisin purjeet alas ja pakettiin. Syksyn apea hetki, luovuttamisen meininki.Tuossa lähellä seisoo pari purjevenettä, kävin kiikaroimassa niiden maston huippua. Sitten keksin että helpompi valokuvata. Näille oli laitettu tuollainen lasikuitulatta vetämään takastaagia taaksepäin. Isopurjeessani on senverran ahvenselkää että tahtoo myötäisiin heikolla tuulella takertua purje takastaagiin kiinni. Sen takia ne lattataskutkin paranneltiin siellä Pärnussa. Ja sen takia meinasi yksi latta Gdanskin lahteen kadota. Täytyisi joskus tuollainen viritellä mastoon.Päätin testata kärsivällisyyttäni. Istuin radanvarressa odottamassa koska juna tulee nostosillalle. Tulihan se sieltä.Sitten jäin odottelemaan koska nostosilta nousee, nousihan se kun odottelee.Sitten kävelin kaupungilla katselemassa kaupungin vilinää. Ei paljon vilise Tammisaari, kumma paikka.Yhdessä kadunkulmassa oli vähän elämää, Hernehirmutised olivat liikkeellä.

Syksy on, aamut on sumuisia ja märkiä.Muutama kalastaja näkyi pöristävän merellä, muuten on jälleen aivan kuollut kylä.

Olisi voinut vielä seikkailla Baltiassa, mutta jotenkin ajauduin tänne kuolleeseen kaupunkiin.Kävin tuota junarataa katselemassa, aika vähän juniakin kulkee.Sitten silmiini pisti talon ikkunassa kyltti. Etsivät hyviä tyyppejä.

Minä olen hyvä tyyppi, kertoi naapurin mies. Kävin pienimuotoisessa säleaidanteko talkoissa tämän luona, tämä sanoi että älä hyvä mies nauloja vatupassilla lyö.Pitäisiköhän käydä esittelemässä itsensä varamiespalvelussa, kertomassa että olen hyvä tyyppi? Kysyn onko vatupassi töitä tarjolla.

Teen veneessä pientä syys huoltoa, kohtapuoliin alkaa olla sellainen  aika vuodesta…

Kävin vähän talkoissa. Ei siitä sen enempää, pienimuotoiset kahden ihmisen talkoot.Talkoo sapuskat kyllä olivat hyvät. Oikein hyvät. Koko päivä meni talkoissa kuitenkin.Sieltä lähdin tuollaiseen kaupunkiin.Vanhoja muistoja, elettiin sitä ennenkin.Niin kauan kuin elettiin.Jatkoin tällaiseen toiseen kaupunkiin.Junalaiturin vieressä näin tällaisen kyltin. Olen sen verran Eestiläinen että kun keegi küsib kas saad sellest tekstist aru, niin sisällä läikähti kotoinen tunnelma. Vielä totesivat että hienoa, sinua olemmekin etsineet.

Perskuta, tarjoavat työtä. Työnteko on raskasta, talkoot menee ihan hyvin kun se on vapaaehtoista, mutta työ kuulostaa työläältä.Mutta nyt on jo yö, ei jaksa kirjoittaa. Huomenna uusin voimin, ehkäpä uusin ideoinkin. Kuka näitä samoja aina jaksaa kirjoittaa, tai vieläpä lukea?…

Aamulla kahvin jälkeen päätin lähteä junailemaan. Kävelin rautatieasemalle.Penkit oli pois viety, istukoon portailla matkustavaiset tai seisköön.Katsoin aseman kelloa, kelloton mies kun olen. Kello oli seisahtunut, aika oli pysähtynyt myös Tammisaaressa.Katselin uudestaan tätä hienoa kelloa, kellon viisarit liikkuivatkin. Kello oli ehjä, kukaan ei ollut vain vaivautunut laittamaan kelloa oikeaan aikaan. Kello oli oikeasti 9 aamulla kun kuvasin.Kohta juna pyyhälsikin kurvin takaa.Ei kun kyytiin ja menoksi.Naapurikaupungissa vaihdoin tällaiseen suurempaan junaan ja matka jatkui.Hieno juna, liikkui tasaisesti.Kyllä minä tykkään junalla matkustaa.Päädyin tällaiselle vilkkaalle risteysasemalle. Kuvasin junaa ja ihmettelin kun kusi haisee.Perskuta, kahvi automaatti haisee kuselle. Kyllä ihmettelen suomalaisen kahvimakua. Laiturilla oli kahviautomaatti, nähtävästi se kusen haju tuli automaatista kun ihmiset yöllä kusevat automaatin luukusta sisälle. Huono kahvi.Mutta jos puhelimella tai jollain vastaavalla ihmemaksulla saa ostettua niin ostavat vaikka sellaisen kuselle haisevan kahvin.Taas junan vaihto. Hienot on pojilla vehkeet.Tuollainen hieno rautatieasema oli sitten viime näkemän rakennettu. Katselin ympärilleni missä sitä ollaan. Kaivon kannsista usein näkee, siis jos ei olla Uponorissa.Huononpi osaiset kerjäsivät kadunkulmalla. Näytti joku rahaa antavankin hyvään tarkoitukseen.Jälleen junan vaihto, tälläkertaa tällaiseen.Sillä junalla päädyin tällaisen museorautatien asemalle.Kerta vielä junalla ja olin oitis perillä. On vähän kiireitä, jatkuu huomenna…..

Minä ajattelin että viivyn täällä saaressa muutamia päiviä, sitten jatkan eteenpäin. Aamulla nousin kello 6 ylös, haahuilemaan laiturille. Kaikki olivat viettämässä elämäänsä nukkumalla. No keitin itselleni cappucino kahvit ja panin edellisiltana kirjoittamani toimintakertomuksen internettiin talteen.Kävelin märässä metsässä, ketään eikä mikään liiku eikä ääntele.Aika oli pysähtynyt myös täällä reservaatissa, myöhemmin huomasin sen todella.Kaikki oli hämähäkin seiteissä, kuin kauhukuvissa.

Tunteja myöhemmin ihmisiä heräili, yksi tarjosi minulle että otanko kahvia.

Seuran vuoksi myönnyin, ah, se oli virhe. Varmaankin ilme oli samanlainen kuin tuolla Ranskan presidentillä kun maistoin kahvia. Niskakarvat nousi pystyyn kun ryyppäsin mukista.

Tavallisesti juon aina aamulla suuren cappucino kahvin. Itse kun keitän myöhemmin kahvit niin se on tätä intialaista murukahvia. Ei intialaiset mitään kahvi kulinaristeja ole, mutta heidän kahvissaan on potkua. Jos jossain kahvilassa juon ulkomailla kahvia, niin se on cappucino. Suomalaista keittimellä valutettua kahvia en halua, huh, vieläkin puistattaa. Tiedän kyllä että se on totuttelukysymys, mutta en haluakaan totuttautua.

Juttelin aamusella reservaatin elättien kanssa, jotenkin samat jutut. Kuinka joku kävi silloin ja veti lärvit. Kuinka purjeveneet ajaa purje ylhäällä koneella ilman sitä kolmio merkkiä. Aika oli pysähtynyt, elätteihin ei  hämähäkki verkkoja ollut tehnyt, vielä.Katsoin että on aika lähteä, ennenkuin aika ottaa otteen minustakin ja peittää hämähäkin seitteihin.Sinne jäi saari seljän taakse, vilkuttivat vielä hiljakseen vaivaisukot laiturilta. Vielä käsi nousi.Huristelin läpi syksyisen saariston, hyräilin mennessäni, lähtöni oli oikea valinta, jälleen. Milloinkas minä vääriä valintoja olen tehnyt? Ainakaan tunnustanut jos olenkin tehnyt?Välillä vauhdissa ruokaa, Eestin eväitä. Oli täällä muitakin, ohi vetelivät parempiosaiset. Lopuksi alkoi Tammisaari vai mikä Raasepori häämöttää.Löysin satamaan josta huhtikuun lopppupuolella läksin. Ympyrä on sulkeutunut

Aamulla kävin jututtamassa satamakapteenia. Tämä ylpeänä kertoi kuinka tänävuonna on jo ollut yhteensä noin 600 vierasta. Nyt on vauhti hiljenemään päin, minä olin jälleen ainoa vieras. Vakipaikat on aika kalliita, 10metrin veneelle 1300 euroa/6kk.

En tiedä että onko tämä samanlainen juttu kuin Haapsalu, jossa yksi liikemies maksaa omasta pussistaan aika ison osan sataman kuluista.Katsoin ais vastaanottimestani mikä on tilanne Suomenlahdella. Nuo joissa on numero tarkoittaa että siinä kohdalla on niin monta laivaa. Esim Tallinnassa 43 kappaletta.

Otin köydet irti ja heilautin kättä satamakapteenille.

Otin suunnan kohti suomenlahden pohjoisrantaa. Purjeet ylös toiveikkaasti ja menoksi. Muitakin oli liikkeellä, kuten se ais näytti.Vauhti pyöri 3-4.5 solmun välillä, kunnes puolessa välissä suomenlahtea tuuli loppui.Eestin puolella tuuli nousi takaisin ainakin täällä Tallinnan matalalla.Inkoon edustalla ei tuuli tullut takaisin. Minä jatkoin koneella.Tyyni meri, vaikkei olekaan mikään valtameri.Suomen puolla oli tuollainen öljynporauslautta.Sekä suuri kaivuri, kaivavat sitä Tallinnan tunnelia.Suunta minulla oli kohti tätä Svartbodan kalastusloistoa, siitä puikahdin saariston sisään. Nämä rannat ja saaret ovat kyllä aivan erilaisia kuin Baltiassa.Lopuksi saariston sokkeloista löysin tuollaisen poukaman. Rantauduin tänne reservaattiin. Porukka kysyi mistä tulen, kerroin että Eestistä. Kysyivät koska lähdit, vastaus onreilu  5 vuotta sitten, sen jälkeen olen aina välillä suomessa käväissyt….

Aamulla olikin tällainen maisema ikkunasta. Haapsaluun oli tullut syksy sumuineen. Sumussa alkaa nähdä näkyjä, kuten tämä kangastus. Jääkarhu Iibislintu selässään Takalahdella. Outo ilmestys.Sitten yhtäkkiä havahduin, jokapaikassa oli hämähäkin verkkoja.Pahaa aavistellen jatkoin kuitenkin matkaa, osasin kyllä jo vähän aavistella.Aika oli pysähtynyt Haapsalussa, jopa aurinkokellossa oli hämähäkin seittejä. Oli aika jatkaa matkaa, kun vielä osasin lähteä. Muuten voi jäädä paikalleen, ei huomaakaan kuinka vuodet vierivät ympärillä.Veneen kyljessä hämähäkin seittejä. Äkkiä köysiä irti ja koneet käymään.Perskuta, jopa virtalukossa hämähäkin seittejä. Tempaisin kuitenkin avaimesta ja kone lähti käyntiin. Moottori sentään vielä toimi, vaikka aika oli pysähtynyt. Kun köydet olivat irti ja pääsin laiturista, niin se kammo sumukin katosi. Kun köydet oli irti oli paniikki ohi ja hämähäkin seitit puhdistettu pulloharjalla, pystyin selkeästi miettimään mitä tapahtuu. Olin rynnännyt suinpäin kauheaan tyyneyteen, vaikka olin koko syksyn satamamaksutkin maksanut. Ruokaakin olisi myös voinut käydä ostamassa jääkaappiin.Ei ketään näy missään.Ei sitten yhtään ketään.

Vormsin kurkussa vesi virtasi vastaan, poiju teki vanavettä- Vesi virtasi sinne Haapsalun suuntaan. Tuollaista se on.Nyt jälkeenpäin miettiessä, olisi voinut pysähtyä tänne Dirhamiin. Jotenkin en osannut pysähtyä vaan jatkoin. Tuulikin nousi muutamaan metriin, en alkanut kuitenkaan suomenlahtea luovimaan.Posottelin ohi noiden Pakrin saarten. Nuo saaret olivat Neuvostoliiton aikaan pommikoneiden harjoitusmaaleja. Sinne oli kasattu kaikenlaisia rakennuksia, tankkeja, laivoja, tykkejä pommikoneiden maaleiksi. Suurin osa pommeista oli harjoituspommeja mutta kyllä sinne kylvettiin ihan trotyyliäkin ja paljon.

Onnettomuuksia oli myös paljon, koneita tippui kun miehet olivat väsyneenä lentäneet Vladivostokista asti pommittamaan. Välillä tahtoi myös pommikuormat pudota vääriin kohtiin, esim Paldiskiin.Ainoat ihmiset näin liikkumassa tuon Paldiskin redillä seisovan rahtilaivan kannella.

Lopuksi saavuin Lohusaluun, satamakapteeni tuli laiturille vastaan. Kyseli tiedot ja minä kerroin. Sanoi laittaneensa saunan päälle kun näki minun saapuvan.Ei olisi tarvinnut minun takiani laittaa, mutta kun oli laittanut niin kävin saunassa.Löylyäkin heittelin niin että tuntuu.Ulos lähtiessä aloin katsella tuota ovea tarkemmin.Ei perhana, tuollainen suuri hämähäkki viittoili minulle. En minä ymmärrä viittomakieltä, mutta taitaa olla niin etten voi tännekään jäädä. On tullut jälleen aika lähteä eteenpäin…