Kävin vähän talkoissa. Ei siitä sen enempää, pienimuotoiset kahden ihmisen talkoot.
Talkoo sapuskat kyllä olivat hyvät. Oikein hyvät. Koko päivä meni talkoissa kuitenkin.
Sieltä lähdin tuollaiseen kaupunkiin.
Vanhoja muistoja, elettiin sitä ennenkin.
Niin kauan kuin elettiin.
Jatkoin tällaiseen toiseen kaupunkiin.
Junalaiturin vieressä näin tällaisen kyltin. Olen sen verran Eestiläinen että kun keegi küsib kas saad sellest tekstist aru, niin sisällä läikähti kotoinen tunnelma. Vielä totesivat että hienoa, sinua olemmekin etsineet.
Perskuta, tarjoavat työtä. Työnteko on raskasta, talkoot menee ihan hyvin kun se on vapaaehtoista, mutta työ kuulostaa työläältä.
Mutta nyt on jo yö, ei jaksa kirjoittaa. Huomenna uusin voimin, ehkäpä uusin ideoinkin. Kuka näitä samoja aina jaksaa kirjoittaa, tai vieläpä lukea?…