Ihmeellistä jorinaa

Veneilyssä on konetehot jotenkin karanneet käsistä, tässäkin pienessä veneessä on kaksi perämoottoria. Yhteensä 600 hevosta, tämä Yamahan testi kertoo että tuollaisen 300 hevosen moottori kuluttaa noin 100l tunnissa, eli kahdella moottorilla kuluu tynnyri tunnissa. Toivottavasti on sen väärti hauskuus veneilyssä.Tällainen vekotin on pois muodista, kuka nyt millään 10 hevosen moottorilla ajelisi. Tämä onkin myynnissä.Minä otin ja lähdin eteenpäin.Ihan vain vanhan aikaisesti purjeella, kyllä siinä moottorimiehillä ihmettelemistä. Miten nyt joku nykyaikana purjeella kulkee?Huono kuva, mutta kyllä tästä idea selviää, purjevene liikkuu muutaman metrin tuulessa tiukkaan vastaiseen sellaista 10km tunnissa vauhtia. Vähän kuin mummo potkukelkalla, silloin aikoinaan. Silloin kun mummot vielä potkukelkalla kulki, nyt sekin on vanhanaikaista.Oli täällä tuttujakin, se naissaaren luonakin vahtinut Wembola. Kävi tervehtimässä lähellä ja jatkoi partiointiaan.Välillä tuli nälkä, olin varautunut siihenkin. Parempi ruoka, hyvä mieli.Yksi vene tuli vastaan, Brittilippu perässään. Lasketteli myötäiseen, minä vastarannan kiiskenä tietysti vastaiseen.Tuossa Voosi kurkussa loppui luoviminen, oli vähän turhan kapeaa luovia.Purjeet alas ja koneella eteenpäin.Lopuksi päädyin tänne Haapsaluun, Grand Holm Marinaan. Tuohon oikeanpuoleiseen oveen oi kirjoitettu että satamatoimisto, nuori tyttö päivysti siellä. Sanoin että tulin purjeveneellä satamaan, tämä antoi paperin täytettäväksi. Sanoi että lähtöpäivä pitää myös laittaa, minä pistin hanttiin että mistäs minä tiedän milloin lähden? Tämä että kyllä se pitää laittaa, no minä laitoin paperiin että tulin ja lähdin samana päivänä, maksoin kuitenkin yhdestä yöstä.

Myöhemmin näin satamakapteenin, kerroin että olen tuolla takimmaisessa laiturissa, maksan kun lähden. Tämä että tuo neito oli toista päivää töissä, älä säikyttele sitä. Maksa kun lähdet, katsomme hinnan sitten.Mikäs tässä ollessa, Eestin suvi. Suomessa Juhannusaatto, täällä vasta sunnuntaina…

Heissan Naissaari, tulen vielä takaisin. Petka, jonka myös tapasin täällä, toivotti seuraavallakin kerralla kylästämään.Eestiläisten laivaston laiva, mikä lie miinanetsintä alus oli redillä nukkumassa tuossa Naissaaren vieressä. Minä käänsin kokan tiukkaan vastaiseen ja ei kun luovia, luovin perään luovia. Alussa liikkui ihan kivasti, sitten alkoi tuuli vaipua. Minä en siitä huolimatta luovuttanutLuovia vain luovin perään.Autopilotti irti ja nyöri kiinni. Nyöri laskee peräsintä heilahtamaan ja kääntämään alas tuuleeen. Ylöspäin tuuleen pitää nyöri vastaan. Kyllähän se ihan ohjaamalla vähän paremmin liikkuisi, ei vain jaksa koko päivää peräsimen varressa roikkua.Jää aikaa katsella taivaalle ihmeellisiä muodostelmia.Katsella risteilylaivoja jotka olivat matkalla Tallinnaan.Tuosta tuli lähempää vetäistyä, yleensä matka vie vähän kauempaa rannasta.Paikan nimihän on Paldiski, sinne on pystytetty 26 tuulimyllyä. Tuo majakkakin on kuulemma avoinna yleisölle. Pitäisi joskus käydä katsomassa. Fillarilla kerran polkaisin Tallinnasta Paldiskiin, silloin majakka oli suljettu.Lopuksi, viidenkymmenen mailin ja lukemattoman luovin jälkeen saavuin määränpäähän, Dirhamiin. Niin kova nälkä olikin jo ja luovienkin määrä oli jo riittävä. Mutta en minä tänne pitkäksi aikaa jää…

Lyhyesti virsi kaunis, Naissaaressa ei oikein yhteydet ulkomaailmaan toimi. Tallinna kyllä näkyy hyvin mutta muuten on katveessa.Aamulla oli sitten lähteminen Piritasta, tuulta oli toistakymmentä metriä.Purjeet ylös ja tiukkaan vastaiseen, tuuli lähti viemään kohti Naissaarta. Pari kertaa piti vähän laivoja varoa, toinen tuli suomesta, toinen ruotsista.Naissaaren satamaa pannaan uusiksi, Eu rahoilla tietysti. Aika suuret projektit on meneillään.Toinen pienempi projekti on meneillään tässä, äijät laittoi uuden koneen tuohon veturiin. Tai siis 30 vuotta vanhan koneen joka oli uutena varastossa seissyt.Kyllähän siitä jo savut lähti kun ilmasivat konetta. Kehuivat entisöineensä veturin, olivat vaihtaneet pari jarruvivustoa ja jarruletkua.Ohjaamo oli tuon näköinen, lattian alta rata pilkisti kun oli niin reikäinen. Mutta miehet kertoivat että perjantaina on avajaiset, lähtevät nähtävästi ihmisiä kuljettamaan sillä.Minä en kyllä tuota miksikään restauroinniksi kutsuisi, se näyttää kyllä maailmanlopun hätäkorjaukselta. Mahtaakohan nämä nyt tietää mitä ovat tekemässä? Radalle on laitettu uusia pöllejä, Valgan rautatieharrastajat olivat pöllitalkoissa olleet.Keskituulet näytti ajoittain olleet sen 14m/s mitä uhkailivatkin, oli hyvä idea käydä Naissaaressa.Mutta tämä kaikki on jo historiaa, kun joku tätä lukee. Olen matkalla sinne johon nokka näyttää. Tuuletkin pitäisi olla jo vähän lempeämmät…

Aamukahvin keitto jäi  vähän kesken, kaasu loppui liedestä. Tai siis kaasupullosta loppui kaasu ja liesi kylmeni.Tuo harmaa puolan pullo tyhjeni, olihan minulla varalla tuo eestin 3kg pullo.Puolasta ostamani paineenalennin ei tähän sopinutkaan, se oli tarkoitettu adapterin kanssa käytettäväksi ja adapterissa oli se tiiviste. Hyppäsin Bolt taksiin ja pyyhkäisin tuonne Lasnamäelle, Ehitusen ABC myymälään, jossa hyllystä löysin sopivan paineenalentimen. Hankala paikka tuo Lasnamäki, umpivenäläinen, en millään tahtonut saada ymmärtämään että mitä haluan. Tulin takaisin ja panin reduktorin paikalleen. Kun olin saanut aamukahvin niin pää alkoi toimia. Tarvitsin myös varapulloon kaasua.Ei kun tuonne Lasnamäkeen takaisin ja huoltoasemalle. Siellä maksuautomaatille johon apumies pani sen summan joka kaasuun ja tämän palveluun kului. Minä maksoin yhteensä 6 euroa.Mies alkoi survoa kaasua pyttyyn, avasi hanaa pullon kyljessä ja laski painetta pois että kaasu pääsee tilalle.Höyry vain nousi kun nesteelle tehdään tilaa.Nyt minulla oli jälleen täysi 3kg varapullo kaasua, saa monet kahvit keittää. Sergei odotti Bolt autossa  vieressä ja toi minut takaisin Piritaan. Koko reissu taksilla ja balloonin täyttö maksoi saman kuin suomessa maksaa se 2kg kaasua. Ajaudun yhä kauemmaksi suomen asioista, enään ei ole edes suomalaisia kaasupulloja veneessä. Suomenlippu nyt kuitenkin vielä on.

Tämä ei kylläkään ole vieraslaituri jossa minä oleilen, mutta ei nuo vieraslaituritkaan sen kummempia ole. Kuoppaista ja reikäistä asfalttia. Säkkökaapit joista saa sähköä.Vesiraanat joista vesi lentää, ei yhtään letkua koko laiturilla.Minä olen tähän varautunut, Liettuasta ostin liittimiä ja letkua.Saan veneen tankit ja vesipäälärit täyteen. Maailmalla pitää olla oma-aloitteinen, vettä ja kaasua saa kun sen itse ottaa, omilla vehkeillä.

Uhkaa iltapäivästä 14m tuulta, en lähde kauaksi, 14 on liikaa vastaiseen…

Vaikka on Suomen kesä kaunis, niin on myös Eestin suvi hyvä.Aloin tekemään itselleni terveys aamupalaa.Hieno näköala aamiaispõydästä.Tuossa vieressä on veneiden talvisäilytyskentällä kesällä leirintäalue. Karavaanareita kokoontuu sinne kymmeniä ja kymmeniä. Näillä ei kyllä kaikilla ole oikein kaikki kunnossa, meinaan latvassa. Kun karavaanari näkee minkä tahansa kaivonkannen niin se tahtoo merkata sen. Kuten nämä ajoivat tyhjään koloon, jossa oli kaapelikaivon kansi, avasivat säiliön pohjahanan ja lorottivat säiliöt tyhjäksi kaapelikaivoon.Sitten lähtivät pois, kun säiliö tyhjä, lähtivät seuraavalle leirintäalueelle. En tiedä onko tuo rituaali sitä, että tahtovat näyttää mitä ajattelevat tästä paikasta? Koirat kun näkevät puhelinpylvään,niin niillä on samanlainen halu merkata reviirinsä. Haistelevat sitten että kuka on käynyt ja mitä tämä on syönyt.Mitähän puhelinmiehet ajattelee kun tulevat ja hyppäävät kaapelikaivoon johtoja laittamaan? Se ei muuten ollut yksi auto joka siinä kävi ja näytti olevan aika moni kaivonkansi märkä muuallakin. Eli kaikki joissa on rautakansi kelpaa merkkaamiseen.Onhan täällä satamassa kyllä näitä sadevesikaivojakin, tosin ne kyllä menevät suoraan mereen, ei mihinkään puhdistamoon. . No olkoon karavaanarit omissa oloissaan, minä lähdin Georg Otsin jalanjäljissä kaupungille. Georg olikin mies suuren äänen ja suurten jalkojen kanssa. Jos olisi elänyt länsimaassa olisi ollut maailmankuulu, nyt vain suuren ja mahtavan neuvostoliiton kuulu. Ja samassa myös suomessa kuulu.Bussi vie ja tuo. Tallinnassa on kaupunkiin rekisteröityneillä asukkailla ilmainen joukkoliikenne. Minun pitää maksaa se euro per reissu.Kävin katselemassa turistien hortoilua, yhden tuttavan bongasin kaupungilla.Kyllästyin ja käännyin takaisin Piritaan.Tullessa vielä bongasin nuo etelän hedelmäpuut.Puissa kasvoi  tuollaisia, otin makoisan kävyn mukaani.Terveiset suomeen, auringonlaskun maahan…

Aamulla heräsin kello 4, siitä vain liikkeelle. Heilautin kättäni hyvästiksi, vaikkei näitä minun lähtöjäni kovin usein ketään ole katsomassa. Koira on se joka portille jää odottamaan, ja netissä jotkut tahtovat mukanani elää kulkemisen riemuja ja suruja.Kohta kun pääsin kulman taakse aloin nostamaan isopurjetta, perskutarallaa, se jäi tuohon 1 reivin kohdalle. Samaan kohtaan kuin jäi kun vaijeri jäi kehrän väliin. Meinasin ruveta kiljumaan sieluni tuskaa, kunnes tajusin että minulla oli 1 reivin köysi kiinni mastoliikiltä.Kun reiviköyden löysäsi niin purjekin nousi ylös.Horisontti kallistui tuttuun asentoon ja silloin läksi.Autopilotti suuntaan 192 astetta. Siis se on kulmamitta, mangneettipohjoisesta myötäpäivään. Se ei ole sitä maapallon keskeltä mitattavaa  kulmaa, jonka asteen 1/60 osa eli kulmaminuutti on se merimaili meren pinnalla. Se ei myöskään ole celsiuksia eikä faarenheit asteita, vaan ihan vaan kompassi suunta.Loki asettuu siihen mihin asettuu, siitä vain voi tarkkailla miten vauhti onnistuu.Sitten alkoi purjehdus, oli aikaa tehdä kaikkea, kuten vaihtaa vieraslippu saalingin oikeaan sakaraan. Miksi minun pitää laittaa vieraslippu, en tunne olevani vieraisilla? Kotoinen tunnelma tulee kun tulen Tallinnaan ja Eestin puolelle.Helsingin kasuunimajakalla oli vielä näin hyvä näkyvyys. Sitten alkoi edestä kuulua laivojen sumutorvien tuomiopäivän pasuunan törähdyksiä. Kuka ei ole sitä kokeillut ei osaa kuvitella miltä kuulostaa laivan koneen ryskytys, jonkun sadan metrin päästä näkemättä laivaa. Kun tuomiopäivän pasuuna huutaa lähellä, niin tahtoo nousta niskakarvat pystyyn.Olin syrjässä Tallinna Helsinki reitiltä, olen jo sen oppinut että se on minulle liian vilkas paikka. Mutta tuossa kulkee poikittain koko Kotka, Hamina ja Pietarin liikenne. Ainoastaan yhden kerran olin Muugasta vastaantulevaa rahtilaivaa jonkun sadan metrin päässä sivuutuksessa.Se oli ihan hallittu, näin kaukaa tutkassa, että ei olla törmäyskurssilla.

Sumu on märkää ja kylmää, kaikki pisaroi pilvessä.Kunnes yhtäkkiä tuon Aegnan jälkeen tulin sumusta aurinkoon. Tuolta se sumu näyttää kauempaa, tuollainen tumma horisontti.Minä saavuin kesäiseen Tallinnaan, tulin Pirita top satamaan jossa minulla on alkukesäksi sovittu ja maksettu venepaikka.Tuolla vieraspaikoilla on juhlaliputus, Hakaniemen venekerhon eskaaderi on lähtenyt oikein ulkomaille. Minä liputan sataman suurimmalla suomenlipulla sen kunniaksi, että tulin/pääsin jälleen lahden tälle puolen. Hea tuju…

Päivä alkoi utuisena ja jatkui samanlaisena koko päivän. Ei ollut mitään tekemistä, katselin laivojen kulkua Villingin salmessa. Kaikenmaailman Ruuneperit veteli eestaas.No senverran tuli tehtyä, että koitettiin kiskoa tuota saunan laituria suoremmaksi. Ei vaan pysy suorassa. Nähtävästi toinen kiinnitysketju on irti. Kukahan ystävällinen ihminen sen laittaisi kuntoon?No senverran sain aikaiseksi että laiton kotkanpojat uuniin ja perunat kiehumaan.Ihan hyvää. Olenpas minä hyvä kokki, se kun ei muuta ruokaa ole, tekee myös hyvän ruokahalun.Linntukaan eivät pelkää minua, minusta on tullut niin metsäläinen nähtävästi. Siinä ne vetää tyhjillä turistiveneillä tyhjillään eestaas.Illalla  vielä sauna ja nukkumaan. Olen päättänyt että lähden eteenpäin, olen ollut jo yhden kokonaisen päivän paikallani. Ollut kokonaisen viikon synnyinmaassa suomessa, taidankin lähteä takaisin maahan jossa elän, Eestiin.

Aamulla vähän tuuli vinkui mastossa, minä lähdin Kotkasta kohti Helsinkiä.Siitä ohi Mussalon syväsataman, aurinko paistoi.Pelkkä fokka keulassa riitti vauhtiin.Gps näytti välillä 7.5 solmua, aika hyvä vauhti pelkällä fokalla.En ole koskaan saanut aaltoja onnistumaan kuvata, ei ne miltään näytä. Helpompi on kuvata tällaista sympaattista muumipapan majakkaa.

Yhden ainoan purjeveneen näin, se posotti kaukana koneella vastaiseen. Toinen eläväinen oli tällainen tuulellakäyvä vauhtikapine. Mies oli laittanut köysiin pienen spinnun ja tuollaisella pienellä laudalla huristeli.  Jumankekka kun äijä veti sitten kovaa tuollaisella.Hyppäsi pitkän hypynkin, en tietenkään onnistunut kuvaan saada. Minä kun tulen vanhaksi enkä jaksa purjehtia, niin hommaan tuollaisen. Tuulta oli ihan hyvästi, kyllä kulki leijat sekä purjevene. Jos joku nyt tästä sai sellaisen ahaa elämyksen, että purjevene olisi kiva, niin tuossa se on. Purjeet ja kaikki paikoillaan, tämä Storfidra on odottanut vesille pääsyä tuossa jo monta vuotta. Nyt on saatu lappu kylkeen että myytävänä. Siitä sitten vaan tekemään tarjous, niin pääsee purjehtimaan ja sataman saunaan kertomaan myrskyistä…

Aamulla aloitin uudestaan nostimen kehrän tutkimisen. Vastakkain oli nyt vastenmielisyys korkeita paikkoja kohtaan ja vaa’an toisessa kupissa halu purjehtia. Valinta oli helppo, ei kun mastoon.Hyvät näköalathan täältä kyllä on. Lopuksi sain vanhan kehrän irti.Olipas se kulunut, eihän tuossa mikään pysy.Mutta tuossahan minulla on melkein uusi, vähän käytetty kehrä. Pari tuntia meni remontoidessa mastossa.Läksin nosturin alta pois, tällainen laituri oli keskellä lahtea, en jäänyt sinne vaan jatkoin eteenpäin.Kauas Sapokkaan.Katselin seinässä sataman hinnastoa, marssin sisään ja sanoin etten ole tuollaisia rahasummia varautunut maksamaan. Kerroin että tulin venettä korjaamaan ja lähden huomenna eteenpäin, venekin on vain puoleksi laiturissa. Tahdon invalidialennuksen.

Neito kysyi jätänkö veneen tänne? No ei helvetissä, lähden veneellä eteenpäin, kun saan sen kuntoon, vastasin. No laitetaan 10 eurolla yö, tarjosi vastustamattoman tarjouksen neito.Kohta sain naapurin, veli venäläinen tuli Pietarista tuollaisella Havsfidralla. Tuo nauticattimies naureskeli venäläisen kulkuneuvoa. Minä että älä naura, ukko on ostanut muutaman tuhannen purjeveneen ja tulla posotti naapurimaahan. Ihan näytti iloinen ja onnellinen olevan. Suuri vene suuremmat murheet, eikä välttämättä ne purjehtimisen riemut sen riemukkaammaksi muutu Nauticatillakaan. Sitäpaitsi korkeammassa mastossa huimaa, kerroin kokemuksesta.Että sellaisella filosofialla mennään. Nyt kun vene on purjehduskunnossa, niin maailma on avoin ja täynnä mahdollisuuksia. On tullut aika lähteä, jälleen kerran…

Läksin kohti itää auringossa. Nilkutin siipirikolla purjeveneellä kohti Kotkaa, laitoin tuollaisen invalidi merkin keulaan, kartio kärki alaspäin. Pelkkä fokka keulassa kun ei saa tuota isoapurjetta ylös, se vaijeri on jumissa mastossa. Minä sentään yritin purjehtia.

Saavuin Kotkaan ja parkkeerasin tuon mastotikkaan juurelle ja kiipesin mastoon. Sain vaijerin väännettyä pois välistä, mutta se perhanan kehrä on rikki. Mitenkähän minä en sitä keväällä huomannut? Täytyy alkaa irroittelemaan nähtävästi sitä pylpyrää pois ja etsimään uutta. Tuultakin on, mitenkähän sinne mastoon pääsen takaisin?…