Ihmeellistä jorinaa

Aurinko paistaa ja liput hulmuaa kovasti.

Hiljaista on kaupungilla. Muutama ihminen liikkuu jossain. Neito satamakapteenikin laittoi eilen oven kiinni ja häipyi, sanoi että soita jos haluat jotain. Sauna lämpiää taimerilla.

Kysyi maksua, minä kysyin vastaan, että jos maksan lähtiessä. Sopii kuulemma mainiosti, ei ole harmainta aavistusta milloin lähden, tai mihin lähden. En vaivaa päätäni sellaisten asioiden pohtimiseen.

Elämä jatkuu pienellä saarella, pieni Hiidlanen sisälläni hyräilee õnnelikuna…

Minun kävi vähän sääliksi sitä Dirhamin satamakapteenia. Tämä silloin tullessa sanoi, että anon, että kerrot kun olet tulossa tänne. Pomo oli soittanut ja sanonut että purjevene on aallonmurtajalla. Tahtoi silloin jo tietää lähtöajan, mitenkä minä sitä tiedän. Nyt aamulla kävin sanomassa, että olen lähdössä, pistä paperiin aika.

On se rankkaa olla vuorokausi kerrallaan vahdissa, ensimäinen asiakas tulee kuukauden odottamisen jälkeen. Ja sekin sitten yllättää niin ettei merkkaa tuloa.

No sinne jäi Dirhami seljän taakse. Lupasin kertoa tulostani seuraavalla kerralla, voi näiden kanssa.

Purje vei ajoittain komeasti.

Lähellä Hiiumaan rantaa, Lehtman sataman lähellä tuuli tyyntyi.

Siitä vain eteenpäin.

Kunnes katselin että vetääkö tuo piirivalve vesihiihtäjää. Ei kuitenkaan, siellä oli köyden päässä märkäpuvussa vesiskoottein päällä istuksimassa rajavartija.

Kurvasivat ohi ja kääntyivät perään.

Skootteri irroitti itsensä köydestä ja ajoi vierelle. Minä tervehdin ja kysyin että mikä virkavallalla murhe? Ei kuulemma murhetta, tahtoivat tunnistaa minut. No kerroin että matkalla Dirhamista Kärdlaan olen. Eivät sen enempää kyselleet, vaan jatkoivat matkaa.

Siellä se Kärdla satama jo näkyikin.

Karttaplotterin karttakin vähän vanha, luotoja näytti että olisi edessä. Ei kuitenkaan ollut.

Vaan Kärdlan satama, kohta 10 vuotta vanha. Eu rahoilla rakennettu. Satamassa porukka puhui paksulla saarten murteella, tunsin saapuneeni kotiin…..

Aamulla oli tuulta sen 10 metriä koillisesta kertoi Tallinnan matalan säätiedot. Purjeet ylös ja silloin läksi.

Siitä Tallinnanlahden poikki, Naissaaren eteläpuolelta kohti länttä.

Oli tuossa mittarissa ajoittain suurempiakin lukemia, ei tullut kuvattua niitä, keskityin muuten vain matkantekoon. Viritin yhden reivin purjeeseen, helpompi sompailla ja autopilottikin pärjää paremmin.

Vesi on viileää vielä, tuuli tuntuu kylmältä.

Koitin tähyillä näkyisikö purjeveneitä, joiden kassa saisi kilvoitella. Tallinnasta lähtiessä yksi vene näkyi kaukana suomen suuntaan matkaavan. Sitä sitten huudeltiin myöhemmin vhf kanavilla, pyydettiin ottamaan merivartiostoon yhteyttä. Toinen näkyi vähän aikaa horisontissa kunnes katosi johonkin.

Laivoja näkyi redillä yhteensä 7 kappaletta, niitäkään ei liikkeellä näkynyt yhtään.

Lopuksi jälleen Dirhamiin, täällä on oudot satamakapteenit. Ensimmäinen kysymys on että tietääkö Eestin piirivalve että olet täällä? Totesin että eipä taida tietää, tämä heti terhakkana että nyt täytyy ilmoittaa heille. Minä että vedä nyt hyvä mies henkeä, ei sen tarvikkaan tietää missä minä seikkailen. Ei rajavartioille ilmoiteta kuin rajan ylityksistä. Lähti satamakapteeni mököttämään toimistoonsa.

Jos joku nyt tästä saa kimmokkeen ja päättää tulla veneellään Eestin puolelle, niin kannattaa huomioida että Eesti ottaa vieraat vastaan ja ei laita karanteeniin. Mutta ei se rajatarkastus ole kadonnut, pitää mennen tullen molemmissa maissa käydä rajatarkastuksessa. Siitä pitää informoida viranomaisia etukäteen.

Täällä on tekeillä jälleen suuret uudistukset, vaihteeksi jälleen Eu rahoilla. Nyt tehdään uutta laituria ehkä 100metriä, huvialuksille. En ole tätä satamaa koskaan täytenä nähnyt, mutta jos Eu maksaa niin kannattaahan sitä rakentaa.

Tulee tuollainen tosi järeä ramppi jolla saa melkoisen suuren laivankin veteen. Voivottelivat että ei tule juhannukseksi valmiiksi, kuten oli aikomus.

No sopii sitten turisteja, täällä ympärillä ei kyllä ole oikein mitään.

Tai siis on kaikki tarvittava, ylimääräistä ei kyllä ole.

Kauppa josta saa jäätelöä. Matka jatkuu, tuulen ja jäätelön voimalla….

Pienet hienosäädöt vielä ennen lähtöä.

Vähän epätasainen tuosta tuli kun kiireessä husoo leikkurilla. Minulle kelpaa kyllä.

Skodan selkään ja kohti pealinna Tallinnaa.

Vauhdinhurmaa skodalla. Kiikkerä vähän tuulella.

Mutta toi perille. Jos olisin maksanut sen 50 euroa päivä niin olisi ehkäpä parempi auto ollut, mutta kyllä minä tälläkin kiesillä kuljen. Lähdin vielä viemään auton takaisin vuokraamoon tuonne lentokentän lähelle. Jätin auton veräjälle, avaimet postilaatikkoon.

Tilasin Bolt taksin kohdalle, puhelin näytti että Sekinat Adeola Akolemobasi on taksikuski ja kohta kohdalla. Arvuuttelin mielessäni että mistähän Sekinat mahtaa olla.

Tämä olikin Nigerian neito joka pyyhkäisi autolla ja lähti viemään kohti Piritan satamaa. Ei tämä luonnossa ollut passikuvan näköinen.

Kyselin että miten olet eksynyt Nigeriasta Tallinnaan Bolt kuskiksi? Kertoi jotain opiskelusta ja kesätöistä. Hyvähän se on etteivät kaikki pakolaisia ole, vaan yrittävät leipänsä tienata.

Mutta minä olen valmis, veneessä alkaa kohta kaikki olla paikallaan. On tullut aika lähteä jälleen, hiphuraa, tätä on odotettu.

Uutiset kertoivat että Eesti laskee suomalaiset rajan yli ja poistaa sen karanteenin joka on tähän mennessä ollut. Onkin ollut rauhallista, kun turistit ei tormaa eestaas. Täällä oli lehdissä joitain viikkoja sitten, että suomalaiset soittelevat Nordica keskuksen Prismaan ja kysyvät että kuinka pääsen suomesta ostoksille? Samoin soittelevat sinne Super alkoon samoilla asioilla.

Vaelsin pitkin Emajõen rantaa katselemassa. Nuo saunalautat on populaariset, kalastajia näkyi ja kohtia joissa ovat majoittuneet oli paljonkin. Suuri osa kalastajista puhuu venäjää.

Kävin tukussa ostamassa vielä viimeisen silauksen tavaraa veneelle vietäväksi. Vielä vähän tehtävää, ennenkuin…

Varmaan kaikki jotka ovat tulleet veneellä Piritaan, ovat ihmetelleet tätä ihmeellistä betoni häkkyrää Tallinnanlahdella. Suomalaisilta olen kuullut mitä ihmeellisempiä juttuja sen tarkoituksesta, alkaen näköalapaikasta olümpialaisten ajalta. Vikipedian totuus on kuitenkin se, että se on ollut sukellusveneiden tankkauspaikka. Miimurannasta tulee polttoaineputket tänne ja täällä näitä maailmanlopun vehkeitä on tankattu.

Minä käyn vähän kävelemässä kauniissa kotikaupungissani Tartussa.

Aikavähän ihmisiä liikkeellä, turisteja ei ollenkaan.

Näissä raekojaplatsin terasseilla näkyy ihmisiä, paikallisia syömässä. Pöydät on pantu 2m välein ja 2 ihmistä on luvattu samaan pöytään, tai sitten jos perhe niin kaikki. Eestin kieltä ainoastaan kuulee.

Naapurin rouva kysyi että oletko ostanut uuden auton? Minä kysyin että näyttäkö uudelta? Ei, ei ole uusi auto, eikä minun. Vuokrasin sen, kun en tahtonut bussilla tulla.

Pistetäänpä tähän vielä tällainen kuva, parkkipaikalla Emajõen vierellä, hyvällä näkyvällä kohdalla seisova mainos. Mainostavat pikaveneellä ajelua Emajõella 99 euroa tunti. Kuinka paljon olen jo tänä keväänä ”tienannut” rahaa omalla kulkemisellani. Muistaakseni tuli joitain 14 tunnin päiviä kuljettua. Onkohan se vene yhtä mukava liikkua kuin tuo auto? Epäilen että tuollaiset traktorirenkaat ei kaikkein paremmat ole.

Nyt vielä vähän tekemistä ja odottamista, matkasuunnitelmaa on jo tehty. En kuitenkaan aio etukäteen rehvastellen kertoa, koska tuulen tiet ovat arvaamattomat. Pysykää kanavalla…

Koira tahtoi käyttää sitä veto oikeuttaan, hyppäsi eteiseen ja tuijotti kaulaketjuaan ja alkoi haukkua hillittömästi. Silloin on lähdettävä, koira kertoo välillä suureen ääneen että nyt olisi kyllä aika lähteä yhdessä. Uskomattoman kova ääni kun haukkuu täysillä pienessä eteisessä.

Ruokaa tulee kun vain grillin sytyttää ja iskee lihat tulelle.

Mikäs tässä.

Valmistaudun lähtöön, kävin vaihtamassa kaasupullon täyteen. Ei ole enään suomalaisia kaasupulloja veneessä. On eestin omat ja puolan pullot, 3 kiloisia ballooneita.

Tuon tulekustutimen otin myös mukaani veneeltä.

Ei kun leima kylkeen. Minä tiedän että jos suomessa merivartiat tulevat kysymään jotain, niin tahtovat aina nähdä että sammutin on katsastettu. Ja tiedän että sanomistahan siitä tulee, jos on eestin ohjeilla tulenkustutin. Tämä on kyllä ihan oikean luokan kustutin, mutta onneksi meitä jukuripäitä lakipykälillä varjellaan. Mutta aika torvi pitää olla, jos ei osaa sokkaa tempaista pois ja rutistaa liipaisimesta.

Tästä voi katsella nettikameraa, vasemmasta laidasta kun valitsee jahisadam, niin käkee Top marinan laitureille. Siellä se vene möllöttää, satamakapteenin valvovan silmän alla.

Kaikki kunnossa täällä etelässä…

.

Kävin sitten vuokraamassa auton.

Eipä ole kummoisen näköinen kosla, mutta ei myöskään hinnalla pilattu. Keskusteltiin omistajan kanssa, hinnaksi päätyi 10e pöivä. Eipäs tarvi bussilla ja taksilla seikkailla.

Auton kävin hakemassa taksilla, jota ajoi Mohammad, mies Pakistanista. Minulle ei oikein selvinnyt miksi ja kuinka hän oli tänne Tallinnaan taksikuskiksi päätynyt. Matka loppui ennenkuin pääsimme niin pitkälle jutuissamme.

Seuraavaksi sitten läksin etsimään satamakapteenia. Keskustelimme hinnoista, paikanhan olin jo löytänyt. Näyttää olevan virallisessa hinnastossa 22 euroa vuorokausi, tai kuumaksu 220. Seuraava on sitten 6kk maksu, eli kesän maksu, 1100 euroa. Kerroin että olen ensin muutaman päivän, sitten lähden purjehtimaan ja palaan jossain vaiheessa. Ehkä useampaankin kertaan. Yllytin että laitamme ronttikaupan, ettei tarvi aina vaivata satamakapteenia tulemisillani ja lähtemisilläni.

Tämä yllytyshulluna pani tarjouksen josta ei voi kieltäytyä. En kehtaa laittaa hintaa, mutta sanotaan että kyllä satamakapteeni ja kulkuri aina toisiaan ymmärtää.

Kun olin nämä kaikki muodollisuudet hoitanut niin läksin vetämään Skodalla kohti etelää.

Auto liikkui ihan hienosti, vaikka olikin päältä rujo. Spraymaalilla paikkailtu ja puskurit repsotti. Katsastettu se kyllä oli ja vakuutettu. Vielä oli uuden Wunderbau auton haju autossa, matka joutui.

Koira sai raivarin kun vieras auto parkkeerasi portille. Oli kyllä sitten vähän nolona, kun ynmärsi että kulkurihan se oli joka skodalla kotiin viiletti.

Nyt se vahtii autoa. Ei ymmärrä miksi mies yksi päivä nauraen lähtee, samoin iloisena takaisin yksi kaunis päivä jälleen tulee. Mikä on sen miehen kulkemisen logiikka, ajattelee koira, koiran päässään.

Muutaman päivän päästä taas mennään, arvaan minä…

Läksin aamulla kohta tapaamaan rajavartiostoa Suomenlinnaan. Kerroin rajamiehelle että olen nyt riittävän kauan ollut suomessa, lähden takaisin Eestiin. Tämä että näytäppä passi ja veneen paperit ja miehistöluettelo. Räknäili niitä aikansa ja kysyi: ”Voinko kysyä mikä on matkan tarkoitus, ottaako Eesti Vabariik sinut vastaan.” Kerroin että tahdon takaisin meren toiselle rannalle, ottavat minut hyvin vastaan.

Rajamies osoitti sormella että tuollapäin on Eesti ja toivotti hyvää matkaa. Nämä ovat hyvin käyttäytyviä ja kohteliaita rajamiehiä.

Tänne Harmajalle tuuli kantoi, sitten se hyytyi, koneet käyntiin ja matka jatkuu.

Kauheaan tyyneyteen.

Kompassisuuntaan 190, tuttu reitti. Välillä laskin, kerralla näkyi 11 laivaa, ei yhtään huvivenettä.

Aegnan kohdalla alkoi vhf radiosta tulla koordinaatteja ja kutsuivat purjevenettä, sehän olin minä. Soitin Eestin piirivalvelle kännykällä takaisin ja kerroin että minä se olen. Neito vastasi että: Ahaa, purjevene Birgitta, tervetuloa, Piritassa on vastaanottajat tulossa vastaan. Suomenlinnasta olivat kertoneet, että kulkuri saapuu.

Hurautin tuohon rajavartioiden kopin luokse, tulivat kyselemään kaikkea. Näytin papereita, nämä toivottivat tervetulleeksi näyttäessäni eestin id kortin ja suomen passin. Alkoivat puhella karanteenista, minä että ette kyllä laita karanteeniin. Pienen selittelyn jälkeen totesivat että ei laitetakkaan karanteeniin miestä. Hyvä niin. Ei minua rajat pidätele, vähän hidastaa vain. Kotiläksyt pitää vain tehdä hyvin ja valmistautua.

Niin on taas tämäkin päivä pulkassa, tässä elämän mittaisessa vaelluksessa, tai legissä, kuten jotkut purjehtijat hienosti ilmaisevat….

Seikkailin tänne HMVK satamaan, ihmettelemään miksi laturi ei lataa.

Otin laturin irti ja katselin sinne sisään, hiilet on kunnossa. Diodisilloista ei osaa mitään sanoa. Tutkin laturin johdotuksia virtalukosta lähtien ja akkuun, ei niissäkään mitään vikaa näkynyt. Panin laturin kiinni ja kas, nyt se lataa. Olisi kiva tietää missä se vika oli, mitä tein mikä korjasi tilanteen. Todennäköisesti joku johtoliitos, laturin säätäjä periaatteessa voisi temppuilla, mutta diodit ei luulisi sellaista tekevän.

Nettiyhteydenkin sain toimimaan, ostamalla uuden prepaid kortin. Minulla ei ole kuin Eestiäinen netti ja se jotenkin hajosi.

Kävin haahuilemassa kaupungilla, tämä ei ole minun kaupunkini.

Mitäs väliä sillä on? Etsin toisen kaupungin, jossa tunnen olevani kotona.

Matka jatkuu….