Ihmeellistä jorinaa

Kun on se aika niin silloin lähdetään, velvollisuudet oli hoidettu jo eilen satamakapteenin kanssa. Mukisematta maksoin 5.99 metriä pitkän veneeni laiturimaksut.

Nukkujat jäi nukuksimaan, minä pistin ison vaihteen päälle ja menoksi.

Ohi sataman ja merelle. Vastatuuli moottorilla ja sitten purje ylös.

Tuossa kohtaa meri oli vähän kuoppainen, piti käydä fokka keulassa asettelemassa. Aalto tuli kannelle ja kenkään.

Nostin nuo melkein uudet purjehduskenkäni kuivamaan. Outo juttu, kenkä haisee samalle kuin koiran tassu. Märkä koiran tassu, olisi kyllä kaapissa ihan uudetkin kengät. Mutta nämä vanhat on niin hyvät jalkaan.

Uusi purje vie hienosti.

Vastaankin tuli veneitä, kaikki oli suomalaisia. Mielipuuhaani on toisten arvosteleminen, kuka purjehtii liian suurella tai liian kalliilla veneellä.

Kuka pelkää saavansa raitisilma myrkytyksen ja istuksii tuollaisessa teltassa ja katselee maailmaa muovi-ikkunastansa.

Kuka vetää jollaa perässään Baltiassa. Baltiassa ei ole kyllä paljon jollalla käyttöä ole, taitaa olla siksi että voi lapset panna satamassa rallia ajamaan ja häiritsemään muita.

Kuka taas vetää hienossa 6m sivutuulessa moottorilla. Onneksi minä osaan aina käyttäytyä. Jos en osaa, niin mitäs se muille kuuluu miten minä elän.

Välillä alkoi nälkä vaivata.

Kyllä Gruusialaiset leivän osaa tehdä.

Ja matka jatkuu.

Välillä löytyi väylänpätkä jota läksin seurailemaan, kunnes se polku lähti väärään suuntaan ja minä läksin umpihankeen tarpomaan.

Tõll näytti tien satamaan.

Paikan nimi on Kuivastu. Soitin satamakapteenille että olen tulossa, tämä että näkee ikkunasta purjeet.

Täällä on perin 9 suomalaista purjevenettä, yks Eestin purjevene on matkalla Latviaan. Satamakapteenin kanssa juteltiin, pahoitteli kun joutui leimaamaan siitä sataman sarjakortistani viimeisen yöpymisen. Yllättävän kauan se riittikin…

Koko päivän tuuli on puhissut. Suunta on suomeksi lounas. Eestiksi se on edela. Se suomen etelä taas on lõuna eestinkielessä. Jostain syystä nämä on vähän kuin paikkaa vaihtaneet nämä suunnat. Sieltä se nyt kuitenkin puhaltaa.

Välillä sitten taas vettä niin että tuntuu. Onneksi vene on vedenpitävä.

Välillä kävin kävelemässä, nämä takimmaiset laiturit on ihan rauhallisia. Tämä eka, turistilaituri hyppää. Minä kyllä sain lopuksi köydet niin viriteltyä että vain keikkuu, ei temmo hulluna köysiä vastaan. Pitää vain saada pidemmät köydet, niin jää joustovaraa. Ne joustimet ei siinä oikein auta. Kahdesta veneestä katkesi yöllä köysiä.

Tuommoista ihmettelin, se on varmaankin joku rajavartioston vanha vekotin. Nyt joku onneton on sen ostanut huviveneeksi. Epäilen kyllä ettei se niin mukava ole. Huvinsa kullakin.

Pitkäjalkaisia alkuasukkaita käy laitureilla kukat kädessä keikistelemässä. Niitä oli pitkin päivää, joku rituaali nähtävästi.

Läänemere põhjaosa, Liivi lahe põhjaosa, Väinameri, Soome laht: edelatuul 6-12, puhanguti kuni 16 m/s, hommikuks nõrgeneb, päeval edela- ja lõunatuul 4-9, puhanguti 13 m/s. Laine kõrgus 1-2 m, Väinamerel 0,7-1,2 m. Hoovihm, päeval võimalik äike. Nähtavus heast mõõdukani, intensiivsema saju korral halb.

Mutta tällaista lupaa sääennuste, saapas nähdä…

Tuossapa pari kuvaa Pärnu postimies lehdestä napattuna, ne on maanantaipäivän myräkästä. Siitä samasta jolloin minä Ooppelilla ajoin myrskynsilmän läpi Pärnuun.

Mutta kyllä täällä nyt toissa yönäkin satoi. Tuossa minun mittarissani on suuri skaala, sopii reilummatkin sateet ennenkuin vuotaa yli.

Tällaiset reilu 50mm kuurot ei vielä paljon mittaria heilauta. 50mm sinänsä on aikapaljon.

Aamullakin vettä oli jossain painanteissa ihan järvinä.

Tässä euroopan sääkarttaa, näyttää näitä matalapaineita tulevan ihan jonossa atlantin suunnalta. Että ei tämä riemu ihan heti lopu.

Tässä tiistai illalta ensin pienempää vihmaa.

Sitten tuuli nousi ja vettä vähän enemmän. Kuvaa ei saa kuin tuulen alapuolelle. Kamera saisi vettä.

Satamakapteeni kulki koko yön eestaas laitureita katselemassa tilannetta. Vesi nousi yön aikana ainakin metrin, kun tuuli painaa liivinlahden vettä jokeen takaisin.

Yöllä laineet keinutti kuin kiikkustuolissa, piti vain varoa ettei lennä seljälleen….

Kävin kaupassa ostamassa grillihiiliä, ajattelin grillata vielä ennen lähtöä. Otin hiilisäkin kasasta ja marssin kassalle. Kassa löi hinnaksi 6.99 euroa, sanoin että kasassa on hinta 2.99. Myyjä lähti katsomaan ja sanoi että se on toisten hiilien hinta. Minä että se hinta on näiden säkkien kasan päällä. Nämä että ei ole en kuulemma osannut katsoa.

No jätin tavarani kassalle ja läksin kuvasin kasan ja naapurikauppaan hiiliostoksille.

Lähetin huvikseni sähköpostia Rimin asiakaspalveluun, kerroin tilanteen. Sanoin että ymmärrän että työntekijät laittavat vahingossa kyltin väärään kohtaan, sitä en ymmärrä että se yritetään laittaa minun syykseni.

Sain vastauksenkin, kaupasta oli kysytty ja kyltti oli kuulemma oikein. Kyltin eripuolilla oli eri hinnat ja naama näytti oikeaan kasaan. Lähetin heille vastauksena tämän kuvan, kysyin että valehteleeko kuva vai teidän myyjä? Saas nähdä mikä nyt on vastaus.

Kai ne kohta kaupassa väittää että, minä olen kääntänyt kyltin ja yrittänyt pettää kauppaa. Perskuta näiden kanssa.

Koira katsoo suu auki grillaamista.

Kumma koira, ei se näistä lihapalasista ole kiinnostunut.

Marinaadipurkin se kyllä syö puhtaaksi.

Sitten olikin jo aika lähteä, hypätä Ooppelin selkään.

Kiersin auton ympäri, jopas on matalat renkaat. Kuin mikroauton renkaat.

Ennenhän renkaan korkeussuhde oli normaalisti 80, taisi joskus olla vielä korkeammatkin. Tässä 40 sarjan renkaat.

Huristin pilvien suuntaan.

Sitten alkoi näkyä synkempiä pilviä, rohkeasti vaan kohti.

Tässä kohdassa vettä ei niin paljon tullut, uskalsi kaivaa kameran. Ei kylläkään katsoa kameraan vaan sokkona laukaista. Vettä tuli ihan hulluna, autoja seisoi tien varressa, minä posotin Ooppelilla 40km tunnissa,

Saavuin ehjänä perille, sateessa oli sopivasti tauko että sain tavarat veneelle. Nostin lipun merkiksi veneen ahteriin, vein Ooppelin takaisin.

Tällaista lupaa riigi ilmateenindus.

Liivi lahe põhjaosa: loode- ja läänetuul 8-12, puhanguti 15-18 m/s, pärastlõunal pöördub edelasse, öösel 10-15, puhanguti 20-22 m/s. Aeg-ajalt sajab vihma, võib olla äikest, pärastlõunal ja öösel sajab kohati hoovihma. Nähtavus mõõdukas, tugevas sajus halb. Laine kõrgus 1-2 m.

Tuulta, sadetta ja mahdollisesti ukkosta, olen kokenut joskus sen mahdollisen ukkosen myös veneessä. Eihän tuo autossa niin haittaa, jos menee näkyvyys sateessa niin pysäytetään tien poskeen. Veneellä se ei ihan niin ole, että jäädään väylän poskeen odottelemaan ja ihaillaan taivasta ja välkkyjä.

Aamupalaksi Pärnunlahden rysästä kalastettua savustettua kuhaa.

Vähän pilveä nousi taivaalla, mutta ei ne sataa jaksanut. Pärnussa oli kuulemma tullut vettä oikein kunnolla, nousi kaduillekin. Purjevene Birgitta on pärnussa, mutta ei purjevene vettä pelkää.

Kävin vähän Emajõen rannalla kävelemässä.

Sekä torilta vähän shoppaamassa. Aikapaljon ihmisiä.

Vähän perunoita mukaan.

Olen keräillyt tarpeellisia asioita mukaan. Kuten mansikoita laatikollisen.

Kamera on mennyt hajalle, ehkä joka kolmas kuva onnistuu. En vie enään korjaukseen, epäilen elektroniikka viaksi, kun autofokus ei fokusta. Se minun hovikorjaajani on paremmin optiikan ja mekaniikan mestari. Uusi kamera on tilattu ja odottaa kaupassa noutoa.

Että tervituset Tartust. Huomenna taas Ooppelin selkään…

Siitä minä sitten aamulla läksin, kello oli jo melkein 8 kun irroitin köydet.

Sinne jäi kaikki kiireiset lennukkimiehet ja purjehtijat nukkumaan. Levätköön rauhassa. Satamakapteeni heilautti ikkunasta kädellä kun läksin.

Kihnu Virve oli jo lähtenyt, tämä on aikainen.

Purje vei ja Kihnu jäi horisonttiin.

Aikansa kutakin, sitten se perhana tyyntyi. 1/3 matkasta meni purjeella sitten oli käynnistettävä moottori.

Lähellä Pärnua alkoi sitten muitakin liikkua.

Eikä väylältä uskalla poistua, vedet on miinoitettu.

Olipa paljon ihmisiä Pärnun rannoilla. Aivan tolkuttomasti, on alkanut Eestin suvi^®.

Lopuksi saavuin Pärnu kaupunkiin. Muutama suomalainen purjehtija oli jo tänne ennättänyt, yksi vanha tuttavakin Baltian seikkailuilta. Rannalla jälleen Pärnun pursiseuran eläkeukot tervehtivät iloisesti. Kyselivät mistä mies tulee.

Minä otin veneestä lipun pois, merkiksi satamakapteenille.

Soitin autovuokraamoon, neito valitteli että auto jonka varasin oli Ooppeli huollossa. Tarkoittaa että oli rikki.

Tarjosi että ota tuosta tuollainen. Tämä oli joku Opel Insignia. En ole koskaan moisesta mallista kuullutkaan.

Hyvä autohan se on, ainakin ihan hyvä ajella.

Automaatti keppi D asentoon, vasemmassa laidassa rattia tuollaisia symboleita joiden arvasin olevan autopilotti ja sitten mennään.

Nappuloita on kojelaudassa aivan hirvittävän paljon, yritin niitä välillä vauhdissa painella. Yritin saada huvikseni ajotietokonetta päälle, ei tullut, alkoi radio huutaa, välillä taas alkoi kylmää puhaltaa oikein tosi paineella. Luovutin ja annoin olla.

Koira oli vastassa, on näköjään erityisen vihainen kun Ooppeli tulee. Kai Ooppelikuskit on epäilyttävää väkeä tämän mielestä. Leppyi kyllä kun minut tunnisti Ooppelikuskiksi.

Että sellainen päivä, purjeella ja Ooppelilla pitkin mantuja….

Kihnussa on oma pelastusasema, kuulemma 4 miestä töissä. Yksi tankkiauto, yksi paloauto ja yksi ambulanssi. Lueskelin internetin ihmemaasta, että näillä on keskimäärin 12 lähtöä vuodessa. Tekee keskimäärin 1 lähtö kuukaudessa. Siinä voisi välissä kaikkea harrastaa, vaikka tehdä huonekaluja tai matkamuistoja myyntiin. Tai rakentaa laivan.

Näin kaupan eteisessä ilmoituksen, myydään mansikoita. Soitin ja nainen sanoi että on kaupungissa, tulee iltasella. Kerää mansikat ja tuo minulle. Lupaus piti, 2kg Kihnun mansikoita yhteensä 10e.

Eestin suvi ja Kihnun mansikat, ei paha.

Näitä on täällä yllättävän paljon, tässä taas malli millainen minullekin sopisi. Sivuventtiili K750 kuution koneella.

Tässä päivän eksoottisemmalla vehkeellä saapujat, suomen ihmiset lentokoneella.

Kävin vähän auttamassa rantautumisessa. Tuohon jos mihinkään tuuli ottaa, moottori kun käy niin ropelli vetää kokoajan. Pakkia ja jarruja ei ole.

Mutta kyllä tuollaisellakin kulkuneuvolla pienellä tuulella ammattimies rantautuu.

Tässä satamassa kaikki satamakapteenit on jostain syystä paksuja äkäisiä täti ihmisiä. Täällä ei vastaan juosta, eikä edes kävellä vieraita. Ainoa millä täti tulee toimistosta on Kihnu virve, siis se laiva. Täti katseli ikkunasta kun lentokone rantautui, ei tullut ulos.

Mutta minä läksin toimistoon, aloin paksulle äkäiselle tädille lirkuttelemaan. Kyselin että mitenkäs on päivä mennyt, onko lentokoneita näkynyt? Tarjosin mansikan, niitä näitä juttelin rauhoittavasti. Sitten tempaisin valttikortin taskusta. Sl marinan 5 yön sarjakortin. Aloin tälle satamakapteenille johdattelemaan, että lähden aamulla kohti Pärnun kaupunkia. Sanoin että tulin ke-to yöllä. Eli näitä öitä tulee yhteensä vähän yli 2.

Tämä että tuossahan on 2 maksukohtaa vielä. Minä että älä nyt tee mitään hätiköityä, minä tulen tänne vielä takaisin. Jätä minulle yksi yöpyminen, tämä että menköön.

Minä olen tällä 5 yön kortilla jo 8 yötä ollut ja vielä jäi jäljelle. Näyttää että markkinahommat helppoheikkinä eestin puolella on kantanut hedelmää.

Kampelat on syöty ja fillarilla ajettu 66km. On aika jatkaa matkaa Kihnun saarelta…

Lueskelin Eestin radion kotisivulta uutisia, kuinka juhannus meni. Ainakaan Naissaaressa tuolla Monican varustamolla ei kaikki mennyt putkeen.

Juhannuspäivän aamulla oli poliisi saanut hälyytyksen Naissaarelle, jossa mies oli kaatunut ja päähän reijän saanut. Poliisit lähti miestä viemään mantereelle, selvisi että mies oli tuon Monican kapteeni. Poliisit jättivät kapteenin ambulanssiin Tallinnassa ja lähtivät katsomaan mitä Naissaaressa tapahtuu. Naissaaresta löytyi joku Monican mikälie apukapteeni joka oli laivalla lähdössä viemään ihmisiä Tallinnaan. Olisi tällä pätevyydetkin kuulemma ollut, oli vain juovuksiin tämäkin merenkulkija. Samassa se ensimmäinen kapteenikin tuli takaisin, pää paikattuna ja tarjosi että on jo selvinnyt, voisi lähteä ajamaan laivaa. Ei kelvannut vieläkään poliiseille. Poliisit soittivat laivan omistajalle, että pitäisi saada matkustajat Tallinnaan. Omistaja sanoi että uusi kapteeni on tulossa pikaveneellä, tulikin mutta tämä firman kolmaskin merenkävijä oli juovuksiin.

Tilanne selvisi sillä että Katherin laiva tuli tuomaan ihmisiä Naissaareen. Tämän kapteeni lupasi viedä ihmiset saarelta maihin, silläaikaa kun tämän tuomat saareen tutustuu.

Olipa merenkävijöillä vaikea juhannus Naissaaressa. Aivan kuin jostain komediasta.

Minä kiertelin fillarilla ympäriinsa, täällä oli juhannus sujunut rauhallisesti.

Kiertelin ja katselin.

Lopuksi olin ajanut päivänmittaan 34km.

Fillarilla voi ajaa vaikka on kuuma ilma, pysähtyessä kyllä sitten alkaa kuumeta mieskin.

Päivänmittaan tänne saapui muitakin. Muutama Latvialainen, yks Liettualainen, pari Eestiläistä ja suomenlippuja yhteensä 3.

Yksi Ruotsinlippu myös ilmestyi myöhään illalla. Siinä purjeveneessä miehet puhuivat Latvian kieltä, veneen perässä se ruotsin lippu. Oikeassa vantissa roikkui Eestin sinimustavalkea ja vasemmassa Latvian viiri. Tahtoivat näillä nähtävästi näyttää että vene on Ruotsin rekisterissä, vieraslipulla näyttää että kylästämme täällä ja vasemmalla viirillä että olemme latvialaisia.

Illalla vielä tuo Kihnu Virve tuli ja toi mantereelta muutaman ihmisen saareen. Jää tänne yöksi ja aamulla lähtee taipaleelle.

Se toinen, The Virve tuli sukulaisten tuomana satamaan. Tuli tuonne baariin ja toivat muorille olutuopin eteen. Minä ensin meinasin lähteä jututtamaan Virveä, mutta tämä keskusteli näiden toisten kanssa niin intensiivisesti etten kehdannut häiritä. Eikä minulla mitään erityistä asiaa olisi ollutkaan, kunhan olisin jututtanut muoria vanhoista ajoista.

Että tällä hetkellä kaikki Virvet saarella ja kaikki hyvin….

Kun hetki on lyönyt niin silloin lähdetään. Satamakapteenin kanssa selvitettiin välit jo edellispäivänä. Moottorilla irti laiturista ja purjeita ylös.

Tuuli lähti viemään ojaa pitkin ulos Liivinlahdelle. Sen syventäminen on ollut mietteissä vuosia, tahtoo myrskyt tuoda hiekkaa kaivettuun kanavaan. Nyt olisi sitten varattuna ollut jo rahaakin kaupungin talousarvioon, silloin ei vai sitten tajuttu lupia hakea ajoissa. Saas nähdä josko syksyllä saavat kaivettua, taitaa olla 2,5 metriä matalin kohta. Kaiku kyllä näytti välillä 2 metriäkin

Ohi Abrukan saaren, siitä suuntaa kohti Kihnun eteläkärjen matalikkoa.

Säätiedoitus lupasi suunnaltaan vaihtelevaa tuulta 2-7m/s. Vauhtikin vaihtelee silloin samaan tahtiin. Välillä kulki aivan hienosti.

Välillä taas tuo laskukone näytti että olen siinä Kihnun matalikon kohdalla 24 tunnin kuluttua.

Kunnes mittari pysähtyi kokonaan. Senkin vielä kestäisi, sitä ei kestä kun 0 solmussa alkaa vene pyöriä ja nokka näyttää takaisin tulosuuntaan. Ohjailukyky vaatii sen 0,2 tai jotain sellaista vauhdiksi.

Töräytin moottorin käymään ja tyhjäkäynnillä kohti Kihnua kihnutin.

Heti helpotti kun edes kokka oli menosuuntaan.

Otin joutessani tuon lipunriekaleen pois, alkoi jo muistuttaa liehekkeistä sotalippua.

Kaivoin laatikosta uuden lipun. Vähän on rypistynyt, tuulessa kyllä oikenee nopeasti.

Laadukkaan tuotteen tuntee siitä, että tekijä laittaa nimensä ja päivämäärän lappuseen kun on saanut lipun valmiiksi. Kiitos Arja, hyvä lippu.

Tuuli tuli takaisin, ei se jäähdytä, mutta vähän ilma liikkuu.

Lopuksi heti kohta 17 tunnin purjehtimisen jälkeen olinkin jo Kihnussa, aurinko oli jo laskenut. Sidoin veneen kiinni laituriin Kihnu Virve viereen ja aloin nukkumaan….

Juhannusaattoa ei kutsuta tälläpuolella lahtea juhannusaatoksi, vaan voitonpyhäksi. Minä ihmettelin kauan mistä se nimi tulee. Kuulostaa neuvostoliiton aikaiselta pyhältä. Mutta sen tarina onkin vanhempi. Kyseessä on 1919 ratkaisutaistelu toisella puolella Eesti ja Latvia, toisella puolella saksa. Punaisten kanssa oli välit jo selvitetty keväällä aiemmin.

Tähän voitonpyhän seremoniaan kuuluu sellainen voitonpyhän tulen jakaminen. Presidentti ja paljon muita oli mukana seremoniassa Tallinnassa, jossa nämä nuoret kotkat panivat tulen palamaan.

Sitten sitä tulta jaettiin sellaisiin tötteröihin joilla tämä tuli vietiin eri maakuntiin presidentin käskyllä.

Minä satuin paikalle kun tuli tuotiin Kuressaareen, siitä tötteröstä ottivat tulen ja jakoivat kaikenmaailman öljylamppuihin ja lyhtyihin. Ihmiset veivät myös kotiinsa, en tiedä mitä tekivät.

Puheita pidettiin ja lopuksi vapaaehtoisia oli vartiossa tällä itsenäisyystaistelun muistomerkillä.

Sitten tulentuojat marssivat pois, kodukaitseliidun, eli suojeluskunnan miehiä, niiden naisosaston jäseniä. Nuoret kotkat, eli nuoret miehet, sekä kodutyttäret, eli tyttöjen osastot. Sinänsä näiden toiminta on varmastikin nuorille ihan hyvä asia. Homma on johdettua, yritetään keksiä jotain tarpeellistakin tekemistä. Pysyy ainakin pois pahanteosta ja löytää samanhenkistä yhteiseloa.

Tuo tulenkantaminen kyllä jotenkin minulle nosti hymyn, kuulostaa niin miten sanoisin, erilaiselta. Mutta toisaalta kaikenmailman olumpialais tuliakin kyllä kiikutetaan eestaas. Kyllä näille Eestiläisille itsenäisyys on pyhä asia, on kokemusta sen menettämisestä. Tuntuu silloin paljon tärkeämmältä, kun sitä ei pidä ihan itsestään selvyytenä.

Nyt on satamasta lähtenyt kohta kaikki, täällä oli 4 suomalaista purkkaria, Liettuasta sekä Latviasta. Kaikki purjeveneet on häipyneet, ainoastaan yksi Latvian moottorivene on vielä jäljellä.

Lueskelin siitä Bellingshausenin alkuperäisestä retkestä, mitä niihin kahteen laivaan oli ruokatarpeita kasattu. Hirmuinen lasti, herneitä 20,5 tonnia, 65,8 tonnia ruis ja vehnäkorppuja. Voita tonnitolkulla ja viinaa ja vahvaa viiniä melkein 4000 litraa, tupakkaa yli 200kg. Tosin viina ja tupakka loppuivat moneen kertaan, sitä saatiin matkanvarrelta lisää ostettua.

Minä kokosin myös vähän tarvikkeita lähtöä varten. Tupakkaa ei ole, kankeaa viinaa on yksi pärekopallinen hätätapauksia varten.

On tullut jälleen aika irroittaa köydet, aika alkaa virrata päälärin reunojen yli. Aika ei lopu, sitä tulee ja tulee lisää taivaan tuutista. Kunnes se pääläri on täysi ja virtaa yli. Silloin on oikea aika jatkaa matkaa. Oskari, satamakapteeni lausui, tulehan takaisin. Kun tulet niin jatkamme juttelua siitä mihin viimeksi jäätiin.

Kyllä satamakapteeni ja kulkuri hyvin pärjää, meillä ei juttu lopu kun istuksimme ja kerromme tarinaa…..