Ihmeellistä jorinaa

Säätiedoitus lupaa pohjoisenpuoleista tuulta, se sopii minulle. Iltapaivästä kylläkin kääntää länteen, se tarkoitaa vastaiseen.

Siitä minä nostin purjeen ja matkanteko alkaa.

Tuosta saarten välistä pois avoimille vesille.

Keltaiset kyltit tietä näyttää.

Keula kohti länttä ja sitten mennään. Hyvää kyytiä taas.

Ennen Porkkalaa tuli pesukarhu satamasta tuollainen vekotin. Se nosti satamassa purjeet ja liikkui yllättävän kovasti. Sinne häipyi, toinen purjevene tuli myös koneella. Kohta nosti purjeet ja purjehti minun perässäni. Ei saanut kiinni, eikä myöskään jäänyt jälkeen. Varmaan tunnin tulimme peräkkäin

Kunnes tuuli katosi, matkanteko alkoi hyytymään.

Kun loki näytti 1,6 solmun vauhtia niin tällä petti hermo ja tempaisi koneen käyntiin.

Sinne lähti moottorit pauhaten. Minä jäin kellumaan, niin paljon oli vauhtia kuitenkin että suunta pysyi.

Kohta tuuli tuli takaisin, suunnasta etelä. Taas mennään.

Tuossa Rönskärin majakan lähellä yksi moottorilla ajava tahtoi kiilata minut. Minulla autopilotti päällä ja tulin väylälle. Katselin että ei näytä tahtovan tietä antaa vaikka olemme törmäyskurssilla. Eikä antanut tilaa, no en minäkään väistänyt, katsoin että taitaa ehtiä alta pois. Äijä istui takana ja tuijotti eteensä, pälkähti päähän että soitanko merivartiostolle, menkää katsomaan onko se kuollut sinne kipparinhattu päässä.

Olisivat olleet virkavalta lähellä. No jos se vaikka nukkui.

Matka jatkuu, tiukka vastainen. Tämä vene tykkää vastaisista tuulista. Lähtee kuin vasikka keväiselle pellolle.

Siinä oli aikaa alkaa ruokaa miettimään. Nuudelit ja Gruusialaista chliä.

Chili korostaa makua.

Vielä tonnikalaa sekaan. No ei kyllä nyt oikein onnistu, nähtävästi vika raaka-aineissa. Koiran ruokaa.

Sain koukittua sen viirin alas ja korjasin narun kiinnityksen. Viiri takaisin salkoon.

Lopuksi päädyin tänne Reservaattiin. Täälläpäs on paljon veneitä. Mitähän ne kaikki täällä tekee? Miksei ne pysy kotona?

Tässä on karttaa, jos joku on kiinnostunut. Muutama luovi, pari viimeistä mailia koneella. Mihinköhän minä olen matkalla ja menossa? Mitä siellä perillä on? Saavunkohan koskaan perille?

Aamusella purjeita ylös, kävin tuon majakkalaivan vieressä kääntymässä. Ajattelin jos Patu olisi ollut pihalla, olisin tervehtinyt.

Eipä näkynyt miestä, käänsin keulan kohti etelää.

Pari venettä jäi vieraslaituriin. Minulla oli ensin suunnitelmana että lähden Haapasaareen.

Tuulta oli hyvin ja purje vetävä.

Vauhtia oli sopivasti. En minä voinut sinne Haapasaaren suuntaan mennä. Ei tällaisellä vetävällä tuulella voi pysähtyä. Haapasaaren takana olisi seuraava saari ollut Suursaari, sinne en olisi päässyt. Idässä taas olisi kohta Venäjän raja. Joten kokka kohti länttä.

Ohi tuon Haminan sataman. Läpi Ruotsinsalmesta.

Ohi tuosta Sapokan keppipaljoudesta. Hyvin kulkee vene.

Ohi Mussalon sataman.

Reivattu purje vie, tässä vähän videota. Pohjois tuuli on hyvä, ei tule aaltoja hidastamaan kulkua. Rannikko ja saaret suojaavat.

Katselin vastaantulijoita ja saaria. Nautin vauhdin hurmasta.

Sitten se tapahtui, takaa lähestyi purjevene, täysin purjein.

Minä jo meinasin purkaa reivin, kehno vetää ohitseni.

Sitten tajusin, se oli pesukarhu vene, sillä oli satamakarhu viiri saalingissa.

Minulla taas oli Liettualaisen, Smiltynes pursiseuran viiri. Enkä saa sitä alas, kun purjeen nostossa nyöri jäi jotenkin purjeeseen ja katkesi. Katsoin parhaammaksi että menköön viiri ja lippu etiketti veneilijä. Olisi voinut jäädä ohittamatta, jos olisin reivin purkanut, mutta mitäs järkeä sitten olisi ajella rinnakkain? Menköön.

Sillä oli solmun osia kovempi vauhti kuin minulla, onneksi tiemme erkanivat kohta. Se läksi eri suuntaan kuin minä.

Aloin joutessani kokkaamaan. Vähän hankalaa kun vauhtia on ja autopilotti ei oikein tahdo osata pitää kurssia.

Jotenkin tuli eri näköinen kuin tuossa paketin kannessa.

Löin siihen päälle Chiliketsuppia, ajattelin että se korostaa ruuan makua. Kyllä nyt on vaihdettava kokkia tai ainakin raaka-aineita. Pitäisi laittaa varmaan taas salaverkko. Kerran muuten tuli yksi uistimen heittäjä heittelemään. Minä että älä perkele sinne heitä, siellä on verkko. Tämä että miksei ole merkkejä? Minä että milloin olet salaverkossa merkit nähnyt?

Purin reivin pois kun vähän tuuli moinasi, taas mennään niin että tuntuu.

Lopuksi saavuin Villinkiin, pitkä päivä, 12 tuntia. Loki näytti 68 merimailia, gps näytti 130,81km eli 70,63 merimailia….

Tänään aamu alkaa purjeen nostolla. Moottorilla aisasta pois ja purje ylös. Sitten lähti.

Sinne jäivät.

Vielä vilkaisin Sapokkaa, mastoja on pystyssä.

Minä otin suuntaa tänne Ruotsinsalmeen. Myötäisessä huristan.

Suuntana Haminan kaupunki, se ei ole kaukana.

Hyvin vetää purje, matka joutuu.

Tänne oli tuotu uusi laituri ja aallonmurtajaa tehty. Se on hyvä.

Läksin kaupungin suuntaan fillaroimaan, jäin katselemaan näiden mölkynpelaajien pelaamista. Eläkeläisiltä näyttivät, vanhoja ihmisiä.

Tässä Tervasaaressa on tämä majakkalaiva Hyöky. Näkyi omistaja istuksivan parin kulkijan kanssa terassilla. Näki minu ja huikkasi suureen ääneen Tere. No minä vastasin tere tere, kuidas läheb? Juteltiin tämä kertoi Eestin ja Neuvostoliiton matkoistaan ja suhteistaan. Minä että odota hetki, tulen takaisin.

Kävin purjeveneessä hakemassa tuollaisen pullon, tulin takaisin ja löin pöytään ja sanoin että terveisiä Eestistä. Jo alkoi juttu luistaa vielä kovemmin. Juteltiin varmaan tunti tämän vanhan merimiehen kanssa. Tämä että haluatko tutustua laivaan ja kokoelmiin? Tottakai haluan.

Äijä löi minulle avainnipun kouraan ja sanoi että noilla aukeaa ovet.

Otin kokoelmista muutaman kuvan, tänne pitäisi varata päivä katsella, eikä sekään riittäisi. Patu oli monessa kuvassa mukana, vähän yllätyin. Oli kuvaa Ruotsin kuninkaan kanssa, parinkin eri puolustusvoimain komentajan. Milloin laivastovierailu tuli Haminaan ja jälleen Patu eturivissä käteltävänä ja lahjan saajana.

Katsoin ikkunasta kun patu jakoi lahjaa tuttavilleen, itse ei ottanut.

Tuollainen se on S/S Hyöky. Maailmaa nähnyt ja kokenut kuten omistajansakin.

Se on muuten myynnissä se laiva. Että jos joku kuivanmaankapteeni tahtoo alkaa laivanvarustajaksi niin siitä vain. Ei sen kilohinta mikään ihmeellinen varmasti ole.

Tässä myös toisenlainen reklaami. Totta siinäkin osansa.

Jätin Patun tavaroidensa keskelle ja lähdin vähän fillaroimaan pyöreää kaupunkia.

Siinähän se päivä meni, fillarillakin tuli vetäistyä 20km kaiken muun ohessa….

Laiturin päässä on tälläinen kyltti, on tarkoitettu Bavaria omistajille. Kannattaa katsoa oma paikkansa numero että löytää veneensä. Minun taas ei tarvitse, tunnen omani vaikka silmät kiinni.

Vaikka tämä näyttää hautakiveltä, se ei ole sellainen. Siihen on kirjoitettu muutamalla lauseella kokonainen elämänfilosofia, näin tuon kiven kävellessäni pengertietä kuusisen saarelle. Koko loppumatkan hyräilin tätä.

Veneelle on pantu nimeksi Olga, ei kuitenkaan Kolgatan Olga.

Olga on vähän kolkon näköinen, mutta ehkä omistajalleen hyvä valinta. Tai jos käy niin kuin lemmikin kanssa, isäntä alkaa muistuttaa koiraansa. Ehkä tälläkin omistaja ja Olga sopivat yhteen. Toivottavasti.

Vettä satoi, läksin kuitenkin kaupungille.

Välillä tuli taivaalta vettä ihan reilusti.

Kaupungilla kulki kaikenlaista hiipparia, mikähän tuokin luuli olevansa? Joka tapauksessa epäilyttävän näköinen kulkija.

Kävin myös seikkalemassa tuolla merimuseon lähellä, sinne oli uponnut rötiskö. Ei ollu museolaiva vaan tavallinen rötiskö.

Näin tulee rötisköstä hylky. Sitä ei kukaan enään tunnusta omakseen, omistajat laittaa kauppakirjan nähtäville, kun kaupunki kysyy että pitäisi hylky viedä pois. Kerrotaan että myin mustapartaiselle miehelle just ennen uppoamista. Vakuutuksia ei tietenkään ole, koska niitä ei kukaan järkihinnalla tuollaiselle myönnä.

Museon vieressä oli mielenkiintoisia kapineita.

Luulisi että merimuseostakin löytyisi solmun osaajia.

En minä omaa venettäni jättäisi noin kiinni, on se näköjään kuitenkin pysynyt paikoillaan.

Museoon en mennyt sisälle, ihailin vain sekopään arkkitehdin luomusta ulkoapäin.

Tuo näyttää samalta kuin Romanialaisen haitarinsoittajan soitto, kauppatorilla rahaa kerjätessä kuulostaa. Painellaan molempien käsien sormilla nappuloita aivan mielivaltaisessa järjestyksessä, kuuluu mitä ihmeellisempiä säveliä. Mutta ei sitä musiikiksi, eikä ainakaan taiteeksi voi kutsua. Tätä voi kutsua taloksi, mutta en kyllä miksikään taiteeksi kutsuisi tälläisen suunnittelijaa. Mikä tässä on ideana?

Päivä kääntyy iltaan, sataman aallonmurtajan päähän syttyvät pimeässä vilkut ohjaamaan yön kulkijoita satamaan.

Minä vähän mietin josko pitäisi vähän kiertää Itäsaaristoa. On tilaisuus tehdä myös sitä….

Aamulla läksin kasarmille kahville, kahvia ja kääretorttua tarjoiltiin aamupalaksi. Ei ollut silloin joskus, oli teetä, vanikkaa ja puuroa. Sunnuntaina sai kahvia, mahan täysin sekaisin silloin kahvista. Yhtäkkiä tajusin että minun on lähdettävä, peräännyttävä ja jatkettava matkaa. Kasarmille jää kiinni, tulee poistumiskieltoa. Silloin mennään kun vielä ehtii.

Fillarilla hullunkyytiä vielä vähän saarta katsomaan, kasarmille ei mene. Tässä ampumaradan 300m rata. Vähähän on puita kasvanut sitten viime näkemän.

Vielä kuitenkin pystyssä.

150m radalle oli tuotu tuollaisia mehiläispesiä.

Aika säpinä käy pöntossä.

Maan alla on luolia joissa hurisee ilmankuivaimet, jotain siellä tapahtuu. Tai odottaa tapahtumista.

Armeija ei ole täysin hylännyt saarta.

Kun istuin kasarmilla komeljanttari haastattelussa niin joku armeijan linkkiauto ajoi eteläkärkeen. Olivat piiloutuneet tuollaisen nauhan taakse

En mennyt heidän rauhaansa häiritsemään.

Tuollainen linkki törrötti nosturin nokassa, jotain tietoa kulki valokaapeleissa tutka asemalta tänne ja eteenpäin. Merellä on jonkinlaiset harjoitukset. Kaikenmaailman aluksia liikkuu ja piileksii välillä saarten takana.

Ei kun fillariin kierroksia ja huruvauhtia kasarmin ohitse pohjoislaituriin.

Tuli muuten vetäistyä rattaalla 55km saaressa, hullu kuin hullu.

Köysiä irti ja lähti.

Siihen jäi jollekin tarvitsijalle hyvä kohta laiturin sisäreunalle.

Heippa Kirkonmaa, palaan vielä kun koittaa oikea aika.

Nyt olen jo turvallisen kaukana rannasta.

Tuossa se menee armeijan väylä tästä oikeasta reunasta, savilahdesta luoteeseen. Väylän syväyksestä ei ole tietoa. Nuo punaiset viivat on vesijohto sekä suoja-alueen rajat. Sinne vaan kivikkoon. Purjetta ei tahtonut nostaa, menee niin kovaa että hirvittää kivien välissä.

Kirkonmaan länsilaiturin kohdalta linjataulut näyttää ulospäin.

Siinä oli kartan mukaan 2m vettä, kaiku näytti kyllä matalammillaan 6m. Jos armeija siitä kulkee niin minä myös.

Nyt purje ylös ja kohti Kotkaa.

Siellä se näkyy, Kotka.

Ohi Kukourin linnakkeen, ihan väylää myöten.

Nuo ajaa kuin viholliset panssarivaunulla, karkuun niitä pitää mennä.

Ja Sapokka, monennenkohan kerran?

Melkein puolet sain veneestä aisaan. Kyllä se siinä silti pysyy.

Vielä kalat paistaen, onneksi loppui ahvenet. Niitä fileitä taisi olla pari kiloa, alkoi tulemaan jo korvista ahvenen tuoksua.

Kävin vähän keskustelemassa satamatoimistossa. Kehtasivat ehdottaa että maksa 25 euroa yöltä. Minä riemastuin että viimeksi maksoin 10 euroa yöstä. Nämä että olet silloin jättänyt veneen laituriin. Minä että juuri niin, laiturissa se seisoi silloinkin, 10 euroa maksoi. Katsoivat kuin hullua, sanoivat että olkoon. Menköön 10 eurolla.

Että Sapokassa satamassa, kuuntelen tuulten lauluja. Muistelen kadonnutta nuoruutta….

Aamu valkeni kauniina Kirkonmaalla, kuten aina kaunis sää täällä.

Läksin huristamaan rattaalla kohti kasarmia.

Siellä oli kahvilakin, mutta suljettu.

Läksin kapuamaan tuonne valvontatorniin. Kevytrakenteinan ristikkotorni, vähän huojuu, ei paljoa.

Aika korkeakin on, 30 metriä.

Tässä se on kasarmin nurkalla.

Suursaari näkyy taivaanrannassa, niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana.

Kävin katselemassa kasemaatteja, osaan oli vesi noussut, kun pumput pysäytetty. Osassa oli ilmankuivaimet ja pumput päällä, hurina kuului.

Tykit pailallaan, 152mm Canet.

Asuin tuossa pommisuojassa muutaman kuukauden. Pensoittunut on sisäänkäynti.

Osa ovista oli auki, etsin sitä kämppää jossa asuin.

Aika lähelle pääsin, en perille.

Eteisessä oli tuo aseteline, tai ei tuo vaan pystykorvalle. Tuo on rynnäkkökiväärin teline.

Takaisin tuon varauloskäynnin kautta. Joku hippi hamppua istuttanut tännekin.

Täällä olen ennenkin kulkenut, saappaanjälki näkyy vielä.

Kävin vielä katselemassa tätä tulenjohto tornia, tai tällainen matala bunkkeri se on. Lempinimeltään pääkallo. Minusta näyttää apinan kallolta.

Nyt oli kasarmilla oleva kahvila avattu.

Poikkeavana poikkesin sisään ja ostin kahvit ja juttelin pitkään omistajan kanssa. Oli ostanut tuon kasarmin tältä yhdeltä liikemieheltä. Vaikeuksia oli suuria aloittaa toimintaa, mutta yritystä riittää. Kyselin olisiko minulle mitään kevyttä kesähommaa? Kuulemma Komendantin virka olisi vapaana. Tarkensin vielä että siis varmasti komendantti, ei komeljanttari. Lupasin miettiä asiaa. Komendanttihan kuulostaa hienolta.

Loysin tutun huoneen numeron.

Sisustus oli vähän muuttunut sitten viimenäkemän.

Nuo minä muistan, aamu ja iltapesu juoksevan veden alla.

Paskahuussiin on saatu ovet ja seinät. Silloin joskus oli kuin käytävän seinillä 4 pönttöä puolellaan. Siinä sitä istuttiin naamat totisena vastakkain pöntöllö, en minä siitä mitään traumoja saanut. Sitä en tiedä saiko se minun vastaan sattunut sotapoika jotain traumoja? Elisabeth Rehn puolustusministerinä määräsi että vessaan ovet ja seinät. Sekä jalkaväkimiinat hävitettävä. Suuret on saavutukset.

Kasarmi on kylmillään, tahtoo kosteus alkaa hajottamaan taloa. Ei hyvä.

Olikin niin nälkä, ei kun ahvenafileet pannulle ja perunat kattilaan.

Vähän Alma hapukoort.

Ja katso, ruoka on valmista. Ahvenfileet peruna salaattia vähän. Mietin vielä sitä komeljanttarin paikkaa….

Joskus aamutoimiin kuuluu salaverkon nosto. Minun salaverkkoni on puoliksi katkaistu verkko, kokonainen on liian pitkä. Laskin sen tuohon veneen viereen illalla ja nyt nostan ylös. Näkyy jopa kala olevan.

Lisää kalaa, taitaa tulla hyvä saalis, kuten aina salaverkoilla.

Voi jumankekka, verkko täys ahvenia. Kiertäneet verkon aivan köydeksi. Nyt alkoi urakka.

Ei tuo nyt täysi ämpäri ole, mutta yhdelle miehelle on syödä.

Kala ämpäristä yksi kerrallaan.

Ja fileiksi. On joskus enemmänkin tullut salakalastettua, on ollut tilaisuus harjoitella filerointia. Filerointi sujuu hyvin.

Ei tullut laskettua montako ahventa oli, ajattelin että lasken päät, unohdin.

Lokit olivat nälissään, niille myös jäi syömistä.

Läksin etenemään.

Tuuli oli heikko, mutta purjeet vain ylös ja odottamaan.

Sitten läksi viemään. Tuulen viemänä.

Matka jatkuu, lähestyin Kaunissaarta. Pyhtään edustalla. Täällä on suuret laajennustyöt, satama laajenee varmaan kolminkertaiseksi.

Aallonmurtajia siirrettiin. Yllättävän suuri aukko jää aallonmurtajaan, voi joskus vähän laineita olla satamassa.

Satamakapteeni tuli laivalaiturin päähän husomaan, vie vene tuonne.

Siihen sidoin vähän kiinni.

Minä kävin täällä vain kaupassa vähän shoppaamassa ja jatkoin matkaani.

Jatkoin kohti itää. Mussalon satama näkyi pohjoisen puolella, minä jatkoin kohti itää.

Rankin eteläkärjen ohi ja Kirkonmaan eteläkärjen ohi.

Kotka Rankin kohdalla oli ohutta yläpilveä, kuten silloin joskus ennen.

Sotakapineita oli liikkeellä, osa niin kaukana ettei tartu filmille.

Tähän minä sitten saavuin, samaan satamaan kuin silloin joskus. 44 vuotta sitten.

Ihan pikkuisen piti fillarilla käydä muistoja katselemassa. Maantie on kova kävellä ja kivääri on raskas kantaa.

Ehkä 1/3 ahvenfileistä tuli paistettua. Paljokos ne ahvenfileet maksaa? Paljokos ne maksaa ravintolassa kokin tekemänä. Että oli hyvä ruoka päivän purjehduksen jälkeen. Kokki vain oli ruma kuin perkele, kun vahingossa peilistä katsoin. Naama aivan mustaksi palanut ja parransänki ja tukka pystyssä. Oikein pelästyin, ei olisi ravintolakelpoinen kokki, asiakkaat saisi paniikin…

Kävin aamukävelyllä Katajanokalla, laiva ahmi matkustajia sisäänsä. Minä vilkutin matkustajille, joku vilkutti takaisin.

Läksin vesisateeseen takaisin, kerran vilkaisin laivaa ja sitten sateessa nokka kohti tuulta askelta toisen eteen. Olin ottanut itselleni päämäärän vaihteeksi.

Saalinkiin laitoin merikihujen kiusaksi Smiltynes Jachtklubin viirin. Siinähän viirinkyttääjät ihmettelevät.

Ja sitten läksin, vettä vähän tihkui taivaalta, taevas nutab.

Ohi tuosta suurempien jäänmurtajien.

Ja ohi tuollaisen pienen jäänmurtajan.

Silja yritti kiilata minua, pysyin kovana ja se käänsi kohta ja sivuutti hienosti. Minä sentään ajan purjeella, se konevoimalla.

Suomenlinnan kirkko/majakka siellä.

Sinne jää Helsinki seljän taakse.

Taivas selkeni ja purje vetää.

Ei niin erityisen kovaa kulje, mutta kyllä tästä johonkin päästään. Ennenpitkää, tai sen jälkeen.

Kaikenlaista kulkijaa, vetävät kuin viimeistä päivää. Antavat minun kulkea rauhassa, eivät kiilaa.

Siten yhtäkkiä tajusin, perskuta, se on kauppalaiva ja törmäyskurssilla. En ole mitään merenkulkukursseja käynyt, parissa kokeessa kylläkin kylmiltään. Sieltä sain paperin jolla Trafi teki minulle huviveneen kuljettajan lupakirjan. Siellä muistan kun puhuivat kokeessa kauppalaivoista joille pitää antaa tietä.

No minä muutin vähän kurssia että kiireinen kauppalaiva pääsi kulkemaan vapaasti. Olipa hyvä että tajusin sen olevan kauppalaiva ja annoin tietä, muuten se olisi kyllä näköjään jyrännyt minun ylitseni.

Kiihdytin vähän vauhtia kun suora aukeni.

Paha myrinä kuului kymmeniä minuutteja ennen kuin tämä sotalaiva tuli. Se veti omaa väyläänsä tutkat pyörien.

Kohta toinen jyristeli jälleen kaukana. Tai ne kulki väylällä, minä en.

Sotalaivoilla on tarkoitus, näillä ei.

Lopuksi alkoi kyllästyttää purjehtiminen. Käänsin keulan rantaa kohti.

Huristelin saartenvälistä ilta auringossa. Ei sitä aina kuitenkaan tarvi yöllä kulkea ja lampulla rantaa etsiä.

Kalliossa oli renkaita johon sai keulan kiinni.

Siinä se oli, minun yksityis satamani.

Että tänne minä päädyin. Jos joku kiinnostunut jäljestä niin tässä sellainenkin…

Läksin aamulla katselemaan toimintaa, tälläkertaa huoltoasemalle, jossa ei mitään huolleta vaan myydään polttoaineita. Nyt sinne oli oikein laiva tullut, tämä kylläkään ei täyttänyt tankkejaan, vaan toi asemalle polttoainetta.

Oilfin, vuonna 1966 rakennettu tankkeri kotimaan2 liikennealueelle. Aika syvällä ui tankkerit, ei vielä aivan täydessä lastissa ollut. Vetää kuulemma 117 kuutiota kun tankit täynnä. Miehitystodistuksen mukaan päällikkö kotimaanlaivurin kirjalla ja pari kansimiestä. Aika usein tämä vastaan tulee. Että jos tulee polttoaineen puutosta niin tästä linkistä löytää varustamon. Minulla on tankki täynnä, varakanisteri 20l on tyhjä. En kehdannut kysyä, täytätteko te kannuni?

Läksin kaupungin nähtävyyksiä katselemaan, siellä muunmuassa tällainen lukkoon pantu silta. Tai siltaan pantu lukot. Kun rakastavaiset haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta, niin pannaan lukko siltaan kiinni. Avaimet heitetään mereen.

Kaiken kokeneet ja haaveilun lopettaneet kehäketut ovat käytännöllisempiä. Laitetaan numerokoodi lukko, jos alkaa kaduttamaan, niin muistetaan vain numero ja riipaistaan lukko pois. Hui hai menneisyyden lupaukset. Kohti uusia tuulia.

Katselin rantoja kulkiessani veneitä ja niiden nimiä.

Hirveä möykkä lähti veneen ämyreistä, sekä tuosta porukasta joka kannella seisoi. Kuului monensadan metrin päähän vastatuuleen. Kummaa porukkaa, kai ne manasivat jotain koronan vastaisia manauksia kädet pystyssä taivaalle.

Pilviä lykkää taivaalta toinen toisen perään. Osin uhkaavan näköisiä. Tai mitäs näistä kun satamassa seisoo.

Vettä heittää välillä aika ravakasti.

Laitampa vielä nämä, tässä ruttopuisto Bulevardin reunalla.

Ei meinaten ole koronat mitään, kyllä sitä ennenkin kuoltiin. Lähti kerralla 3/4 kaupungin asukkaista. Levätköön rauhassa….

Kävin jälleen kerran kiertelemässä Suomenlinnaa. Siellä on paljon nähtävää.

Tätä telakka-allasta tulee aina käytyä katsomassa. Museotelakka, käytössä oleva sellainen.

Tällä Augustin Ehrensvärdin haudalla tuli myös käytyä. Suurmies oli hän.

Kaikista masiinoista ei oikein ymmärrä onko ne museotavaraa, vai jostain romuista kyhättyjä työkaluja.

Aloin katselemaan horisonttiin, sielläpäs oli hieno kirkko kaupungilla.

Ei kun köydet irti ja kädellä lähtö heilautus. Samantyylinen kuin Mauno Koivistolla oli presidentin vaalikampanjan ajalla, kyllä se siitä.

Saavuin jälleen samaan satamaan josta tuonne Suomenlinnaan läksinkin.

Tälläkertaa en päässytkään Kalifiksi, Kalifin paikalle. Tiia Maria oli ehtiyt ensin. Kalifin paikka on haluttu paikka.

Kyllä minullekin paikka löytyi, oikeastaan paikka oli parempi kuin Kalifin paikka, ainakin näillä tuulilla.

Lännestä tuuli ja lykkäsi tuollaisia pilviä, joista heitti vettä päälle. Kun keula tuuleen niin vesi ei sada luukusta sisään.

Katselin kun huoltoasemalle oli ilmestynyt ”The Huvijahti”. Yleensä huvijahdit ei ole huvittavia eikä kiinnostavia, mutta tämä oli poikkeus. Tuolla satamissa välillä näkee kaikenlaisia formulakuskien ja jääkiekon harrastajien veneitä, ne on ökyveneitä. Tässä mallia veneestä tai siis laivasta. Tosi tyylikkään näköinen.

Kiiltäväkylkinen tyylikäs muotoilu.

Korkeampi kuin huoltoasema, pituutta niin että 2/3 laivasta sopii laituriin.

Jonkinlainen Britti lippu näytti olevan perässä. Tankkasi polttoainetta masiinaan.

Näillä veneasemilla polttoaine maksaa vähän enemmän kuin tien varrella olevilla. Väittävät että ketjujen tieasemilla ulosmyyntihinta on halvempi, kuin millä moni veneasema saa säiliöönsä ostettua. Säiliöt ja mittarit ja kaikki siihen liittyvät pitää saada maksettua kesän tuloilla. Mutta eihän se muutamankymmenen sentin ero kosketa niin, eihän polttoaine ole kuin osa veneen kuluista.

En tiedä paljonko laiva otti dieseliä, mutta jossain vaiheessa kun kävelin ohi niin näytti päälle 2000 litraa ja euroissa päälle 3000 euroa. Mutta eihän tosiaan polttoaineet ole kuin pieni osa veneen kuluista. Mutta kalliiltahan se tuntuu vain jos sellaisia rahoja ei ole. Mutta oli hieno laiva, oli.

Kävin sitä mereltä katsomaani kirkkoa ihailemassa. Olen perin paatunut patamusta pakana, mutta kirkot vetää puoleensa. Sieluni ei kyllä siellä valkene, mutta on mielenkiintoista nähdä kuinka paljon on vaivaa ja rahaa käytetty niiden toisten ihmisten sielujen valkaisemiseen. Jossain katolisissa maissa kyllä kuulostaa että ne kirkossa synnistä saarnaavat piispat ja papit on pahimmat petomaanit.

Ja kynttilä laitetaan palamaan, jos vain mahdollista.

Kaupungit myös vetävät puoleensa, jostain syystä. Ei ainoastaan kirkot….