Ihmeellistä jorinaa

Kihnussa on oma murre, aika vahva murre onkin. On kuin Rauman murre suomessa, sitä ei tahdo aina oikein ymmärtää. Tämäkin oli käsityökaupan kyltti. Luin pitkään että mitä tässä oikein sanotaan. Eihän sitä murretta kaikki puhu, mutta jotkut kyllä.

Ajoin fillarilla tietäpitkin, katsoin että vanha mies makaa pensaassa. Läksin kysymään että mikä sinun on? Tämä alkoi sillä käsittämättömällä Kihnun murteella humalapäissään selittämään jotain. Kysyin että missä asut? Pitäisikö sinun mennä kotiin huilaamaan. Näytti pulloaan ja nauroi ja selitti jotain, josta en kyllä ymmärtänyt kuin ihan pätkittäin vähän.

No minä jätin alkuasukkaan rauhassa viettämään lauantaipäivää, 6 volttisen kapteenin kangeen kanssa. Näytti pärjäävän.

Tämä kunnan omistama satama korjattiin pari vuotta sitten. Tuli tuollainen nosturi ja rakensivat tuon rantamuurin ja laitureita. Vähän sähköja ja vesijohtoja ym.

Rahaa paloi näköjään 644811,95 euroa yhteensä. Eu tuki tätä 517261 eurolla ja itse kunta maksoi 127550,95 euroa. Eihän niitä edes kunnan itsemaksettuja euroja taida koskaan saada satamamaksuina takaisin. No voihan tämän niinkin laskea että eu tukee minun ja muidenkin purjehtimista Kihnuun sillä reilulla puolella miljoonalla. Hyvä niin, on ainakin hyvät laiturit.

Tukea saavat myös kalalaivasto, kirkko ja lentoasema. Tuen pienuuden takia on kalalaivasto vähän kärsinyt. Mutta kyllä sillä vielä vuosia tukia voi kalastella.

Mutta nyt tuli pääläri täyteen, oli aika lähteä. Satamaan jäi 2 pientä venettä seisomaan, nätävästi paikallisten kulkuneuvoja.

Sinne jäi Kihnu.

Tyyntähän täällä oli jostain syystä. Pärnussa tuuli kuitenkin 7m/s. Moottorilla siihen suuntaan.

Autopilotti ohjaa ja kubota vie.

Vesi oli jo 16 asteista, ei paha.

Selkeä taivas on kuitenkin aika kylmä, -19 astetta pakkasella. Ilmankos tuntuu viileältä purjehtia. Aurinkoa koitin mitata, muttei tainnut tähtäykseni osua.

Sitten alkoi Pärnun aallonmurtaja ja taustalla uimaranta.

Satamasta lähtee puuta laivoilla.

Lopuksi oman seuran omaan satamaan.

Sovittiin satamakapteenin kanssa lähtiessä, että otan tuolta kaikkein sisimmän paikan itselleni. Että nyt minulla on kotisatama. Tai niitä on oikeastaan lukematon määrä satamia, joissa tunnen olevani kotona. Kunnes yksi päivä jälleen karkaan matkaan, samoin kuin kotoa keväällä ja myöhemmin palaan takaisin. Vähän kuin Nipernaadi…

Köllötin Kihnu Virven vieressä kun heräsin. Kaikki oli niin hiljaista.

Kohta se kuitenkin läksi kohti Munalaiu satamaa.

Satamakapteeni huikkasi että tule auttamaan. Keksillä roikotti tuollaista mitä lie routamattoa.

Saatiin revittyä ylös niin paljon kulmaa, että sai köyden kiinni ja autolla vetivät laiturille. Ehkä oli karannut tuosta vierestä laiturityömaalta.

Minä lähdin sotkemaan rattaalla toisten tekemiä polkuja. Omia polkuja kulkiessaan joutuu usein umpimetsään ja se on raskasta. Siitäkin on kokemuksia.

Perskuta, Kihnun kirkossa oli ovet auki. Ensimmäistä kertaa olen sellaiseen aikaan sattunut.

Minä perin hurskaana miehenä heti portista kirkonpihalle ja ovesta sisään.

Panin heti myös kynttilän palamaan. Säästäväisenä panin kynttilän palamaan vain toisesta päästä, vaikka joku joskus on epäillyt että poltan molemmista päistä kynttilääni.

On muuten täällä Kihnun kirkossa ärjyt urut. Tuollaiset V16 malliset tuomiopäivän pasuunat. Kyllä kuuluu virrenveisu kauas, kun näillä kanttori painostaa synnintuntoisia saarelaisia kaidalle tielle.

Kävin myös täällä saaren etelälaidalla vaihteeksi majakkaa katsomassa. En kuitenkaan tälläkertaa vaivautunut majakkaan kiipeämään. Kunhan ihastelin. Nykyjään ei majakoita enään rakenneta, ne ovat katoavaa kansanperinnettä.

En tiedä paljonko täällä saarella on majoituskohtia, mutta paljon.

Tässä sataman vieressä olevassa viitassa on osa näistä majoituksia tarjoavista taloista.

Saarelaiset ovat kekseliästä ja aikaansaapaa väkeä. Jo neuvostoliiton aikaan olivat siinä maineessa ja maine senkus paranee. Tässä on yhden majoituksen pihalle kaivettu lampi jossa sai soudella ja ihastella.

Eu oli tukenut tätä toimintaa. Talon omistaja oli hakenut tukea että pitää saada palokunnalle vedenotto kohta, jos vaikka talo alkaa palaa. Eu oli maksanut vedenotto lammen. Kyllä saarelaiset osaa.

Saarelaiset ovat omaa rotua.

Myös saaren linnut ovat omaa rotuansa. Hirmuinen linnunpönttö tehty.

Panin tähän viereen mittasuhteiden hahmottamiseksi tämän iän ikuisen lippalakkini. Perskuta, tuo reikäkin on minun pääni kokoinen ja pönttö metrin korkea.

Vieressä oli toisia pönttöjä, ne oli vaakamallisia. Laitoin tämän fillarini tähän puun juurelle, että voi vähän arvioida kokoa.

Ei niissä ainakaan vielä ole lintuja pesimässä, lienevätkö telkän pönttöjä?

Vetelin tätä saarta ympäriinsä, yhteensä sellaisen maratoonin verran.

Täällä Kihnu ja eestin suvi…

Kävin kello 6 taas kaupungilla katsomassa, ei mitään uutta. Ei sitten mitään.

No löysinhän minä tällaisen mainoksen, Kihnun käsityöpuoti nimisen kaupan ikkuna. Mutta sehän olisikin hyvä idea lähteä Kihnuun vaihteeksi.

Kihnun tuulimittaritkin näytti sopivaa tuulta, ei kun menoksi.

Moottoria käymään ja kaikki köydet irti. Köysiä oli muuten 6 kappaletta veneestä laituriin ja yhdellä poijuun vielä köytetty.

Ei kehdannu alkaa joessa luovimaan ,vaan koneella kohti aallonmurtajia.

Ohi sataman.

Purjetta ylös ja siitä se lähtee.

Horisontti keinahtaa jälleen tuttuun matka asentoon. Se on merkki että silloin mennään. Köysi arsenaali on takana kuivamassa myrskyn jäljiltä.

Että luovia liivinlahdella, luovia luovin perään. Aina kun rysä edessä niin taas luovi.

Vauhti tuntuu korvissa kohisevan. Ei silti, eihän tuo ole kuin alta 10 kilometriä tunnissa. Juosten menisi ohitse, paitsi täällä merellä.

Sadepilvi alkoi nostaa tuulta, vetäisin hätäpäissään yhden reivinkin.

Jälleen Kihnu.

Tuuli tyyntyi ja aurinko tuli juuri kun sain veneen laituriin. Satamakapteenia kävin tervehtimässä, oli sama ikäneito kuin viimeksikin. Taas kyseli hankalia, koska lähdet ja mihin lähdet. Nauroin iloisesti, sitä ei vielä kukaan tiedä milloin ja mihin. Selviää aikanaan sekin asia.

Ennen oli toisin, kotosuomesta lähettivät kaukopartiomiehille salattuja sanomia yleisradion uutisen joukkoon.

Nykyjään on kaikki muuttunut, kaukopartiomiehet lähettää sanomia internetin välityksellä suomeen. Ne on koko maailman nähtävissä, muttei kukaan muu kuin asian osaiset osaa sanomaa ymmärrä. Että tsemppiä…

Koira jäi jöröttämään koppiin kun kerroin lähteväni jälleen. Lupasin kyllä tulla takaisin ja tulenkin.

Vettä alkoi sataa ja tuulikin nousta. Ensimmäinen bussi kun tuli oli tuollainen miniatyyri maakunnan sisäisten matkojen Go bussi. Sinänsä ilmainen, tai siis matkustajille ilmainen, valtio maksaa maksut liikennöitsijälle.

Seuraava kun pyyhkäisi nurkan takaa oli myös Go bussi.

Se oli matkalla Tartosta Viljandin ja Pärnun kautta Kuressaareen. Se oli aamun ensimmäinen bussi joka menossa Pärnuun. Oli luvassa myrskyä ja olin päättänyt ehtiä bussilla myrskyn silmään.

Tässä ei ollut näyttöpäätettä edessä, kylläkin kaikki muut mukavuudet. Scania myrisi miehekkäästi kun lähdettiin taipaleelle.

Vettä tuli kuin Esteristä ja minä hyräilin, Go bussi go go go. Laskin laulellen, kuten tulomatkallakin.

2 tunti ja 45 minuuttia myöhemmin olin Pärnussa, näpytin kännykällä taksin hakemaan minut ja Harri tuli mersulla ja vei minut Pärnu Jahtklubile. Taksit pitää aina soittaa tai tilata, muuten voi hinta olla mitä tahansa. Minulla Bolt taksi veloittaa luottokortilta, tästä matkasta läksi 3,20 euroa. Josta osan ottaa Bolt, bensaan ja autoonkin jotain menee. Loput jää sitten taksikuskille. Harri taksikuski varoitti että myrsky nousee, hän on kuulemma oppimassa että saisi huviveneen kuljettajan luvat. Ensiviikolla on kuulemma ajonäyte. Kysyin että eikös tänään olisi ollut hyvä päivä?

Vene oli tallessa, lippu oli pois että satamakapteeni tietää katsella sillä silmällä tarvittaessa poissa ollessani.

Laitoin lipun merkiksi että olen itse paikalla.

Sitten se alkoi, vettä tulee vaakatasoon, ei paljon kuvailla ettei vehkeet kastu.

Eihän tuulet ja laineet kuvissa näy, eikä tässä oikeastaan lainetta suurta ollutkaan. Niin paljon kuitenkin että laituri kiemurtelee ja veneen kannella on paha liikkua.

Satamakapteeni kävi kokoajan laiturilla eestaas ja laittoi köysiä paremmin, välillä otti veneen ja kävi näihin tuulen yläpuolella oleviin viemässä lisää köysiä poijuun. Huikkasi mennessään miten menee? Onko kaikki kunnossa?

Poijuköydet vaatii säätöä, merenpinta nousi etelätuulissa nopeasti +92 senttiin. Laiturithan kelluu mutta niihinkin on syytä olla köysiä riittävästi. Tuo pärnunlahti on suppilo johon lounaistuuli painaa survoo veden. Jos joku ei tiedä missä Pärnunlahti on, se on tuo kun näkyy tummanruskeana melkein keskellä kuvaa.

Keskituulet oli kovimmillaan 18m/s ja puuskat taisi olla 24m/s tuossa kauppasataman virallisessa mittarissa. Tuulella on matkaa Latviasta asti ottaa vauhtia. Kyllähän vene keikkuu niilläkin tuulilla. Nyt tuulet on enään 12metristä, ei tunnu missään. Olenkohan nyt myrskyn silmässä. Alkaakohan se uudestaan, vai menikö ohitse?…

Oli vähän päässyt nurmikko ränsistymään.

Pikaisesti muruniidukilla yli ajaen.

Lehtipuu hiiliä, siis ei missään nimessä kivihiiltä.

Tulta perään ja alkaa tapahtua.

Tuollaiset lautasen kokoiset lihapalat tuleen, lääkärin suosittelema dieetti.

Vielä pieni iltalenkki, Nunnad hoos esiintyi.

Sitten olikin jo tärkeimmät tehty, aika vaihtaa maisemaa.

Pitää ennättää veneelle, ettei tuulet mene aivan hukkaan. Täytyy nyt kuitenkin ensin miettiä että pyydystänkö tuulet purjeeseen, vai katselenko vain.

Lupailee lähipäivinä kovaa tuulta etelän puolelta. Tämä laituri on ensimmäisenä merenpuolella ja hyppää kovasti kovilla tuulilla. Lisäilin köysiä keulaan ja perästäkin vielä yhden laiturille.

Otin lipun että satamakapteeni tietää etten ole veneellä. Ja aloin pistelemään jalkaa toisen eteen.

Suuntana bussijaam.

Olisi siellä ollu Go bussi myös, mutta jos saa valita niin minulla on toinen fima.

Minun kyyditsijäni on Lux Express, olen sen firman busseissa matkustanut tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Olen seikkaillut Venäjälle, Liettuaan, Latviaan. Tallinnan väliä paljonkin.

Bussikuskille näytin lippuani ja tämä toivotti tervetulleeksi.

Tällä linjalla ei ole bisnesluokkaa, mutta kyllä tämä rahvan luokkakin ihan hyvä on.

Kahvia saa automaatista ja filmiä voi halutessaan katsoa näyttimestä. Kaikki on valmista ja kuljettaja esittelee itsensä ja toivottaa mikrofonilla kaikki tervetulleeksi Lux Expressin kyytiin. Sitten lähtee, takatuupparissa on voiman myrinä kun kaasua painaa, automaatti loota lyö vaihdetta pesään aika vikkelään. Kuljettajat on ammattimiehiä, kaupunkibusseissa ovat välillä törppöjä, mutta Lux Express on haluttu työpaikka.

Parempi fiilis on Lux Expressissä kuin tässä kilpailevassa limousini firmassa. Eikä tässä kilpailijassa ole kuin makuupaikkoja takana. Yksi bussikuski joka oli ollut töissä tässä limo firmassa oli vaihtanut bussin sarviin. Matkustaja oli kopauttanut kuskia olkapäälle ja sanonut että haluan seuraavalla pysäkillä pois. Kuljettaja oli saanut paskahalvauksen, kun ei ajatuksissaan tajunnut että ketkä on kyydittävät.

Koira oli portilla vastassa kun saavuin Bolt takson kanssa. Kyllä oli riemu ylimmillään.

Naapuri antoi minulle väkisin tuollaisen kuivatun kalan, en oikein saanut seväksi mikä kala se oli. Paha haisu kalassa.

Yritin koiralle tarjota kalaa tuliaisiksi, ei oikein ilahtunut. Meni koppiin murjottamaan.

Leppyi, kun lupasin että mennään kiertämään lähikortteleita

Tartoon on tullut kesä…

Valkoristi lippumme, tättärää. Valkoinen risti on Pärnun kaupungin lippu. Onkin oikeastaan ihan kiva kun kaupungilla on oma lippu.

Tänään näyttää olevan laiskottelupäivä. Niin minulla kuin muillakin kaupungissa. Muutama hassu ihminen liikkeellä. Yhden suomalaisen auton bongasin, sekä yhden suomalaisen tutun tapasin. Tämä kyllä asuu vakituiseen täällä.

Tuo masiina jossa on suomenlippu, seisoi viimeksi Ruhnussa. On suomen rekisterissä näköjään. Minä kun näin sen niin ihmettelin, miksi hylky on jätetty laituriin rapistumaan. Nyt se otti ja tuli perässäni tänne. Kohta suunistivat takaisinpäin, nähtävästi kävivät tankkaamassa tuossa huoltoasemalla siihen polttoainetta.

Välillä töräyttää taivaalta vettä niskaan niin että tuntuu.

Tai sitten toisinpäin.

Kaikki muut ovat kilpaveneitä, paitsi tämä ja minä. Minä olen tällainen nurkissa purjehtija, nämä kävivät 2015-2018 maapallon kierroksella. Täytyy joskus käydä juttuttaassa omistajaa, kun vastakkain satutaan. Ei silti, en minä lähde maapalloa kiertämään. Minulle riittää Baltian kevyet kesätuulet, syksyllä nostan veneen ylös ja lähden lentokoneella tai junalla jatkamaan kesken jäänyttä reissuani.

Odotan aikaa parempaa. Tai oikeastaan en odota, tämä on hyvä aika ja näillä mennään….

Liput liehuu komeasti Kihnun saaren pelastus asemalla. Täälläpäin on paljon lippuja aina ja jokapuolella. Kaikilla viranomaisilla ja valtion laitoksilla on omat liput, joita myös näytetään.

Kävin aamukävelyllä sataman lähistöllä. On fillareita vuokran, tavallisesti täällä on paljon turisteja. Nyt ei paljon näy ainakaan vielä. Laskin huvikseni, satamassa on 142 fillaria tarjolla. Minulla on oma mukana, mutten vaivautunut sitä säkistä kaivamaan.

Se piirivalven laiva jäi minua odottamaan saaren viereen. Oli koko yön kytiksellä. Päätin lähteä purjehtimaan, jotta nekin saavat tekemistä.

Satama altaassa purje ylös ja sitten läksi.

Satamaan jäi Lily, Pärnulainen vene, sekä pari pientä moottoripaattia.

Tuollaisella lukemalla aloitetaan taival.

Kohta sain tuulikulman paremmaksi.

Sinne jäivät kiikaroimaan merivartiat. Katselivat että siinä se lippalakkimies vetää taas kuin viimeistä päivää.

Sinne jäi Kihnu, satamakapteeni kysyi että tulenko takaisin. Lupasin tulla aivan lähipäivinä.

Katselin maisemia, täälläpäin ei pääse oikein lähelle saaren rantoja oikaisemaan. On niin matalat vedet.

Hahaa. Vastaan tulivat suomalaiset miehet, joka tapasin Kuressaaressa. Olivat tuollaisella pulkalla liikkeellä. Perässä 300 hevosen perämoottori, äijät kantoi kanisteirilla 120 litraa bensaa veneeseensä Kuressaaressa. Nyt tulivat pomppien vasta aaltoon. Vauhtia varmaan sama kuin minulla purjeella. Hyppäsi yllättävän kovasti, taitaa olla tyynen veden vekotin.

Niin saavuin perille, oman pursiseuran omaan satamaan. Muutama vene oli vesillä, puolet vielä rannalla. Kävin jututtamassa satamakapteenia, ravintolan neito tahtoi ensimmäisestä yöstä heti rahaa venepaikasta. Satamakapteeni, että kyllä se maksaa laskunsa ennenkuin lähtee.

Tuossa on muuten jahtklubin jäsenten vuokrattavia veneitä. Jos joku turisti haluaa purjeveneellä Kihnun saarelle niin maksaa 700 euroa, Ruhnun saarelle 1000. Tuntihinta näyttää olevan 80 euroa näiltä pienemmiltä. Minä olen rikas mies kun olen jo aika tuntia istunut tänä keväänä purjeveneen peräsimessä. Maileja on mittariin tullut 401, jos vaikka nopeus olisi 5 solmua niin olen istunut peräsimessä 80 tuntia. Kun se kerrotaan 80 euron tuntivuokralla olen tienannut 6400 euroa. Mihinkähän minä niiden säästettyjen rahojen kanssa joudunkaan. Se on vähän kuin laivan taxfreen ostot, mitä enemmän ostat sen enemmän säästät. Taidankin alkaa ahneuksissani oikein tosissaan purjehtimaan ja tienaamaan, ylitöinä….

Vabariigin ilmaennustajat lupasi Liivinlahdelle 6-11 metristä tuulta, puuskia 15m ja lainetta 1-1,7metriä. Lännestä päin.

Liput liehuu ja tuuli puhisee korvissa. Joku tietämätön kysyy mikä lippu? Se on Ruhnun lippu, Ruhnu on oma kunta ja jokaisessa kaupungissa ja kunnassa on oma lippu.

Satama altaassa purjeet ylös silloin lähti.

Kulkee meinaan ahtaissa paikoissa ihan riittävän kovaa reivatullakin purjeella.

Runö oli vielä laiturissa, se lähtee aamulla kello 7. Minä olen silloin jo kaukana.

Matka etenee rivakasti.

Tuuli oli suoraan takaa, tuo fokka ei oikein tiennyt mitenpäin olla. Laskin fokan alas vikuroimasta.

Epäselviä kuvia, mutta ei tahdo onnistua kuvaus. Pitää venettäkin ohjata, autopilotti ei pärjää tässä tuulessa. Vauhti pyöri kuitenkin 6-7 hujakoilla ihan vain yhdelläkin purjeella.

Kohta se Runö tempaisi kaasuturbiinit ulisten ohitseni ja häipyi horisonttiin. Minä jatkoin taivaltani.

Kun kiersin Kihnun saaren sataman puolelle tuuli oli sivulta. Tuulta näytti sataman mittarit silloin tuollaisia lukemia. Sivutuulessa pelkällä isolla saa vauhdinhurmaa.

Kulkuani tuli jälleen ihastelmaan vai kauhistelemaan piirivalve laiva. Purjeet alas ja loppumatka satamaan koneella.

Perskuta kun kulkee vene satamassakin pelkällä mastolla niin kovasti ettei ehdi käydä keulaköysiä paikalleen panemassa.

No onhan tuolla tilaa. Panen veneen aisaan kiinni ja laitan vasta sitten köydet paikalleen. Tässä on viivaa Liivinlahdelta halukkaille katseltavaksi.

Veneessä lämmitin puhisee satamassa ollessa kokoajan. Otin tuollaisen kannullisen varoiksi jos ei ilmat lämpene.

On muuten diesel 1.199 litra melkein jokapaikassa sama hinta. Taitaa suomessa tupaöljy olla kalliimpaa. Täällä taas tämä tupaöljy on 99 senttiä litra, sille pitää vain olla eri lupa että pystyy tankkaamaan.

Eipä tuohon nyt niin paljon kuitenkaan rahaa mene. En ala siitä säästämään.

Eihän täällä paljon muita ole minun lisäkseni kuin laitapuolen kulkijoita.

Mitä nyt tuo Kihnu Virve käy eestaas kulkemassa.

Täällä sitä sitten ollaan…

Heti aamusta alkoi vhf radio möykätä.

Aamusta aikaisin alkoi tuo vhf möykkäämään. Securite securite, Ruhnu majakan tuli on väliaikaisesti sammunut. Katselin säätiedoituksia ja tulin siihen tulokseen että lähden sinne Ruhnuun. Vene on ollut vesillä kuukauden ja ei vielä ole Ruhnuun asti ennättänyt.

Kävin satamakapteenin kanssa lyhyen neuvottelun ja nostin purjeen.

Oskari oli toimistossa lapa pystyssä.

Tuuli läksi viemään, tuulen teitä eteenpäin.

Sinne jäi Kuressaari. Tulen takaisin, kun olen vähän purjehtinut.

Abrukan vierestä vie tuulen tie.

Vesi on aika viileää, paljon vaatteita päälle.

Eipä täällä silti yksin tarvitse olla, lentokoneet käyvät tarkkailemassa.

Piirivalve ei myös minua unohda, ei ne silti aivan lähelle tulleet.

Ensin kulki hiljempaa.

Lopuksi alkoi vauhti kiihtyä äärimmilleen.

Lopuksi alkoi saari näkyä edessä.

Se se on, sama saari. Ruhnu.

Aallomurtajan aukosta sisään että heilahti.

Eipä täälläkään vieraita näy.

Köytin veneen kiinni laituriin ja soitin satamakapteenille että olenkin jo perillä. Pari tuntia aiemmin kuin lähtiessä arvelin.

Toimitimme muodollisuudet, satamakapteeni kysyi haluanko suomenlipun salkoon? Älä laita, jätä se tärkeämmille vieraille. Kuluu vain tuulessa. Illalla tähyilin majakkaa, tuli ei palanut. Pitäisiköhän viedä näille tulitikkuja…