Kihnussa on oma murre, aika vahva murre onkin. On kuin Rauman murre suomessa, sitä ei tahdo aina oikein ymmärtää. Tämäkin oli käsityökaupan kyltti. Luin pitkään että mitä tässä oikein sanotaan. Eihän sitä murretta kaikki puhu, mutta jotkut kyllä.
Ajoin fillarilla tietäpitkin, katsoin että vanha mies makaa pensaassa. Läksin kysymään että mikä sinun on? Tämä alkoi sillä käsittämättömällä Kihnun murteella humalapäissään selittämään jotain. Kysyin että missä asut? Pitäisikö sinun mennä kotiin huilaamaan. Näytti pulloaan ja nauroi ja selitti jotain, josta en kyllä ymmärtänyt kuin ihan pätkittäin vähän.
No minä jätin alkuasukkaan rauhassa viettämään lauantaipäivää, 6 volttisen kapteenin kangeen kanssa. Näytti pärjäävän.
Tämä kunnan omistama satama korjattiin pari vuotta sitten. Tuli tuollainen nosturi ja rakensivat tuon rantamuurin ja laitureita. Vähän sähköja ja vesijohtoja ym.
Rahaa paloi näköjään 644811,95 euroa yhteensä. Eu tuki tätä 517261 eurolla ja itse kunta maksoi 127550,95 euroa. Eihän niitä edes kunnan itsemaksettuja euroja taida koskaan saada satamamaksuina takaisin. No voihan tämän niinkin laskea että eu tukee minun ja muidenkin purjehtimista Kihnuun sillä reilulla puolella miljoonalla. Hyvä niin, on ainakin hyvät laiturit.
Tukea saavat myös kalalaivasto, kirkko ja lentoasema. Tuen pienuuden takia on kalalaivasto vähän kärsinyt. Mutta kyllä sillä vielä vuosia tukia voi kalastella.
Mutta nyt tuli pääläri täyteen, oli aika lähteä. Satamaan jäi 2 pientä venettä seisomaan, nätävästi paikallisten kulkuneuvoja.
Sinne jäi Kihnu.
Tyyntähän täällä oli jostain syystä. Pärnussa tuuli kuitenkin 7m/s. Moottorilla siihen suuntaan.
Autopilotti ohjaa ja kubota vie.
Vesi oli jo 16 asteista, ei paha.
Selkeä taivas on kuitenkin aika kylmä, -19 astetta pakkasella. Ilmankos tuntuu viileältä purjehtia. Aurinkoa koitin mitata, muttei tainnut tähtäykseni osua.
Sitten alkoi Pärnun aallonmurtaja ja taustalla uimaranta.
Satamasta lähtee puuta laivoilla.
Lopuksi oman seuran omaan satamaan.
Sovittiin satamakapteenin kanssa lähtiessä, että otan tuolta kaikkein sisimmän paikan itselleni. Että nyt minulla on kotisatama. Tai niitä on oikeastaan lukematon määrä satamia, joissa tunnen olevani kotona. Kunnes yksi päivä jälleen karkaan matkaan, samoin kuin kotoa keväällä ja myöhemmin palaan takaisin. Vähän kuin Nipernaadi…