Ihmeellistä jorinaa

Aamulla kaikki alkaa taas alusta. Pakolaisleiri alkaa heräillä aamulla.

Yöllä olivat henget olleet liikkeellä. Virun valge voimajuoma oli miehelle voimaa tuonut, kunnes oli voimajuoma pullo kädestä kirvonnut. Virunvalge on väkevä voimajuoma, sitä ei saa ottaa enempää kuin lääkäri määrää. Se tuo voiman, mutta suurissa annoksissa vie viimeisetkin voimat.

Liika voimajuoma muuttaa mustavariksen pojaksi.

Rakvere vägi oli yöllä riehunut viruvalge pullon kanssa. Väki ja väki.

Lopuksi merkkitorvi antoi merkin että saa antaa periksi ja panna asiat kasaan. Auto survotaan täys asioita, ei niistä huomaa että mitään olisi pois myyty.

Autolla kohti kotia, kaasupoljin teljetään autopilotilla sellaiselle hyvälle matkanopeudelle. Hyvä matkanopeus on sellainen että joka kohdassa suoralla tiellä sakko tulisi, mutta korttia eivät kuitenkaan uhkaisi viedä.

Koittaa raskaan päivän ilta. Mitenkäs sitä taas sanotaankaan? Rahasta vaikka lauletaan, se vain maksaa vähän enemmän. Asiakkaille jotka ovat useinkin hintaa moittineet olen tokaissut: ”Raha on ongelma vain jos sitä ei ole.”

Karavaani on saapunut Rakvere kaupunkiin. Alkaa tupenrapinat.

Tai siis Kreisilaat.

Keltaliivi tytöt kyselivät että oletko eksynyt. En ole, tiedän missä olen, kerroin.

Alkaa tapahtua, liikettä näkyy jo.

Pienestä se alkaa nousta.

Kansa herää ja alkaa liikehtiä, näillä on selvästi ostaminen mielessä. Eivät tiedä mitä tarvitsevat, näille on vain johdateltava oikea ajatuksen suunta.

Kun ostajan huomio herätetty, tapahtuu sama kuin hauella kun näkee uistimen. Vaikkei ole hauella nälkä, se reagoi ja säntää uistimeen kiinni. Nämä ihmiset olivat otillaan.

Kaaos välillä. Kun 3 ihmistä yhtäaikaa tarjoaa seteliä käteen, pitää olla tarkkana että ei sekoa laskuissa. Voi tulla sanomista. Mitä enemmän ihmisiä teltan edessä, sen paremmin se houkuttaa lisää joukkoa katsomaan mitä tapahtuu. Silloin ei saa laskea sitä väkeä pois, kaikille on jotain tarjottava.

Olen muuten sitä mieltä että nämä saisi räjäyttää. Venäjää puhuvat, eli venäläiset käyvät toukokuussa, suuren isänmaallisen sodan vuosipäivänä kukkia tuomassa. Puhdasveriset eestiläiset ei niinkään juhli miehittäjien voittoa.

Tämä muistomerkki näyttää vähän saman sarjan neuvostoliiton monumentilta. Mutta kyllä tämä on eestin vapaussodan sotasankareiden muistomerkki. Siis vapaussota vuodelta 1918-1020 vuosilta.

Huomenna uudestaan alkaa asiakkaiden viekoitteleminen. Minusta on kyllä tullut tällä alalla asiantuntija, turkkilainen basaarikauppias. Ihmiset nauraa jutuilleni, mutta myös ostavat…

Mitenkäs se menee. Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Yhteydet ei pelaa Rakveressä, koitan huomenna uudestaan.

Aamulenkki hautausmaalla. Täällä asuvat on rauhallista porukkaa.

Kaikilla ei ole kattoa päänsä päällä.

Sieppo pesii täällä.

Koti hommia, lapsenvahtina…

Aamulla oli yllätys.

Galina, eli ukrainaksi lausutaan Halina, ukrainalainen sotaa paennut lady oli käynyt meillä. Tälle oli oikein ukrainan väreissä synttärikakku tehty. Minulle oli myös säästetty kakkua. Paljon onnea Halina, luotan että maailma saa paremmaksi.

Postiljooni on saanut uuden kulkuneuvon. Eläkeikäinen täti ajellut kesät talvet raskaan kuorman kanssa fillarilla. Oikein sääliksi käynyt. Nyt pyyhkäisi tuollaisella sähköfillarilla. Siinä on polkimet ettei aivan jalat jäykisty, mutta sähköllä se oikeasti menee. Oli riemuissaan kun huikkasin, että olet saanut ylennyksen.

Naapurin kissakin tuijotti postityttöä jotenkin oudolla katseella.

Joella posotti Jõmmu, tõmmu Jõmmu. Tuollainen eestiläinen tykkivene. Lapset tähtäilivät tuollaisen mahti kanuunan takaa.

Olen minäkin sillä joskus huviajelulla käynyt. Se on sellainen lyhyt ja paksu, kuten venäläinen maatuska.

Vielä päivän kohokohta. Säkillinen Põrkupohjan sütta, eli manalan hiiltä.

Siitä grillilaatikkoon manalan tulet.

Käikäleet tulelle. Jos ei shaslikkia ole, niin käikäleet myös kelpaavat. Makkara ei kelpaa.

Päästiin asiaan…

Sellainen oli maisema herätessä. Sinänsä hieno, mutta tyyntä. Tuuli ei ole noussut.

Hätäännyin ja juoksin saaren toiselle rannalle, etelärannalle tähystelemään. Tallinnan suuntaan katsoessa oli havaittavissa pientä tuulenvirettä.

Jolkotin takaisin veneelle, nyt on lähdön hetki. On aika poistua maisemista.

Kiinnitysköydet, eli merimiesten slangissa rantanyörit irti ja käännetään takapuoli menneisyyteenpäin, naama sojottaa tulevaisuuteen.

Posotin, eli ajoin moottorilla tuosta saarten välistä omaa oikoväylääni pitkin.

Ja katso, vartiolaiva Turva oli minua odottamassa. Mistä ne tiesi että tuosta välistä pukkaan ulos merelle? Ei ne kuitenkaan pysäyttäneet tälläkertaa.

Nostin niille sini-must-valge lipun merkiksi että olen kotiinpäin matkalla.

Tuulikin alkoi nousta ja sain purjeen vetämään, keulapurje vetää ja isopurje työntää. Ei kai etumainen voi työntää ja takimmainen vetää?

Aloin lasketella alamäkeä kohti Tallinnaa.

Siitä Isosaaren itäreunalta kun panee autopilottiin suunnan 192 niin se vie Aegnan saaren länsipoijulle.

Alamäki jyrkkenee ja vauhti kiihtyy, vene on kuin hevonen joka kotiin osaa.

Pitää vain katsoa ettei pukkaa laivan kylkeen tai jää laivan alle.

Sinne vain, kyllä se sieltä löytyy.

Vaunti vain paranee, taitaa tulla kesä.

Muttei sillä menemisellä koskaan kannata kehua. Aina löytyy joku joka vetää vielä kovempaa.

Tällä sankarilla oli laudassa jonkunlainen kantosiipi alla. Lauta nousi ilmaan sen varaan ja hirveää kyytiä kulki.

Olihan siellä sitten näitä tavallisen näköisiä kilpajollailijoita.

Sidoin niillä nyöreillä veneen laituriin panin paikat kuntoon. Tässä tuloreittiä.

Jätin veneen laituriin ja otin lipun pois, hyppäsin bussiin, vaihdoin ratikkaan ja päädyin bussijaamaan.

Bussijaamassa jäi vähän aikaa.

Bussiaseman koristaja, venäjää puhuva täti on pahapäinen. Ahdistelee ihmisiä tuolla kärryllä, minutkin hääti penkiltä.

On se koristaja, seljässä jopa niin kirjoitettu. Nyt on kaunista kun on koristettu.

Jälleen yötämyöten kohti kotia, Lux Expres, luotettava kapine.

Aamulla oli veneen vieressä tällainen ilmestys. Joutsen se siinä.

Kumma joutsen, laulujoutsen, mutta miksi sen nokka on valkoinen? Minun mielestäni laulujoutsenella on kelta musta nenä. Ei se mikään ankkakaan ole, eikä hanhi. No jos se on ollut nenänvalkaisu kuurilla.

Läksinpäs metsäläinen metsään kävelemään. Onpa naapurissa hieno purjevene.

Täällä Villingissä on paljon tekemistä, täällä voi vaikka metsässä kävellä. Vaikka.

Tulla tänne myrskykalliolle.

Täälläkin voi kävellä.

Kallioita voi kävellä eestaas. Niin kävelinkin.

Täällä Villingissä voi katsella merelle. Niin minä katselinkin Tallinnan suuntaan.

Kunnes käännyin polkua takaisin kävelemään.

Alankin tässä vähän suunnittelemaan, täällä on vähänlaisesti virikkeitä….

Aamu alkaa A kirjaimella, kuten aamukahvi. Myrkyllinen espresso.

Siihen kuumennetaan Cappucino piima.

Ei laiteta suomalaista Elovena kaurajuomaa, ei tule mieleen edes kokeilla.

Miten on näin paljon näitä potkulautoja?

Eikö näitä voisi kieltä? Tai sitten samanlailla kuin näillä pysäköintivalvonta firmoilla. Kaupunki ilmoittaa näille potkulautafirmoille että jalkakäytävällä lojuva potkulauta maksaa 200 euroa. Tuomalla kaupunkiin potkulautavuokraamon hyväksyt ehdot. Kyllä potkulautafirmoilla halutessaan konstit löytyy millä laudat saadaan järjestykseen.

Toinen juttu, näissä pitäisi ihan ehdottomasti olla tunnistenumero. Jos ja kun joku teloo jalankulkijaa laudalla niin pitäisi olla jotenkin tunnistettavissa. Yhden firman vehkeissä näyttää olevan. Näyttää iso osa tuodun jostain ulkomaiden kaupungista Helsinkiin nämä vuokralaudat. Nähtävästi ovat saaneet sanktioita ja Helsinki on höveliäs ja antaa vehkeiden valloittaa kaupunki. Joku sanoo että saahan fillareillakin vapaasti liikkua ilman numeroita. Saa, muttei fillareista tälläistä riesaa ole tullut.

Minun on aika poistua täältä. Heilautin kättä ja suomen lippua.

Säädin mittariin oikeat lukemat.

Toisesta mittarista tarkistin, ovatko arvot oikeat.

Tuosta vielä tarkistin että kattilan paineet on sallituissa rajoissa.

Toisia posottaa vastaan, kaikenlaisia kieltolaki risteilyjä liikkeellä. Kai kohta tulee valomerkki risteily ja mitä vielä.

Purjevene vetää eestaas sillan takana.

Silta aukeaa ja purjevene tulee aukkoon. Siinä tahtoo sivutuulessa tuuli tyyntyä ja vauhti hidastuu.

Hienostihan se sieltä tuli. Mikähän ihmeen into moottoriveneillä on tunkea keskelle väylää sillan aukon eteen odottamaan vuoroaan?

Tuokin tollo ajoi liukuvauhtia tuohon ja pysäytti toisen eteen. Vieko hevosvoimat jotenkin maalaisjärjen? Onko näiden ruorissa samat ihmiset, jotka yrittävät tunkea väliin kun junan ovesta toiset ulos yrittävät? Eivätkä edes tajua omaa hölmöyttään, vaan hymyilevät autuaan näköisenä.

Saavuin tänne. Maisemassa on jotain outoa?

Saunakoivu on viety pois, kanto on jäänyt jäljelle. Ei ollut tervaskanto tämä, eikä koivusta kyllä tulekaan tervaskantoa.

On Mannerheimin syntymäpäivä, eli puolustusvoimien lippupäivä. Tutkin lehdestä olenko saanut ylennystä, siltä riviltä jossa on vääpeliksi ylennetyt. Eipä ollut nimeä siellä. On viimevuosina, tai oikeastaan vuosikymmeninä jäänyt osallistuminen vähemmälle. Oikeastaan ainoastaan eestissä vähän osallistunut kaitseliidun toimintaan, siihenkin suuta soittamalla. Toisaalta, vääpeli kuulostaa sellaiselta vähän lihomaan päässeeltä ja hitaaksi muuttuneelta pehmenneeltä sotilaalta. Kyllä taitaa minulle paremmin sopia tämä ylikersantti, se on sellainen kova ääninen rakkikoira.

Matkalla poikkesin tänne pieneen kaupunkiin. Onpa hiljaiseksi tämäkin käynyt.

Koko kaupunki hiljainen kuin hautausmaa. Eipä täällä muualla nykyään tule käytyäkään kuin hautausmaalla.

Eniten ihmisiä näkyy rautatieasemalla, ovat täältä pois pyrkimässä. Pois on kerätty penkit ettei rahvas jalkojaan saa lepuuttaa penkillä. Penkit ovat kalliita, ei ne tuota.

Hiekkalaatikolla sentään voi istua, sen kansi on vain niin veltto että tahtoo hajota.

Tuttuun tyyliin kaiuttimista kuului että juna helsinkiin lähtee raiteelta 1. Ei sieltä tullut kuin raiteella 2 pikajuna.

Viimein tuli minun juna.

Olen minä ainakin hengessä mukana, Helsingissä liputetaan puolustusvoimille.

Kansa kerääntyi hyvissä ajoin kadunvarteen, armeija seisoi tunnin odottamassa että paraati alkaa. Olen minä ennenkin ollut paraatia katsomassa, mutta marssimassa olen vielä enemmän.

Kaartin jääkärirykmentti marssi taisteluvarustuksessa, värit naamassa ja aseet rinnalla.

No tähän joukkoon minäkin olisin kuulunut, kaapissa on tuollainen baretti. Voi kun ovat vanhan näköisiä, paras kun en minäkään katso peiliin.

Vieressäni joku kommentoi että tuossapa tulee raskas ohjuslavetti. Olisi tehnyt mieli sanoa että ei ole, se on silta.

Leopardi panssari jyristeli, se on vieläkin tehokas peli.

Tämä on kova sana. Se näyttää rynnäkköpanssarilta jossa suuri tykki. Mutta se on telatykki, panssari haupitsi. Nopea liikkumaan asemiin ja heti pois kun ammuttu. Kantama 40km. Joku sanoo että nämä ovat kalliita, mutta voi kysyä vaikka Ukrainalaisilta olisivatko hintansa arvoisia. Zelenskyi sanoisi että myisin vaikka sieluni paholaiselle, jos saamme näitä. Kannattaa tilata tarvittavat kapineet ajoissa, maksaa mitä maksaa.

Kun paraati loppui vastapuoli lähetti saderintaman ylitse. Vettä tuli että tuntui, onneksi se oli kuitenkin vain vettä.

Kävin myös kalustonäyttelyssä. Oli mielenkiintoisia keskusteluja kapiaisten kanssa työkaluista ja osaamisesta. Homma on hanskassa…..

Joka aamuinen Gruusian mummon keräämä tee.

Päivä lähtee. Tosin join sen vatsamyrkyn jo 3 tuntia sitten. Se vie nälän pitkäksi aikaa, meinaan se myrkki cappucino.

Läksin seikkailulle, ei seilailulle. Seilailulle lähden myöhemmin.

Katselin näiden parempiosaisten vehkeitä. En ole kyllä ollenkaan varma ovatko ne parempiosaisia kuin minä. Vähän kuin sen Ooppelin kanssa. Siinä ei ole rahaa kiinni, ei ole huolta. Jos se saa naarmun tai hajoaa tai vandaalit rikkovat, se ei sitten sureta. Suurempi vene. suuremmat murheet.

En minä kuitenkaan taivaanrannan maalari ole. Nämä romanialaiset ovat. En ole eläissäni kuullut, että joku osaisi soittaa tällaisella piano näppäin haitarilla. Eikä osannut nytkään. Aivan surkeaa, ei ollut toivoakaan tunnistaa säveltä. Molemmat kädet kävivät kyllä aika tahtia.

Kuljin määrätietoisesti haahuillen.

Tieni johti tänne.

Juna asema, vai rautatieasema?

Pitäisi vissiinkin kysyä joltain tietävältä, miksi junat jätetään seisomaan tuonne 50m päähän. Miksi meitä juoksutetaan, miksei junat tule asemalle asti? No hyppään luxus junaan.

Ja katso, saavuin tälläiseen kylään. Yllättävän hiljaista on.

Hausjärvi, kunta keskellä kaikkea. Mitähän se tarkoittaa?

Ei silti, onhan täällä kaikki. Alkokin on, tällainen miniatyyri alko. Tuolla lahden takana jossa minä asun on kyllä pienemmässäkin kaupassa viinahylly josta janoiset saa ostaa juomaa. Ja kyllä ne ostavatkin. Taidan kääntyä takaisin kaupunkiin…