Ihmeellistä jorinaa

Tammisaaressa on tullut oltua, syyskuu on alkanut. Ulkona lämmintä 7 astetta. On aika alkaa suunnitella muita juttuja.

Panin rattaan pakettiin. Näkyy vuosien mittaan tulleen reilu 9000 kilometriä.

Keväällä oli tuon reilu 8000 km, kun otin rattaan esille. Näyttää tulleen 993 kilometriä kesän aikana. Jos olisin aiemmin laskenut niin olisin sen 7 kilometriä vielä vetäissyt, olisi tasan 1000. Veneellä taas on tullut ainoastaan 1006 merimailia. Eli veneellä vähän, rattaalla paljon.

Näkyy tuo polttoaine olevan hinnoissaan, ainakin täällä suomessa. Mutta purjeella sitä on menty.

Fillari taas liikkuu Reissumiehen voimalla, kyllähän sitäkin on mennyt.

Köydet irti Tammisaaresta, muutama vene on, yhdessä asutaan.

Heippa vaan, tulen keväällä takaisin, silloin kun hanhet muuttavat pohjoiseen.

Suunnistan tänne telakalle.

Nostan veneen ylös ja alan harrastaa muita asioita. Yksi lentolippukin on ostettu valmiiksi Kaukasukselle. Telakan omistaja soitti että vähän vaikeuksia, tekevät asfaltin tuohon. Ei voi ajaa kalustolla ennenkuin se on valmis. No jokupäivä nousee vene ja äijä lähtee muille maille. Hyvästi jää…

Vähän on hiljaisen ja yksinäisen näköistä Tammisaaressa. Oikea päätös alkaa purkaa viritelmiä ja alkaa jotain muuta tehdä kuin purjehtia.

Syömisetkin menevät omituiseksi.

Luin ohjeen vasta kun olin kaatanut kattilaan pussin. Tässä on näköjään muunmuassa nilviäisiä ja äyriäisiä.

Tässä on sitten eräänsortin äyriäinen, kilkki nimeltään. Näitä elää suomessakin pohjaliejussa ja paljon. Ovat raadonsyöjiä.

Ei silti, kyllä kilkki muhennosta syödä voi. Kilkissä on hienostunut maku.

Kävin vielä vähän puhetta pitämässä täällä paikallisessa Hyde Parkissa. Joku ihminen tuli toljottamaan. Kohta alkaa olla aika….

Nyt on kyllä syksyn enteitä, päivälämpötilat laskee alle 15 asteen.

Saderintamakin kulki, mutta meni pohjoispuolelta ohitse.

Aloin riisumaan venettä. Purjeet pois ja sellaista. Pientä syyshuoltoa pitää tehdä.

Muuttolinnut alkavat kerääntyä etelään menoa varten, se on varma merkki.

Tällä miehellä onkin hyvä peli. Tavallisesti nämä ärjyvät kovasti, tällä on akkukäyttöinen trimmeri.

Kävin ostamassa joitain laatikoita Iittalan laseja. Kuulemma niille on käyttöä, niitä voi vaikka myydä.

Alkaa valmistautumisen aika.

Sumun lykkäsi, kastepiste lämpötila on saavutettu. Taivaalla ilmassa on enemmän vettä kuin tässä lämpötilassa pysyy höyrynä.

Sumu on hieno katsella, mutta vähän kosteaa.

Vielä oli vähän utua kun kävin täällä leirintä-alueen lähellä katselemassa.

Siellä campingi vieressä on toinen satama, siellä on myös veneitä.

Siellä on paljon enemmän veneitä kuin täällä keskustassa.

Hurautin myös campingu läpi. Mökeissä oli paljon eestiläisiä, käyvät kalassa.

Sitten on näitä tavallisia retkeilijöitä. Vai onko porshella matkaileva telttailija tavallinen?

Olen vähän eksynyt, en tiedä mitä tehdä ja minne mennä. Alan jotain askartelemaan.

Eilen viereen ilmestyi pieni purjevene. Näillä oli 2 vuotias lapsi mukana. Äkkiä kiireellä lapselle puuroa keittämään alkoivat. Heillä oli sellainen tenukeitin, sillä menee ikä ja terveys kun kannun vettä panee keittäen. Minä sanoin, antakaa se kannu minulle, minä teen teille vettä. Niin minä keittelin illalla ja aamulla vielä useita pannullisia vettä. Sanoin että voitte tulla ruokaakin tekemään minun luokseni kaasuliedellä, sillä käy nopeasti. Eivät kuitenkaan halunneet.

Suunnittelen että olen saaressa pari päivää. Ei tullut mitään, kohta heti aamupäivällä köydet irti ja menemään.

Puhelimeni arpoo jostain vanhoja kuvia, tänään tuli tällainen. Siinä pistetään Birgitalla luovia oikein tosissaan. Voipi olla jossain Gotlannin lähellä, sellainen muistikuva.

Tänään oli sellaista rauhallista purjehdusta.

Ei ollut kummoinen tuuli, mutta kyllä sillä eteenpäin pääsi. Toisia tuli vastaan.

Ja taas tuli näitä väkisin veneilijöitä. Moottorilla ja hirveällä pärinällä väkisin painetaan aalloista läpi, niin että vesi persiistä lentää. Purjeveneet enemmänkin luovivat tuulten mukaan minne tuuli kuljettaa.

Tällainen vanha troolari mennä ryskytti myös. Sininen korsteenista nouseva savu ei kameraan tallentunut. Jos vanhat merkit paikkansa pitää niin siellä istuu pyöreänaamainen isomahainen ukko ruorissa. Illalla panee kaasugrillin ja siihen iskee monta kiloa halvinta mahdollista makkaraa ja niitä syö ja kiroaa polttoaineen hintaa.

Minä vedän tiukkaan vastaiseen ja katselen maisemia ja muiden menoa.

Tuollainen veti ohitse, oli siirtynyt väkisin veneilijöiden kastiin. Oli reppanalla hermo mennyt ja koneen käynnistänyt. Se on vähän kuin sodassa moraalia ammutaan, sarjatulta taivaalle.

Alkaa näkymään Tammisaari, minä tähtään sinne.

Täältä minä läksin melko tarkkaan 4 kuukautta sitten. Ympyrä on tullut täyteen.

Eipä ollut silloin laiturissa muita, nyt on sillä aikaa muutkin uskaltautuneet liikkeelle….

Meinasin että nukun myöhään. Joo, ennen kuutta heräsin ja päätinkin lähteä. Ei pysy paikoillaan.

Kuorsaavat niin että kuvastakin tulee epäterävä.

Fokka vain ylös, isoa en nostanutkaan. Kulkee se tuollakin.

Ei kovaa, mutta muutamaa solmua.

Puikkelehdin saarten välistä.

Vaastaan tulee veneitä, mistä lie ja mihin lie.

Jotkut istuvat pappateltassaan ja moottoroivad.

Jotkut ovat talvivarusteissa, ei täällä nyt sentään niin kylmä ole.

Moottorimiehet panevat moottorilla irvessä hampain. Polttoaineen hinta jyskyttää päässä ja vie ällin.

Tähtäävät raivopäissään purjeveneeseen. Väistävät kyllä lopuksi.

Huvinsa kullakin. Iloisesti vilkuttavat minulle, tuntevat olevansa samaa lajia.

Yhdessä saaressa näin saunan. Olenkin saunan tarpeessa.

Tuon kallion takana on suojainen paikka. Änkeän sinne.

Lyön tuohon kattilaan helvetin tulet, lyö kovat löylyt kun vettä viskaa kiville.

Siinä saunan kuistilla sitten voi katsella iltaa…

Kaikki on valmista lähtöön.

Purjetta ylös ja matka alkaa.

Sinne jää satama.

Kiva tuuli.

Jäänlõhkujad on kesälomalla.

Ohi vaan.

Rannat on täynnä näitä nopeusrajoitus ja aallokon kielto merkkejä. Ei ne moottorivenemiehet niistä välitä.

Hyvää marssivauhtia kohti länttä. Tai lähelle lännenpuolta.

Tämä on Rysäkari. Entiseltä nimeltään Ryssänkari. Kai siellä joku ryssä asunut.

Muitakin liikkui, tällä ropelli ilmassa antoi vauhtia. Vaahto keulasta lensi.

Outo pilvi suomenlahden yllä.

Tuuli alkoi tyyntyä Porkkalan länsilaidalla.

Koneet käyntiin.

Saavun Inkoon saaristoon.

Tänne tieni toi jälleen.

Jos vastaan tulevan veneen kyljessä on tuollainen teksti pitää olla vähän epäluuloinen. Ne ovat jonkinlaisia vuokraveneitä. Samanlailla kun näet vastaan viilettävän sähköpotkulaudan, kannattaa olla valppaana.

Vähän tihkuu vettä taivaalta, ei paljoa.

Kävin ihastelemassa näitä voimanpesiä. Siinä ne kököttävät kesällä, talvella ne ovat lakossa.

Vanhoja vehkeitä. Tämä on J.L. Runeberg.

Ja tämä on Mesikämmen. Oikeastaan noita pilviä katselin.

Tuollaisella uhkasi.

Puolalaiset oikeasti olivat vierailulla. Minulle oli laitettu suomenlippu kun olin suomessa vierailulla.

Kuten suuri ajattelija, Matti Nykänen sanoi :”Kaiken kokeneena voin sanoa, että jotain on vielä kokematta.” Täytyypä jatkaa matkaa…

Tuli käytyä vanhoilla synnyinseuduilla. Kylläpä on paikat kutistuneet ja pieniksi käyneet. Egoni ei meinaa enään sopia tänne.

Kävin myös pienimuotoisissa talkoissa. Vähän pilkottiin puita ja kärrättiin pinoon talven varalle. Myös paikallisessa kioskissa käytiin ruokaa ostamassa. Minä valitsin tottuneena turkin kävijänä pita kepabin. Sitten alkoi vähän mennä pieleen kun myyjä luukulla kysyi, mitä mausteita? Minä että laita tulista chilikastiketta ja majoneesia nyt ainakin. Kysyin, mitä muuta sinne laitettaisiin? Tämä että ei ole chilikastiketta eikä majoneesia, mutta jos ketsuppia ja sinappia laitettaisiin? Minä hämmästyin suuresti, ei helvetti, ei panna sinappia kepabiin. Kysyin vielä että onko joku halunnut sinappia sinne? Kuulemma ottavat. No sain minä sitten kuitenkin sen kepabin, ilman sinappia ja ketsuppia. Mausteena oli salaattikastike, oli kyllä harvinaisen mauton juttu. Mutta kun ei oikein lihapiirakka nakilla myöskään kiinnostanut.

Sitten oli sopiva aika lähteä, saa maalaiset jäädä.

Minä lähdin sitten Helsinkiin, en minä täälläkään kovin kauaa pysy. Niinkuin en näköjään enään missään pysy.

Talvella yksi tuttava ukrainalainen tuli sotaa pakoon Eestiin. Autoin tälle vaatteita ostamaan, kun ohjus tuhosi asunnon ja oikeastaan päällä olevat vaatteet vain oli jäljellä. Minä sanoin että jos joskus tarvitset apua, kysy minulta. Voi olla että osaisin auttaa. Tämä sanoi että pitäisi yksi mies tappaa. Minä sanoin olevani valmis, pitäisi vain löytää keino siihen.

Tänään on Ukrainan itsenäisyyspäivä. Viettävät itsenäisyyspäivää vaikeissa oloissa. Minä toivotan Ukrainalle ja ukrainalaistelle voimia ja jaksamista. Slava Ukraina/Herojam slava ….

Ihmisiä paljon kaupungeissa.

Ja mursuja rannoilla.

Ei ole aikaa kirjoitella, panen muutaman kuvan.