Ihmeellistä jorinaa

Tilanne on vakava. Pakkasta on riittävästi. Tuo kello on kyllä aivan väärässä ajassa, kello on 5 aamulla.

Karavaani on löytänyt paikalle. Tartu, keskustan jalankulku katu. Telttoja alkaa nousta.

Paljon tuttuja myyjiä, kävin juttelemassa.

Alkaa laada melu.

Kohta alkaa tapahtua.

Nyt läksi. Aurinko paistaa ja ihmiset parveilevat.

Haukankatseellani yritän tunnistaa joukosta suomalaiset. Usein onnistuukin.

Suomalaiset ovat hyviä asiakkaita. Pari rouvaa tuli katsomaan, kun suomeksi toivotin hyvää huomenta. Olivat osto aikeissa. Kysyivät suuruusta, sitten sanoivat että minä otan tuon. Sitten vasta kysyvät mitä maksaa. Ei silti, kyllä minulta tarvittaessa tinkiminenkin käy.

Nälkä pääsi yllättämään. Ukrainan kohvik, sinne.

Ukrainan neito jakoi ihmisille ruokaa tiskiltä. Ei meillä oikein yhteistä kieltä ollut.

Mutta tokaisin dievuskalle että bors keitto, krasnaja supp. Oi kun olikin hyvää. Minä tuen ukrainalaisia ja ne minua. Slava Ukraina!

Markkinat on käyty. Bussi lippu on jälleen ostettu. On aika…

Aamut on vielä kylmiä, hallan vaara alavilla mailla.

Mutta kyllä tämä tästä. Muutosta on odottaa.

Kävin kaupungilla katselemassa Äiti jokea.

Tätä joen vastarantaa remontoidaan. Se onkin hyvä idea. Minä siinä aina ennen ajelin rattaan kanssa. Nyt olen vanhaksi ja laiskaksi tullut. Ei niin usein tule fillaroitua.

Auto on lastattu. Huomenna on kaupungilla markkinat. Tapaa paljon tuttuja ja tutustuu tuntemattomiin. Eiköhän sinne suomalaisiakin eksy jallitettavaksi….

Meinaa vain pakkasta pidellä. Nurmikko on alkanut kasvaa se pitäisi kuulemma leikata.

Meinasin ensin vuokrata järeämmän leikkurin. Sanoivat että on liian järeä, älä ota.

Tämä kuulemma sopii tarkoitukseeni paremmin. Aloin ajaa huristamaan vehkeellä.

Se olikin tehokas aparaatti.

Nurmikko kasvaa kuulemma paremmin kun jättää heinän siihem maantumaan. Siistinä keräsin kuitenkin heinän pois.

Nyt vain odottelen että pääsen tästä lähtemään omille teilleni. Lähipäivinä pääsen…

Aamu alkaa kylmänä. Ei se silti niin holotna ole kuin merellä.

Minulle annettiin mukaan 4 vuotias lapsi. Näytän sille maailman ihmeitä. Yritän vastata kysymyksiin, miksi ja miksi. Kerron tälle puhdasrotuiselle eestin lapselle, että olen suomalainen. Eihän tämä oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa. Vastaa hämmästyksekseni, että tämä on myös suomalainen. Jos onu on suomalainen se täytyy olla hyvä asia.

Liikumme lapsen kanssa bussilla, se on lapsen mieliharrastus.

Sieltä se bussi tulee ja ottaa meidät kyytiin.

Matka voi alkaa. Ei lapselle matkat ja kokemukset niin suuria tarvitse olla. Riittää riemuksi ihan kaupungin sisäinen bussimatka. Hämmästytämme muita matkustajia, laulamalla kovalla äänellä suomalaisia lastenlauluja.

Kotikaupunkini Tartu.

Olen täällä muutaman päivän. On tulossa tarton kevätmarkkinat, olen lupautunut helppoheikiksi.

On olevinaan kylmää. Toisille on, toisille ei. Tämä täti pani uimalakin päähän ja läksi uimaan tuonne aallonmurtajalle.

Tallinnassa vain muutama vene on vesillä. Suurin osa on vielä maissa.

Vetelin ooppelilla ympäri Tallinnaa asioita järjestelemässä.

Kävin täällä Propaan oü nestekaasu asemalla, ajattelin täyttää tuon tyhjentyneen kaasupulloni.

Näyttää tuo nestekaasu maksavan mittarilta 67 senttiä litra. Eli 3 kilon pulloon menee sen nafti 6 litraa. Hintaa tulee vielä tankkausmaksu. Nyt oli kuitenkin heillä valmiiksi täytettyjä pulloja, antoi uuden pullon ja sanoi venäjäksi, 12 euroa. Nyt on kaasua, saa ruokaa ja kahvia.

Piritalla on tämä Sailors home cafe. Mainostaa että syö kuin merimies.

Ukrainan neito on palkattu tänne kassalle töihin. Pakeni kameraani.

Istuin tähän ruorimiehen tuolille, vaikka veneen päällikkö olenkin. Ei se niin tarkkaa ole. Jos ruorimies tulee, saa odottaa että olen syönyt.

Hirmu kulho soppaa, just niin kuin merimiehille.

Lisäsin veneeseen köysiä, tuulta on ja lisää luvassa.

Tahtoo vetää tuon poijun uppeluksiin.

Sitten olikin aika nostaa kytkintä. Jätin Ooppelin ja Birgitan satamaan ja hyppäsin bussiin.

Tuolla kortilla saan Tartossa ja Tallinnassa ilmaiset bussimatkat.

Tallinnassa on pahat ruuhkat. Muutama tärkeä katu on remontissa ja ratikka linjaa rakennetaan. Jonot seisovat.

Minä hyppäsin tähän Lux expressin selkään.

Näytin kuljettajalle kännykästä lippua. Juht sanoi että tervetuloa, ota vettä jos haluat. Olen vip asiakas. Jos on puolen vuoden kuluessa matkustanut yli 30 kertaa Lux expressillä, saa vettä, ja alennuksia lipuista. Onhan minulla muutenkin 40% alennus lipuista.

Kototiellä, vaikka yö tulisi….

Ääni päässä sanoi ”Ding”, siihen heräsin.

Vilkaisin vielä merisää ennustetta ja se näytti valmis lähtöön.

Nukkujat ja höpöttäjät jäivät nukkumaan. Minä vaihdan maisemaa ja maata. Lähden kotipuoleen.

Siitä sitten vain isoa purjetta tuulta pyydystämään. Hyvin se tuulesta kiinni ottaa ja kokka alkaa kohisemaan.

Tuttua reittiä. Svartbodan kalastusloisto näyttää suuntaa.

Laivoja kulkee jonossa suomenlahtea pituus suuntaan eestaas. Ne risteävät Helsinki-Tallinna laivojen kanssa.

Inkooseen oli tuollainen matkalla. Se tuo Nesteytettyä maakaasua vanhaan hiilisatamaan.

Suuret tankkerit kulkevat.

Yhdessä vaiheessa aloin ihmettelemään että ompas kylmä ilma. Vesi on 2,5 asteista, ilmankos tuntuu kylmältä.

Suunta oli tuota Naissaaren pohjoiskärkeä kohti. Siitä pientä kurssin muutosta ettei osu Naissaaren matalalle. Sitten pieni muutos ja kohti Piritan satamaa.

Siinä se Naissaari jökötti. Pitäisi joku päivä käydä Petkan haudalla. Nyt ei ennätä, liian hyvä tuuli että pysähtyisi. Kyllä se Petka ymmärtäisi tilanteen.

Vielä ennätti Viking Express eteen keekoilemaan.

Tuulenpyytäjä alas ja aallonmurtajasta sisälle. Soittelin yksi päivä satamakapteenille, kyselin että jos tulen niin onko minulle paikkaa alkukesäksi? On on, tule tule, kyllä paikka löytyy. Enhän minä puupää tajunnut kysyä että missä se minun paikkani mahtaa olla. Otin nyt sitten vain yhdestä poijusta kiinni ja keula laituriin. Täytyy kysellä kun huomenna tulee töihin.

Tuollainen jälki jää vanavedestä kun kototielle läksin.

Vettä sateli ja tuuli rivakasti Tallinnan matalalla näytti tuulia 16m/s. Ei huvittanut lähteä veneilemään.

Joten kävin vähän kävelemässä, tietämyöten mutkien taakse.

Päädyin tänne Bjursi ulkoilualueelle.

Täällä oli paljon matkailuvaunuja metsässä. Kävin muutamaa vaunuilijaa jututtamassa. Nämä vasta ovatkin kuin kuivanmaankapteeneita. Tulevat kuulemma joka viikonloppu vaunuun jöröttämään, on kuulemma niin rauhallista.

Alan kallistua sille kannalle että on aika lähteä. Lämmintä lupaavat 10 kraadia ja tuulta merisää ennustaa 5-9m/s. Karistan tämän kantin tomut, on aika lähteä, sillon mennään eikä meinata…

Veneessä tulee aina hyvä uni.

Kaivoin esille rattaan. Pumppasin vauhtipelin renkaat täyteen.

Katsoin että rattaalla on tullut ajettua 9217 kilometriä tässä vuosien mittaan.

Vetäisin nuoruuden innolla ylämäkeen, kuin sorateiden virtuoosi. Antaa palaa kun siltä tuntuu.

Kävin katselemassa näkyykö tuttuja, olihan siellä yksi.

Kävin vähän kalastamassa 12 ahventa on sopiva määrä yhdelle. Joku kysyy oliko lupa? Oli, oma lupa on aina voimassa. Tai sanotaan ettei kukaan ennättänyt tulla kieltämäänkään.

Fileeraus veitsi oli jäänyt kotiin, sujuu se leipäveitselläkin fileeraus. 12 kalasta tulee muuten 24 filettä.

Ei kun kalan paistoon.

Liesi kylmeni, kaasu loppui. Olihan minulla varaballoon mukana. Täytyy käydä Tallinnassa huoltoasemalla täyttämässä tuo tyhjä.

Jo alkoi ahven jälleen tirisemään ja ruskistumaan.

Sulatejuustoa vähän perunan päälle ja siitä se lähtee. Kaikki 12 kalaa läksi, välillä piti kyllä vähän huilata.

Tuollainen lappu on tullut rannalle. Toimintaa kuulemma kehitetään. Ihan hyvä kun kehitetään, mutta pitikö sen kehittämisen takia sähköt ja saunat kiinni panna? Tämäkö on kehitys suunta?

Nyt saa vappu tulla.

Aamut on vähän kylmiä.

Pitäisi olla skraba, muttei ole. Kaikkea krääsää on mukana maan ja taivaan väliltä, muttei skrabaa.

Kävin kävelyllä Jussarössa, odottelen että pakkanen hellittää.

Katselen saaren nähtävyyksiä.

On aika lähteä eteenpäin, otin kivenmurikan taskuun muistoksi. Se on malmikiveä, paljon rautaa. Minähän voisin alkaa siitä murskata jauhoa ja myydä hyväuskoisille. Jussarõn rautamalmi anemiaa vastaan. Siitä kun jauhot nenään vetää, niin luulotaudit lähtee.

Sinne jää Jussarö tyhjilleen.

Panin tuon karttaplotterin näyttämään tietä. Sillekin on tullut dementia, ei tiedä mikä vuosikaan on. Se hourailee 20 vuotta vanhoja asioita.

Ei silti, ei nuo kartatkaan paljon nuorempia ole. Eikä venekään ole tältä vuosituhannelta. Enkä minäkään enään aivan uusi ole. Perskuta näillä mennään mitä vielä jäljellä on.

Tempaisin purjeen ylös mastoon. Vanhan aikaista taitaa sekin olla, purjehtiminen.

Purjehdin saaristossa. Haahkat popottaa ja allit parveilee.

Juon Sakartvelon teetä ja syön eestiläisiä kananmunia ja leipää.

Näin minä toisenkin kulkijan, ajelivat tuollaisella.

Kävin minä täällä kaupallakin kääntyässä. Meri kimmeltää.

Jotenkin minä jälleen tänne päädyin. Tosin reservaatti on toistaiseksi suljettu. Mutta saa täällä laitureilla oleilla, kuulemma. Huru ukot on missä lie kukin.

Tuohon minä parkkeeraan. Alan odotella taas sopivaa tuulta ja tempaisen.

Talven riemut on ohitse, kevät on käsillä on aika siirtyä kesä aikaan. Äijät telakalla olivat nostaneet veneeni kentälle, tuonne pensaikkoon. Porukkaa oli veneidensä kimpussa, vahaamassa ja muuta sellaista. Minä otin ja pyyhkäisin rätillä veneen kylkeä. Joku kävi kehumassa kuinka kiiltää.

Sitten alkaa seremoniat, tuo Ooppeli pitää siirtää pois edestä.

Siinä se on vedessä masto pystyssä. Ei ennättänyt kissaa sanoa, en kyllä muistanut edes yrittää.

Sinne jäi taas telakka seljän taakse. Minä lähden siekkailemaan.

Kävin täällä Tammisaaren vierassatamassa kuikuilemassa. Ei täällä mitään ole.

Jollain oli niin kiire että oli jättänyt sen tuohon poijuun kiinni. Minä en tuollaista hakaa käytä, on niin monta kertaa nähty ne vaikeudet toisten tekeminä.

Vesi on vähän viileää vielä.

Ilma on vielä kylmempää. Yllättävän kylmää.

Veneen pinta näyttää melkein 11 astetta.

Purje vie, tuuli hyväilee ahavoitunutta poskea.

Olen matkalla, mihin sitä en itsekkään tiedä.

Lopuksi päädyin tänne, Jussarö saarelle. Ei täällä muita veneitä ole.

Yksi äijä korjaa tuolla rannalla siihen hyytynyttä vanhaa kuormaajaa.

Minä annoin tälle miehelle pullon puolalaista Zubrowkaa. Mies riemastui kovasti, kiitteli ja kumarteli.

Kohta hyppäsi tuohon huviveneeseensä, heilautti kättä ja häipyi. Savupilvi vain jälkeen jäi. Mikähän sille tuli, kun niin läksi.

Minä jäin yksin saareen….