Ihmeellistä jorinaa

Sottungan laiturissa on muutama purjevene. Kaksi suomenlippua, yksi Ruotsinlippu, sekä Eestinlippu. Kauempana toisessa laiturissa on suomalainen moottorivene. Melkein kaikki veneet joita näkee ovat joko purjeveneitä, tai pieniä kalaveneitä.

Purjeveneet on vekottimia joilla voi harrastaa purjehdusta. Moottoriveneillä ainoastaan pöristellään satamasta toiseen. Purjeveneellä voi päivässä harrastaa päivässä vaikka 12 tuntia tuulen voimalla, mutta moottoriveneellä palaa helposti tynnyritolkulla dieseliä päivässä, jos haluaisi veneilystä nauttia pidempään. Se on vähän kuin alkaisi autolla matkailuvaunua vetämään perässä. Vetäisi luovia 8 tuntia joka päivä että saa liikkumisen halun tyydytettyä, yöksi leirintäalueelle. Ja vielä mieluummin sellaiselle josta vesi näkyy. Ja kaikkein paras jos vielä sellainen, johon tulee joskus purjeveneitä ihailtavaksi.

””Kovan tuulen varoitus:””

””Ahvenanmeri ja Selkämeren eteläosa:””

””Pohjoisen ja koillisen välistä tuulta 19 m/s.””

Ilmatietäjät lupaa pohjoisenpuoleisia tuulia, tarkkaillaan tilannetta mitä tulee.

Säätiedotus merenkulkijoille 13.6.2014 klo 7.50

Kovan tuulen varoitus:

Pohjois-Itämeren länsiosa, Ahvenanmeri, Saaristomeri, Selkämeri, Merenkurkku ja Perämeren eteläosa:

Pohjoistuulta 18 m/s.

Aallokkovaroitus:

Pohjois-Itämeren länsiosassa, Ahvenanmerellä ja Selkämerellä esiintyy iltapäivästä alkaen kovaa aallokkoa, jossa merkitsevä aallonkorkeus ylittää 4 metriä.

Tuulia lupailee, ja aaltojakin, läksimme aamulla Kökarista karkuun. Vastatuuleen koneella Sottungan saarelle. Sottunga on suomen pienin kunta, 99 asukasta.

Fillarit esiin ja tutkimusmatkalle saareen…

Pienemmässäkin kunnassa pitää olla kirkko ja kauppa.

Kauppias oli päättänyt uudistaa sortimenttia, oli laittanut tarjouskoriin polkupyörän pyörännavan akselit sekä pedaalin akselit. Niitä ei kyllä löydä jokaisesta pyöräkorjaamostakaan. Kaupassa on ollut kaikki elämässä tarvittavat asiat. Nyt on vain tarpeet muuttuneet.

Yöllä satoi vettä ja nyt aamuksi tuuppasi sumun.

Linkissä muuten näkyy Utö tuulikäppyrät eiliseltä päivältä. Yläreunassa on tuulen suunnat. Tuuli oli täysin vastainen, mutta kello 11 maissa tyyntyi ja suunta kääntyi. Kello 13 me läksimme. Aamulla kello 9 maissa läksi vene meidän edeltä kohti Kökaria, se veti koneella koko matkan.

””Pohjois-Itämeri, Ahvenanmeri, Saaristomeri ja Selkämeri:
Etelän ja lounaan välistä tuulta 5-10 m/s. Aamupäivällä tuuli kääntyy lännestä alkaen lännen ja luoteen välille. Ajoittain sadetta ja mahdollisesti ukkosta, myöhemmin utua tai sumua. Iltapäivällä paikoin hyvä näkyvyys.””

Ei ole mitään hätää, ei tarvitse luvata votiivilaivaa. Olen niitä kyllä käynyt usein katsomassa.

””Pohjois-Itämeri, Ahvenanmeri, Saaristomeri ja Selkämeri:
Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta 1-5 m/s. Iltapäivällä voimistuvaa etelän ja lounaan välille kääntyvää tuulta, illasta alkaen 5-9 m/s. Aluksi enimmäkseen hyvä näkyvyys, illasta alkaen ajoittain sadetta ja mahdollisesti ukkosta.””

Sy/Birgitta odottelee sopivia tuuliaUtön laiturissa. Aurinko paistaa. Iltapäivästä on ainakin luvassa sopivampia tuulia.

Historiaa tutkitaan joutessaan. Historia on aina mielenkiintoista.

Kannatti odottaa tuulta, hieno purjedustuuli toi Kökariin Ahvenanmaalle.

Täällä on peräti 284 asukasta, taitavat kaikki tuntea toisensa,,

Utössa tuulee 8 metriä sekunnissa luoteesta. Se tarkoittaa että olisi sivutuuli Utö suuntaan. Tosin huomenna ei tiedä miten sieltä pois pääsee, nähtävästi huomenna on heikkoa tuulta. No mitäs huomisesta…

Ja tuuli toi Utö saareen, tuulta olikin lopuksi 10 metriä. Aika haipakkaa välillä tuli.

Niin hieno aamu saaristomerellä. Lomaa ei ole, eikä ole edes tiedossa, mutta kyllä minä jaksan ponnistella loputtomiin. Teen suuria päätöksiä, lähdenkö vai enkö. Jos päätän lähteä pitää vielä valita suunta.

Alan ajankuluksi vaikkapa tutkia näitä saaria. Näyttää olevan useita saaria täälläpäin. Ehkä siksi tätä kutsutaankin saaristomereksi. Jossain vaiheessa ehkä suuntaamme ahvenanmaalle, siellä laitan salakaverkonpätkän veneen alle ja nostelen ahvenia. Jossain vaiheessa pitää löytää joku kaupunki, että pääsee fillarinselkään.

Paikallinen saariopas odotti minua rannassa. Lähdin tämän perästä kävelemään nähtävyyksiä katsomaan. Mutta kohta se katseli mulkoili minua selkänsä taakse ja alkoi kiristää vauhtia. Kohta mentiin peräkkäin juosten, minä en sen perässä pysynyt. Sinne painoi pöpelikköön ja viime töikseen huusi vielä möö. Hullu opas.

Jatkan matkaa seuraavaan saareen..

Ja löytyi taas paikka johon päänsä kallistaa..

Aamun tyvenessä sorruimme ja käynnistimme moottorin. Moottorilla ajo on kuin varastaisi mummolta. Omenavarkaudesta ei paljon korvia luimistella, mutta mummoilta ei varasteta. Saaristomeren kansallispuistossa Yxskärin saaressa meitä olikin vastaanottokomitea vastassa, möllöttivät meidän rantautumista. Ehkä paheksuivat sitä moottorin pörinääkin. Kovin ovat oman arvonsa tuntevan näköisiä.

Päivän saalis 14 merimailia koneella. Tästä länteen seuraavat  saaret ovat Jurmo setä Utö. Huomenna uudet tuulet…

Purjehtien Hankoon. Hangossa provianttia veneeseen ja uudestaan merelle. Kiertäen suomen eteläisin kohta, tulliniemi.

Illalla olimme Saaristomerellä, Kemiön kunnassa, redillä Högsoran lahdessa.

Illalla kun pääsimme perille tyyntyi. Päivän saalis mittariin 46 mailia. Viimesyksyn pisin yhtämittainen purjehdus oli 146 mailia, olenko tulossa jo vanhaksi kun tuo alkoi jo väsyttämään? Vai onko ylikunto, vai harjoittelun puute? Alankin mentaaliharjoittelemaan purjehdusta…

Huomenna uudet suunnat ja ajatukset.

Postia saa veneeseen lähettää tietysti veneen nimellä.

Tuuli on jälleen kadonnut, se on vähän sama kuin olisi autosta pensa loppu ja huotoasema kaukana, tai perin rahatkin käytetty. Koneen käynnistäminen on kuin olisi pahanteossa…

Pari metriä tuulee etelästä, huonosti sillä mihinkään pääsee. Taidan käyttää päivän haahkan kanssa kilpaa tuijotten. Siinä on haastetta, haahka ei silmää räpäytä. Se on tuijottamisen mestari. Haahkan kanssa harjoitellessa oppii kärsivällisyyttä. Kun kyllästyn haahkan kanssa kilpailuun katselen vaikka pilvien kulkua, mielenkiintoisen näköisiä.

Lähtövalmisteluja tehdessämme vilkuilin mastoon vindexiä, sitä nuolta joka näyttää tuulensuunnan. Naapurit ihmettelivät onko jokin vialla. Ei, totesin, katselen vain että onnistuuko lähtö purjeella vai ajelehdinko rantakaislikkoon ennen kuin saa vähän vauhtia että saa ohjailukyvyn. Vai pitääkö tästä koneella lähteä. Naapurit alkoivat yllyttää että tottakai purjeella, minä emmin. Mutta kun yksi äijä totesi, että kyllä minä purjeella lähtisin, oli valinta tehty, minä myös purjeella. Köydet irti, poijuköydestä nykäisten vene liikkeelle, purjeet ylös ja niin olin kohta aivan kaislikon reunassa, kuten uumoilinkin.Pakko käynnistää kone 5 sekunniksi että sai veneen kääntymään pois kaislikosta. Nauroivat vielä meille.  Hah….

Mutta siitä selvittyämme hyvä myötäinen tuuli toi 25 mailin päähän Tammisaaren edustalle. Ajoitus oli jälleen täydellinen, tuuli tyyntyi kun saavuimme määränpäähän.  Ranskan perunoita ei syödä, syömme Eestin kartulid ja vurstid…