Ihmeellistä jorinaa

Merikarvialaiset on yritteliästä porukkaa. Kaikki on koitettava. Yksi mies on yhdistänyt monta virkaa, eläkeläis-kylähullu-kalastaja-merirosvo. Eläkeukot istuksii päivällä möljällä keskustelemassa maailman menosta. Meidän purjevene ei ollut niin vauraan näköinen että olisi herättänyt saalistushimon heissä. Kyselivät kyllä että mistäpäin vieraat ovat tulleet ja mihin menevät? Sitä eivät kysyneet milloin lähtevät.

Jos alkaisin merirosvoksi, en laittaisi lippua salkoon. Ryöstettävät ehtii valmistautua valtaukseen. Yllätys on paras.

Kävin fillarilla tutustumassa nähtävyyksiin, niitä ei niin paljon ole pienessä kylässä.

Löysin kummallisen lentävän lautasen, koitin potkia sen tuntosarvia onko ketään kotona. Ei tullut minkäänlaista vastausta, nähtävästi ei ketään kotona. Eläkeukot painoi karkuun, huusi mennessään että älä sitä kolhi..

Reipasta aamumusiikkia merenrannalla, sopii tilanteeseen. Meri on sininen.

Siipyyn kirkon kellotapulinkin oven viereen on kerjäläiset tulleet kerjäämään.

Ei näytä romanialaiselta kerjäläiseltä, paremminkin kotimainen körtti ukko. Aika sinnikäs ukko, yritin olla huomaamatta, mutta tämä oli vain käsi ojossa, eikä hellittänyt. Luulin ensin että se tahtoo antaa minulle jotain, mutta käsi oli tyhjä…

Päivän päätteeksi Merikarvian Krookka.

Haluavat että veneilijät tulevat Merikarvialle. Satama on kaikkine vessoineen suihkuineen ja sähkötolppineen ilmainen. Eivät ole käsi ojossa heti ja kokoajan kuin vaivaisukot. Siispä tulimme…

Tässä useamman päivän reittikarttaa..

Kaskinen on kaupunki, vanha kaupunki on perustettu jo 1785. Komeita leveitä katuja joissa jopa jonkin talon edessä jopa jalkakäytävä.

Joka sitten loppuu seuraavan talon edessä. Kaupungissa on keskustassa hajasijoitettu joitain virastoja, kirjasto ja pankki ja pubeja. Koko kaupungissa on yksi ruokakauppa. Parin kilometrin päässä keskustasta, tai onko keskusta siinä missä pankki ja muut??

Ei täällä voi kävellä kuin kaupungissa, katselemassa mainosvaloja ja näyteikkunoita sekä kaupungin vilinää. Outo paikka???

Talojen seinissä kylttejä joistain ammoisista suurmiehistä, kaupungin suuruuden ajoilta.  Joku näistä on jopa kehitellyt vai perin ratkaissut jonkun kolmen kappaleen probleemin…

Taloissa asuu ihmisiä ja pihoilla joku joskus kulkee. Fiilis on kuin jostain Alfred Hitchcokin leffasta, kokoajan odottaa että jotain kammottavaa tapahtuu.

Ehken syytä jatkaa johonkin eteenpäin….

Ja jatkoimmekin, päädyimme Kiilin satamaan, Kristiinankaupungin Siipyyn kylään…

Kalasatama on hyvä paikka herätä. Kalastajat tulevat aamulla kalastamasta, satamaan on rakennettu halli jossa käsittelevät kalaa. Kävin aamulla ostamassa ahvenia 5 euroa kilo.

Vips fileiksi, purjeet ylös ja Kaskisten vierassatamaan.

Purjeella oli yritys rantautua, oli niin hiljainen tuuli että hyytyi 5m ennen laituria. Koneella loput.

Laiva tuli illalla laituriin. Näyttää kuvassa pieneltä, mutta on noin 20 metrinen.

Siinä sovussa purjevene, laiva ja matkailuauto. Tänään on taas se päivä ettei tiedä ja osaa päättää mihinpäin ja milloin. No päätös tulee kun on sen aika.

Mielenkiintoinen Taimi, mikähän se on??

Ja niin tuuli toi lähelle Kaskisten kaupunkia, Öskatan kalasatamaan…

Mitenkä ne laulun sanat menikään? Tuuli on vastainen, kääntyykö suunta sen, minnekä tuuli vienee.

https://www.youtube.com/watch?v=nH3gheBxkEE

Purjeveneellä sekä fillarilla katselee tuulta ja tuulen suuntia aivan erilaisella kiinnostuksella kuin muuten. Harvoin maalla katselee huolestuneena että vieläkö tuuli nousee kovemmaksi tai kääntyykö se. Vai loppuuko jopa kokonaan ja jää tyyneen merihätään.

Tänään sitä tuulta olisi tarjolla sopivasti, mutta väärästä suunnasta, halu olisi päästä Vaasan suuntaan. Väylät on vähän kapeita luovimiseen. Mutta johonkin tässä vielä päädytään.

Moottorilla ryskyttämisen jälkeen Sommarön linnake, Vaasan edustalla. Armeija on lähtenyt aikaa sitten, laituri on jäänyt. Laiturin takana on hyvä piileskellä, taivaanrannasta kuuluu jonkinlainen tykistökeskitys.

Tuuli on noussut, etelätuuli. Ei mikään erikoisen hyvä tuuli, mutta tuuli kuin tuuli. Myötätuuliin eteenpäin kohti pohjoista. Majakan juurella saikin jälleen hyvät unet.

Purjeen voimalla, lopuksi myös koneella Molpehällorna. Vanhan merivartioaseman laituriin.

Muitakin kulkijoita on, 2 pientä venäläisten purkkaria, yksi isompi Suomalainen Merikarvialta, sekä me. Hyvä että on tälläisiä paikkoja joihin saa kulkurit tulla. Vierasvenesatamat joihin tuodaan aamulla veneelle sämpylät ei sovi tyyliin, sitäpaitsi ne sämpylät tulevat monta tuntia myöhässä. Vierasvenesatamassa kuuluu nukkua myöhään, kulkurit nousevat auringon mukaan, syövät reissumies leipää sekä kulkevat omia polkujaan.

Ankkuriakin osataan käyttää, ei se siitä kulu…

Heräsin aamulla kello 3,30, Kristiinankaupungissa. Ulkona oli aivan tyyntä. Ajattelin että on aika ajatella tulevaisuutta ja elantoa. En kuitenkaan miettinyt pidemmälle kuin seuraavaa ruoka-aikaa, joten otin virvelin ja vetäisin fillarilla vanhan sataman kohdalle. Siitä sitten haukilounas ylös kaislikon laidasta, vips.

Ei taida tänään tulla purjehdustuulet, haitanneeko. Jos jokapäivä olisi hyvät tuulet, tulisi taas perämeren pohjukka vastaan. Voihan sitä vaikka kalastellakin joutessaan…

Kaupunki on aika hiljainen kello 5 aamulla, ei ketään liikkeellä.

Niinhän siinä jälleen kävi. Hotellin laituri ei oikein kuulosta mielenkiintoiselta, joten purjeet ylös, osan matkaa koneella ja Sälgrundin majakalle. Majakan juuressa tulee parhaat unet, kokeiltu monta kertaa.

Taas on oltu leirintäalueella, nyt on aika lähteä eteenpäin.

Jostainsyystä suomalaisille vesi on vain ruoan tekoon, vai tarkoittaako se että ainoastaan ruuan kanssa. Englantia ymmärtäville se taas on ainoastaan juomiseen, ei ruuantekoon…

Purjeet ylös ja kokka pohjoiseen, pookit kulkijalle tietä näyttää

Hienon myötätuuli purjehduksen jälkeen jälleen Kristiinankaupunki, hotellin laituri. Laiturilla on Suomalainen moottorivene 2 suomalaista purjevenettä ja kaksi Saksalaisten purkkaria. Toinen erikoinen alumiinikatamaraani.

On mansikka aika. Olen harjoitellut peilin edessä ilmeiden hallintaa, mallina tämä pokerinaama. Mansikat ovat kalliita ja kuulemma itsepoiminta tiloilla saa marjoja myös syödä. Vedän vatsan täyteen mansikoita, tulen yhden mansikan kanssa  kassalle ja lupaudun maksamaan siitä. Sanoin että olen syönyt muutaman epähedelmän ainoastaan maistiaisiksi, tahdon maksaa tämän jonka vien mukanani. Silloin tarvitaan sitä pokerinaamaa, ei saa ilme värähtääkään muuten on peli menetetty ja joutuu naurunalaiseksi.

Nämä miehet ovat myös harjoitelleet pokeria, vastapuoli ei saa ilmeestä arvata toisen ajatuksia. Muuten saattaa lähteä henkikulta, ei ainoastaan joudu naurunalaiseksi.

Oleilu leirintäalueella jatkuu…