Merikarvialaiset on yritteliästä porukkaa. Kaikki on koitettava. Yksi mies on yhdistänyt monta virkaa, eläkeläis-kylähullu-kalastaja-merirosvo. Eläkeukot istuksii päivällä möljällä keskustelemassa maailman menosta. Meidän purjevene ei ollut niin vauraan näköinen että olisi herättänyt saalistushimon heissä. Kyselivät kyllä että mistäpäin vieraat ovat tulleet ja mihin menevät? Sitä eivät kysyneet milloin lähtevät.
Jos alkaisin merirosvoksi, en laittaisi lippua salkoon. Ryöstettävät ehtii valmistautua valtaukseen. Yllätys on paras.
Kävin fillarilla tutustumassa nähtävyyksiin, niitä ei niin paljon ole pienessä kylässä.
Löysin kummallisen lentävän lautasen, koitin potkia sen tuntosarvia onko ketään kotona. Ei tullut minkäänlaista vastausta, nähtävästi ei ketään kotona. Eläkeukot painoi karkuun, huusi mennessään että älä sitä kolhi..